Vaikeaa parisuhteessa

Olen seurustellut nyt saman ihmisen kanssa 4 vuotta, joista pari vuotta ollaan asuttu yhdessä. Kaikki meni niin hyvin tähän vuoteen asti ja tuntuikin kuin unelmalta.
Muutama kuukausi sitten kumppanini kertoi, että voisi olla polyamorinen ja kertoikin olevansa ihastunut meidän yhteiseen ystävään. Seuraavana päivänä kertoi tälle kyseiselle ystävällekin asiasta ja he alkoivat seurustelemaan. Tämä on ollut minulle erittäin raskasta ja tuntuu ettei minua olla kuunneltu.
Erityisen raskasta tästä tekee se, että aikaisempi kaverisuhde (jossa olin itse ihastunut tähän ihmiseen) päättyi niin, että olin kaikkien mielestä liian takertunut ja minua satutti se, että tämä sen aikainen hyvä ystäväni alkoi sitten seurustella ihmisen kanssa, joka ei minusta yhtään tykännyt ja mielestäni ajoi sitten tämän minun ystäväni pois luotani.
Kuitenkin, palatakseni nykyiseen suhteeseeni. Kaikki nämä uudet asiat muistuttavat tuosta aikaisemmasta kaverisuhteesta ja se hylkäämisen pelko on aivan älytön. Varsinkin kun jos koitan tuoda asiaa esille (joka ei ole minulle helppoa), hän sanoo vaan että tarvitsisin hoitoa tai alkaa juttelemaan tämän toisen seurustelukumppanin kanssa, silloinkin jos itken hänen kainalossaan.
En tiedä mitä tehdä ja alkaa tuntumaan, että ihan kaikki elämän asiat vaan kaatuu päälle, kun ei aiemminkaan ollut helppoa…
Tuntuu kuin tämä toinen olisi vaan vienyt paikkani, samalla sekunnilla kun he alkoivat seurustelemaan. Tuntuu että olen ärsyttävä, liian kiinnittyvä, liian lähelle tuleva ja liian huono hänelle…

3 tykkäystä

Tekstissä et itse avaa mitä mieltä olet polyamorisesta suhteesta, mutta rivien välistä kuulostaa siltä ettet pidä asiasta tai ole sujut sen kanssa - saatika että kumppanisi olisi sinun fiiliksistäsi kartalla (tokihan se on hankalaa mikäli hän ei suostu edes kuuntelemaan).

Itse miettisin tilanteessasi onko suhteen jatkamisessa järkeä. En myöskään usko että sitä olet oikesti mitään, mitä tuossa viimeisessä lauseessa koet olevasi, vaan että tämä tilanne ja kumppanin käytös ajaa sinut tuntemaan niin.

3 tykkäystä

Onko teille aikaisemmin käynyt näin yhtä pahasti, että koet ettet saa ääntäsi kuuluviin? Ikävää, jos nyt neljän vuoden päästä yhtäkkiä laiva kääntyy 180 astetta ja toinen ei suostu kuuntelemaan. Sinunkin tunteet ja ajatukset ja halut pitää ottaa huomioon suhteessa :orange_heart:
Kumppaniltasi on kyllä todella epäkohteliasta ja ajattelematonta mennä uuteen suhteeseen (vaikka onkin edelleen kanssasi) kuulematta kokonaan siitä, mitä itse olet siitä mieltä. Eri asia tietysti jos olet hiljaisesti tähän myöntynyt, mutta ei se silti ole oikeutettua, jos teillä on ollut tähän mennessä selvät rajat. Ja vielä epäkohteliaampaa tämän kolmannen osapuolen suostua, mutta tässä ei tietenkään käy ilmi tietääkö HÄN että tämä ei ole sinulle todellakaan ok. Siinä mielessä olen samaa mieltä mitä janitakristiinakin tuohon kommentoi, että onkohan suhteessa silloin järkeä, suhteen kuuluisi olla voimaannuttava ja rauhallinen side, jossa ei tarvitse pelätä kertoa ja tulla kuulluksi.

Jos koet olevasi itse liian takertuvainen niin mulla on sulle muutama kysymys, joita voit pohtia ja itse kartoittaa, onko puheissa mitään perää;

  • Oletko introvertti vai ekstrovertti tai jotain siltä väliltä?
  • Pidätkö sosiaalisista tilanteista?
  • Onko sinulla ennakko-oletuksia sosiaalisista tilanteista?
  • Kuinka kauan pystyt olemaan yksin, kunnes kaipaat seuraa?
  • Kuinka kauan pystyt yksin ollessasi ajattelemaan vain itseäsi ja omia tarpeitasi? (Tää on tärkeä! Itse pitää olla aina ajatuksiensa keskiössä, ei jonkun muun, sillä jos oma mieli ja oma keho pettää niin kukaan ei pysty tulemaan siihen väliin pelastamaan)

Jos vastaat suurimpaan osaan niin, että pystyt ihan normaalisti olemaan ja keskittymään omiin asioihisi ilman vaikka että toisen nilkkavaiva tulee mieleen tai toisten tunteet, ajatukset ja halut niin näkisin tälleen keittiöpsykologina että ne, ketkä sanovat sinua riippuvaiseksi eivät ole välttämättä ehkä ymmärtäneet rakkauden ja huomion osoituksiasi ja ovat kaivanneet enemmän vapautta, ilmaisten sen sitten todella tökerösti naamallesi. Ei kukaan tuskin tarkoita pahaa sanoessaan noin jos tarkoitus on yrittää kertoa omista preferensseistään ja vapaudentahdostaan, mutta sillä on yllättävän iso merkitys mitkä sanat valitsee, se pitäisi olla jokaisella kumppanilla ja ystävälläsikin tiedossa.

Tämmösiä ajatuksia herätti, toivottavasti saat omat ajatuksesi ja suhteenne pelisäännöt selviksi :orange_heart:

3 tykkäystä

Joo, meillä ei oo aiemmin ollut ongelmia. Ollaan tosi avoimesti puhuttu kaikesta aina.
Silloin kun hän kertoi noista tuntemuksistaan, sanoin vaan: “En voi kieltää sua tekemästä mitään”. Halusin miettiä asiaa ja olin hieman hämmentynyt koko tapahtuneesta. Ollaan kaikki 4 vuotta vannottu monogamiaa, niin en jotenkin ollenkaan osannut odottaa mitään tällaista. Varmasti joo minultakin tyhmää etten ilmaissut sitä, että haluan miettiä ja muuta. Mutta joo, minulle suuri ongelma on pitää itsestäni huolta, millään tasolla. On paljon helpompaa katsoa, kun toinen on onnellinen.
Enkä tosiaankaan haluaisi erota. Koska tuntuu että sitten kaikki vuodet on vaan mennyt hukkaan. Ja hän nyt on ainoita ihmisiä mun elämässä, jotka tuntui välittävän. Ja pelkään olla yksin. En ikinä ole joutunut. Ja ihan muutenkin. Välitän.

Mutta kiitos paljon vastauksista.

3 tykkäystä