Lupasin omassa esittelyssä laittaa tän ketjun alulle niin tässä tää nyt tulee. Tähän saa siis vapaasti tulla kertomaan omia kokemuksia uskonnon kanssa, sekä negatiivisia että positiivisia (vaikka otsikko ei oo niin positiivinen). Ajattelin, että jaan omaa tarinaa tänne pätkissä, koska ainakaan oma keskittymiskyky ei riitä lukea romaaniviestiä läppärin ruudulta ja asiaa tästä aiheesta löytyy tosi paljon enkä tietenkään kaikkea muista tähän ekaan viestiin.
Ite siis tuun ääriuskovaisesta (kai) evankelisluterilaisesta perheestä, jossa uskonto hallitsi ihan kaikkea mitä arjessa ja elämässä tehtiin ja tapahtui. Yleensä, kun puhun ihmisten kanssa heidän kokemuksistaan liittyen uskontoon niin kaikilla on tosi positiivinen ajatus siitä mitä uskonto on. On enkeleitä ja kukkasia ja pilviä ei saa kiroilla eikä ajatella pahoja ajatuksia tai tehdä pahaa, jumala auttaa, kun on huono päivä jne. Ei ole väkivaltaa eikä syrjimistä ja kaikki ovat yhtä suurta perhettä.
Tässä kohtaan sanon, että jos sun kokemus uskonnosta on edellä kuvailtu ja et halua tietää sitä toista puolta niin siirry lukemaan jotain muuta ketjua, sillä jatkossa romutan tän mielikuvan.
HUOM! Tämä on nyt siis oma henkilökohtainen kokemukseni aiheesta eli, jos sulla on erilainen kokemus niin se on aivan yhtä oikea. Mielelläni luen myös niitä positiivisia kokemuksia eli jaathan sun kokemuksen tähän ketjuun