Yksin keikalle

Ootteko käyneet yksin keikoilla? Mikä oli parasta? Menisitkö uudestaankin?

Haluaisin siis Behmin keikalle huhtikuussa, mut tilanne on se, ettei ole ketään joka sinne lähtisi mun kanssa. Kaveri olis ollut ihan suostuvainen JOS maksaisin hänen lippunsa.

En kuitenkaan halua ottaa sellasta tyyppiä mukaan joka ei siellä oikeasti halua olla ja ainut vaihtoehto on lähteä yksin ja vähän jännittää. En halua enää jäädä mistään itselle mieleisestä paitsi vaan seuran puutteen vuoksi ja haluaisinkin nyt kuulla teidän kokemuksia keikoilta!

1 tykkäys

Olen ollut itse joskus keikalla yksin ja tottunut tekemään myös monia muita juttuja yksin. Riippuu varmasti monesta tekijästä, onko se mielekästä vai eikö saa mielestään niitä huonoja puolia (=en saa jakaa tätä ihanaa kokemusta jonkun kanssa ja siten vielä vahvistaa sen vaikutusta). Mutta rohkeasti vaan kokeilemaan! Musiikkielämyksen takia sinne kai kuitenkin pääosin mennään :smiley:

2 tykkäystä

Kai se on jo opeteltava tekemään asioita itsekseenkin eikä sysätä vastuuta omasta viihtymisestä ja asioiden kokemisesta muiden käsiin😁 onneks on kuitenkin suht intiimi keikka kyseessä et kehtaa ihan vaan olla ja kuunnella just sitä musiikkia🤔

2 tykkäystä

Käyn paljon keikoilla yksin, koska en yleensä jaksa kysellä ketään mukaan, enkä sitä paitsi välttämättä tiedä mistä musiikista kaverini ovat niin kiinnostuneita että lähtisivät keikalle. Menen keikoille kuuntelemaan ja fiilistelemään musiikkia, mahdollisesti tanssimaan ja yleensä lähden pois nopeasti kun setit loppuvat vaikka olisi esim. baarikeikka jonne voisi jäädä juttelemaan randomien kanssa.

Joskus keikoilla törmää tuttaviin ja silloin ehkä vaihdetaan kuulumisia ulkona keikan jälkeen tai vaikka tuopin ääressä jos se nyt sattuu olemaan se baarikeikka, tai moikataan vain ohimennen. Suurimmalla osalla keikoista joissa olen käynyt olen kumminkin ollut yksin ilman tuttavia ja koen ne mielekkäiksi. Mulle on tosi tärkeää pystyä keskittymään keikalla vaan siihen esitykseen eikä vaikka siihen että kaveriporukka pysyy kasassa väenpaljoudessa, jonka olen joskus kokenut hankalaksi kun olen vaikka kumppanin kanssa ollut jossain isolla keikalla.

1 tykkäys

Mä elän yksinään aina. Eli teen mitä vaan, niin se on yksinään. Keikoilla oon ainoastaan käynyt joskus, jos ilmaiseksi päässyt. Muuten en.

1 tykkäys

Mä itse olen käynyt hyvinkin usein keikoilla yksin mutta siinä on toisinaan ollut se ihana seuraus, että monien asioiden seurauksena olen päätynyt juttelemaan joidenkin ihmisten kanssa joista on tullut ystäviä elämään. Siinä on mahdollisuus että jatkossa ei tarvitsekaan mennä enää yksin. Ja vaikkei kaikista ole tullut ystäviä on niistä tullut sitten sellaisia hyvänpäiväntuttuja joiden kanssa juttelee jatkossakin kun keikoilla kohtaa. Kynnys on pienempi silloin. Ja ei kannata ottaa ketään väkisin seuraks, sellasta joka ei oikeen halua olla siellä kun se pilaa omankin fiiliksen.

Musiikki on livenä ihanaa ja se kokemus toimii myös yksinkin. Sit voi mennä omien aikataulujen mukaan, voi jonottaa eturiviin tai olla jonottamatta. Toki onhan se kurjaa yksin ootella keikan alkua joo, mutta kun se keikka alkaa niin et ees enää muistakaan että oot yksin.

Olen itse ollut ihminen (ja olen edelleen) joka vähän pelkää muita ja jännittää kuollakseen sosiaalisia tilanteita joten tää on hirveän hassua et näin on päässyt käymään että siellä päätyy tuntemattomille juttelemaan, mutta sanoisin että tässäkin on musiikin yhdistävä voima ollut apuna. Joten rohkaisen ehdottomasti lähtemään keikalle vaikkei olisi seuraa. Plus lämmin suositus jo pelkästään siksi etttä Behm on ihana livenä. :slight_smile: Itsekin pakko päästä jonnekin katsomaan häntä keväällä.

1 tykkäys