Yleinen ahdistuneisuushäiriö

Heips! En kyseisestä häiriöstä löytänyt ketjua niin ajattelin pistää pystyyn vertaistueksi itelle ja muille. Kerro vaikka kokemuksistasi kyseisen häiriön kanssa. Miten vaikuttaa elämään ja mitkä keinot oot kokenu hyödyllisiksi ahdistuksen kanssa selviämiseen?

Haluaisin myös kuulla miten muilla on ahdistuneisuushäiriö vaikuttanut parisuhteisiin tai ylipäätään ihmissuhteisiin. Itse koen että ahdistuksen vaikutus parisuhteissani on ollut iso ja en ole päässyt asiasta puhumaan hirveästi parisuhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa, ois kiva kuulla erilaisia näkemyksiä.

3 tykkäystä

Kuulin eräältä lääketehtaan myyntiedustajalta että ahdistuneisuushäiriö on todellakin kasvava ongelma ja siihen käytettäviä lääkkeitä, hänen mukaan menee paljon. Lääkkeet on varmasti ihan ok joissain tapauksissa/tilanteissa. Itse olen myös tuttu tuon ahdistuksen kanssa ollut vuosia. Olen omalla kohdallani tullut vahvasti siihen tulokseen että, kohdallani se liittyy riittämättömyyden tunteeseen. Olen tämän 50vuotisen elämäni aikana tehnyt yhtä sun toista ja tuttava/ ystäväpiiri on laaja, mutta riittämättömyyden tunne kulkenu mukana kuin takiainen villapaidassa. Itse ahdistuneisuutta olen hoitanut sillälailla että jo hyvin nuorena löysin lenkkeilyn, hiihdon ja myöhemmässä vaiheessa sisäsoudun, eli olen kestävyysurheilu painotteisesti liikuntaa harrastanut. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että tulen perheestä jossa meitä on seitsemän sisarusta ja olemme ehkä tavallista puheliaampaa väkeä ( johtuisiko karjalaisista esivanhemmista). Mutta itse ongelma on ikävä ja yleinen, eikä minulla valitettavasti ole tämän viisaampia neuvoja antaa. Itse olen yrittänyt hyväksyä itseni semmoisena tavallisena taatelintallaajana, yrittänyt pitää kunnostani huolta, rakastaa lähimmäistä, niinkuin itseäni, tehdä töitä ja yrittänyt opiskella elämään päivä ja hetki kerrallaan, se on jännä miten se onkin niin vaikeata mutta liika harppominen tulevaisuutta kohti lisää ahdistusta. Ehkä itseään ei kannata ottaa liian vakavasti, pieni ripaus itseironiaa keventää oloa. Kaikkea hyvää ihan kaikille!

2 tykkäystä

Kiitos vastauksesta! Urheilu kyllä on itellekki sellane henkireikä, se pitää mielen järkevillä raiteilla ja antaa energiaa! Mullekki lääkkeitä joskus tarjottu mutta koen, että niin kauan ku pärjään ilman niin en halua niitä vaikka varmasti saattais oikeanlaiset lääkkeet elämää helpottaa.

2 tykkäystä

Täällä myös diagnoosina yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Kyllä elämää haittaa tämä! Lääkityksen kanssa pitkään mietin ja otin jopa paniikkia mahdollisista tulevista sivuvaikutuksista. Onneksi kuitenkin uskalsin aloittaa, on “leikannut” pahimman huipun ahdistuksesta. Lääkkeenä mulla escitalopram 20mg + tarvittaessa opamox.

Parisuhteita ei ole ollut vielä (liekö tällä vähän syytä). Nyt olen taas aktivoitunut treffailemaan, mutta voi hitsit kun on kauhea ahdistus ennen treffejä😨 Ja sen jälkeen myös, kun jännitys purkaantuu. Enkä ole sitten uskaltautunut uusille treffeille ahdistuksen takia, joten liekö tässä eletään yksin loppuelämä😢.

2 tykkäystä

Täälläkin yksi ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä. Pakko kyllä sanoa, että oireet on tosi elämää kapeuttavia ja tuntuu kuin keho olisi koko ajan jännitystilassa. Mul on vielä sos.tilanteiden pelkoa ja tuntuu et pelkään kaikkea tai ainakin ahdistun tosi herkästi ja tosi usein. Mä häpeän näitä mun ongelmia ja sitä et oon tämmönen. Oon käyny terapiassa (en vielä psykoterapiassa) ja saanut kyllä hyviä vinkkejä +lääkityksen. Mut tuntuu et ei vaa auta ja kun sen häpeän takia en oo uskaltanu puhua. Nyt sain lääkäriltä lähetteen nettiterapiaan missä aiheena sosiaalisten tilanteiden pelko ja toivon, että harjoittelun ja itsemyötätunnon kautta helpottaisi ainakin toi sosiaalisen ahdistuksen osa-alue…

2 tykkäystä

Mulla tuntuu siltä et ois koko ajan semmonen umpisolmu ja iso sykkyrä sisällä joka puristaa ja ei vaan aukee eikä helpota ollenkaa. Itse välttelen itselle ahdistavia sosiaalisia tilanteita ja tällä hetkellä en usko et jatkan koulua syksyllä ku koen luokan olevan niin ahdistava + en usko että selviäisin tällä alalla missä nyt opiskelen. Ajoittain jos ahdistus kasvaa tulee itkukohtauksia joissa koko kroppa tärisee, enkä saa henkeä ja tosi vaikee rauhottua. Plus tän lisäksi vielä unettomuus.

