Vaikea käydä kaupassa

Onko muilla tällästä ongelmaa, että on tosi vaikea lähteä kauppaan? Ahdistaa ihan kauheesti. Varsinkin yksin sinne meneminen tuottaa tukalan olon. Mikähän tähän vois auttaa?paitsi altistaminen tietty, mut onko mitään muuta? Ei kiva kun välillä joutuu nälissään olemaan kun ei vaan pysty lähteä. :neutral_face:

4 tykkäystä

Moi
Mulla oli kans ahistavaa kaupas käynti kun muutin omaan kämppään, ja ei helpottanu että myöhemmin muutin kaverin kans kimppaan ja kaveri kävi aina kaupas. Mua auttoi että kun oli joku muu meno esim.koulu tai työ, nii valitsi yhen kaupan ja sieltä haki aina sellase perus setin. Opettelee ulkoo mistä ne löytää. Vähä yks puoline syöminen mut kaupasta käynnistä jäi osittain se miettiminen ja tuli vaa pika juostua kauppa lävitte. Ja toinen mikä jeesaa nii käy siel sellasii aikoihin kun ei oikee oo muita, esim la aamu ollu mun mielestä kaikein rauhallisin aika.

4 tykkäystä

Eniten omaan kauppapelkoon (tai omassa suhteessa ihmismassojen välttelemiseen) on auttanut se, että valitsen aina kauppa-ajaksi muut kuin ruuhka-ajat! :muscle: Just mitä Fredu sanoi kanssa.

Saan olla aamuisin ja iltaisin kaupassa usein tyyliin 3 muun asiakkaan kanssa, jotka ovat toisilla osastoilla ja saan sitten itse nauttia hyllyjen tarjonnasta eikä kukaan ole siinä ns. niskassa hengittämässä. Kello 12 aikaan aika lailla monessa kaupassa alkaa olla jo vilskettä ja kello 4-6 on ihan nou-nou jos ihmiskiintiö on täynnä. Parasta on myös nää uudet 24/7 kaupat, jos haluaa seikkailla yöllä kauppaan.

Jos ihmiset ja julkiset tilat ei ole se mikä kaupassa käynnissä ahdistaa niin voi kanssa miettiä että mikä siinä ahdistaa, se koko konsepti vai kotoa lähtö. Mikä ikinä syy onkaan niin yrittää sitten vaan tehdä sen itselleen mahdollisimman helpoksi ja ottaa pieniä askelia, jotta se kauppareissu ei tuntuisi ihan hirveältä. Tsemppiä kovasti :orange_heart:

2 tykkäystä

Kiitos paljon tsempeistä ja neuvoista💕 pitää alkaa oikeen treenaamaan tätä asiaa💪

Useimmista kaupoista saa tilattua ostokset kotiin, tai jos autolla liikkuu niin siihen pihalle suoraan autoon. Ei toki optimaalisin ratkaisu, mutta ei tarvitsisi ainakaan nälissään olla.

1 tykkäys

Itelläni ei ahdista ihmiset kaupassa. Mua on alkanut ahdistaa tutut henkilökunnan tyypit. Jotenki paljon mietin sitä, mitä ne aattelee ja oonko pian tentattavana jostain. Inhoan selittää kaupassa omia asioita toisille.
Lisäks kun on hahmottamisen vaikeutta niin ahdistaa lihatiskillä se, jos mun pitää osata arvioida oikean kokoinen lihapala mistä toinen leikkaa. Mä olen umpisurkea silloin, kun on tiedossa grammamäärä reseptissä et kui paljo tarvii. En hahmota siinä sitä määrää realistisesti, et minkä kokone se lihakimpaleen tai kalan pitää olla.

3 tykkäystä

Tän henkilökunta jutun takia vaihtelen kaupoissa pyörimistä paljon. En siis käy lähikauppoissa paljoa, vaikka loogisinta se ois. En vain pysty vaan mitä kauemmaks pitää mennä kauppaan sen parempi, kun ei ahdista herkästi tutut.

1 tykkäys

Eikös lihatiskillä voi sanoa myös grammamäärän? Eiköhän työntekijä osaa arvioida sinua paremmin, minkä kokoinen kimpale se sitten on. Tai siis näin olen ainakin itse toiminut ja saanut aina hyvää palvelua.

En osaa sanoa, oletko tuota asiaa pohtinut tai kokeillut tuota lähestymistapaa, mutta tämä voisi olla hyvä esimerkki siitä, että joskus joku ajatus aiheuttaa ahdistusta ja koska se aiheuttaa ahdistusta, emme pääse ajatuksesta eroon tai emme osaa kuvitella toista lähestymistapaa.

1 tykkäys

Osaatko hahmottaa, mistä tuo henkilökuntaan liittyvä ahdistus johtuu? Tai siis oletko joskus joutunut selittelemään jotain ostoksiasi?
Auttaisiko sellainen ajatus, että todennäköisesti sun ostokset eivät ole sen kummallisempia kuin kenenkään muunkaan tai että todennäköisesti työntekijät ovat nähneet ihmisten joukossa kaikki mahdolliset ostokset eikä heillä ole aikaa ajatella niistä mitään.

1 tykkäys

@PsykologiMari Ei, en ole ostoksiini liittyen joutunut koskaan selittelemään. Olen vain joutunut kassalla liian monta kertaa kertomaan omasta elämästäni, mitä teen juuri nyt ja se ei tunnu kivalta. En ole ihmisenä sellainen, joka tykkäisi kassalla alkaa kertomaan omasta elämästä puolitutulle. Koen joutuvani olemaan jotenkin tilivelvollinen kertomaan asioista, kun omaan ikäluokkaan kuuluvista ihmisistä asuu muualla tai tekee jotain ollessani kotikylässäni. En aio muuttaa tämän takia kuitenkaan pois, mutta suunnitteilla on muuttaa (Jos saan opiskelupaikan jostain).
Tiedän muutenkin, että kylälläni on tapana juoruta muiden asioista toisille niin siksi jokainen kerta ahdistaa. Olen käynyt myös välillä turhan paljon Postissa, kun on tullut paketteja mitä on pitänyt hakea, niin tiedostan miettiväni myös paljon, mitä siellä ajattelevat samat henkilöt, kun olen välillä joutunut hakemaan parin viikonkin sisällä pari kertaa paketteja pois. Se ajatus on hellittänyt hieman, mutta koen silti helpommaksi vaihdella kaupoissa käymistä kun ei tule herkästi ahdistavia ajatuksia käymiseen liittyen. Ja uskon, että varmasti osaavat sen kimpaleen koon hahmottaa minua paremmin, en epäile yhtään. Se vain, että en koskaan halua kertoa minulla olevan hahmotuksellista vaikeutta, kun se tuntuu raskaalta ottaa esiin selittelyn takia. Olen joutunut selittelmään itseäni monessa asiassa ja olen täysin naatti siitä. Jotenkin silti mielessäni on se, että he osoittavat puukollaan sen kuinka paljon leikattaisiin ja ahdistaa ajatus miettiä itse onko se oikea, kun en hahmota.

1 tykkäys

Mua ahistaa kans ajatus siitä, et törmäisin siel tuttuihin, ja joutuis jäämään juttelee :hot_face:

2 tykkäystä

En mäkään hahmota lihatiskillä mitään, oon aina sanonu grammamäärän. Ja aina myyjä laittaa vähän enemmän ja kysyy, että onko hyvä. :smiley:

Usein olen sanonut, että ota vaan vähän vielä pois.

Ainoa poikkeus on naudanliha pihvien kohdalla, näytän sormilla tai sanon miten paksuja pihvejä haluan kun se on oleellisempaa kuin pihvin paino.

Mulla on jotenkin sellainen päähänpinttymä et hävettää mennä ostosten kanssa kassalle että myyjät tuomitsevat mun ostokset. Ajattelen et ne arvostelee kun “taas tuo ostaa vain kokista ja sipsejä”. Sama pätee siihen, et jos on käynyt hesessä tai subwayssä useamman kerran viikossa. Käyn sen vuoksi aina eri liikkeessä jos vaan mahdollista, etten jäisi mieleen.

Ja siis ei ne tunne mua, eikä ole mitään syytä hävetä mutta silti ahdistun ajatuksesta. Tai jos en pelkää että kassalla arvostellaan niin sitten pelkään et joku tuttu tulee vastaan ja näkee et tuo osti taas jotain “roskaruokaa”.

Että vastaus kysymykseen onko vaikeaa niin kyllä. Yleensä paras aika käydä kaupassa on vasta iltayhdeksän jälkeen kun siellä ei ole ketään mutta yleensä lounaalla havahtuu että ruokaa ei ole ja on vaan pakko mennä sinne kauppaan.

4 tykkäystä

Tiedän tunteen tuosta, että miettii onko tuttuja kaupassa. Se unohtui itseltä kans mainita, mutta pystyn hyvin ymmärtämään tuon. Mä oon miettinyt omalta kohdalta. että kaikki se ahdistus kertoo jotenkin itsearvostuksen puutteesta. On helpompi piiloutua kaikilta ja olla piilossa kaikesta, kun miettii muiden ajatuksia. Lopulta kuitenkin kun pysähtyy niiden ajatusten kanssa ni ite oon alkanu miettii kysymystä itselle, et kuka päättää sun elämästä?
Kuka on oikea henkilö sanomaan sulle, et mikä on oikein ja väärin ja arvostelemaan sua, sun ostoksia yms?
Ja nää tuli nyt vasta miettiessäni tätä mieleen. Et jospa alkais yrittää jotenkin miettii itselleen kannustavaan sävyyn olevia kysymyksiä joihin keskittyy missä ikinä onkaan. Tavallaa samalla yrittää huuhtoa sen ympäristön hetkeks pois ajatuksista. Jos se olis hyvä syy olla hetken omassa kuplassa? Miettiä omiin tuntemuksiin ja ajatuksiin vastausta heittäen vastakysymyksen ajatukselle, joka ilmenee. :thinking:

3 tykkäystä