Mulla ei siis virallista diagnoosia oo, mutta lääkärin lausunnossa lukee määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö ja odottelen tässä et jos saisin jotakin kautta keskusteluapua.

2 tykkäystä

Mulla ei oo diagnosoitu ahdistushäiriötä, mutta ahdistus on.
Pystyn sen kanssa jotenkin oleilemaan, koska ei vaikuta kokoajan. Tosin nyt viime aikoina olen joutunut potemaan sitä kunnolla. Ahdistuneisuus mussa herättää vihantunteita, viime yönä uusin muoto on ollut oksettava olo ja oksennus, keho vapisee, oon aivan hiestä märkä ja pää menee aivan tilttiin. En saa myös koko yönä nukuttua, hengitysharjoitteiden kautta sain vain 2h nukutuks ja tää päivä menee nyt pääsykoelukemisen sijaan ihan “yritä keksiä kivoja juttuja, mitä tekisit”. Välillä auttaa ihan youtube videot ja pelaaminen mut tällä hetkellä kumpikaan ei auttanu. Autolla ajaminen taas helpotti hieman oloa vielä kun huusin täyttä kurkkua pahaa oloa pois. Ei varmasti järkevintä ainakaan parin tunnin yöunilla, mutta rauhakseen kun menee niin ei tässä mitään.

1 tykkäys

On tämä häiriö kyllä sanonko mistä :roll_eyes: Nyt ollut hetken parempi jakso (reilu kk), kun nostettiin lääkitystä ja se selkeästi toimi. Olen aloittanut työt uudelleen ja nyt on aamuisin ennen töitä ahdistusta ja nyt taas ennen nukkumaan menoa :weary:
Olo on kyllä sietämätön ja epämukava. En haluaisi jatkuvasti nostaa lääkitystäkään, koska kohta ollaan maximissa ja ettei nostoja tehtäisi liian äkkiäkään. Keskusteluapua ei ole tarjolla ainakaan nyt.

Että on tässäkin sietäminen :sweat: Ja tätäkö tämä loppu elämä nyt sitten on?!

1 tykkäys

Itse olen kärsinyt myös ahdistuksesta sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta joka nimenomaan on suuren ahdistuksen aiheuttama, mutta vaikka olen mitä yrittänyt elämäni aikana saadakseni sitä pois niin tuntuu että se on jatkuvasti päällä ja pahimmillaan aiheuttaa paniikkikohtauksia.

Ahdistus on helpottanut paljon kun olen saanut turvallisia ihmisiä elämääni, mutta aina yksinkin ollessa ahdistuin tai lamaannuin täysin.

Ja taas kerran tulen puhumaan tästä polyvagaalisesta teoriasta, kun olen sitä nyt opetellut ja huomannut itsesäätelyn tärkeyden jokapäiväisessä elämässä.

Koska itsellä ei ole ollut itse- ja tunne säätelyä lapsuudessa niin aivojen tunteita kontrolloiva osa ja rationaalisen ajattelun etulohko on ns. Alikehittyneet lapsuudessa tunnesäätelyn puutteen takia, on meidän ihmisten vaikea kontrolloida omia tunteitamme ja ajatuksiamme. Aivomme tulkitsevat monia harmittomia tilanteita vaaratilanteiksi, vaikka itsessään tilanteessa ei olisi mitään vaarallista. Tämän takia ahdistumme ja monesti se johtaa myös pelkoon tai jopa vihaan ja nämä ovat kehomme ominaisia puolustusreaktioita. Olemme jatkuvasti “taistele tai pakene tilassa” myös täysin turvallisissa tilanteissa joten itse- ja tunne sääntelyllä voimme kertoa aivoillemme että nyt on turvallista olla ja se helpottaa paljon omassakin arjessa.

Kuten @Mika_Kamarto sanoi, urheilu on auttanut häntä koska liikkuminen on hyvä itsesäätely keino, mutta on monia muitakin erilaisia tapoja päästä ahdistuksesta pois tilanteessa kuin tilanteessa. :slight_smile:

Tässä vielä linkki vähän helpommin selitettyyn artikkeliin polyvagaalisesta teoriasta.