Uni- & nukahtamisongelmat 💤

[ronjapai]

hei ihanat!
puhuttaisko hetki meijän kokemuksista aiheesta elämää uniongelmien kanssa? ja jaetaan vinkkejä jos sellasia keltään löytyy!

uni, nukkuminen, nukahtaminen = mun pahimmat vastukset lapsesta asti!
toki uniongelmat ainaki itellä on vaan oireita muista ongelmista, mutta vaikka mm. masennuksen tai sosiaalisen ahdistuksen kanssa eläminen on vaikeaa, on jatkuva kamppailu väsymyksen ja kaiken ohi nukkumisen kanssa yksi mun suurimmista ongelmista.

mulla ei oo varmaan koskaan elämässäni ollut normaalia unirytmiä 2 päivää pidempää jaksoa. erilaisia unettomuuden muotoja on toki monia, mutta mun suurin vastus on nimenomaan nukahtamattomuus.

on tosi vaikee selittää sitä tunnetta tyypille, kellä ei oo kokemuksia tällästä. “laitat vaa silmät kiinni ja puhelimen pois!” “urheile iltasella ni sit tulee hyvin uni” “kokeile melatoniinia!”. varmasti hyviä vinkkejä, mutta aina nää ei riitä.
väsymys kyllä tulee. kyllä mua illalla ja yöllä väsyttää, tosi tosi paljon. ja oon tosi hyvä nukkumaan, uni on yleensä tosi syvää ja katkeilematonta (toki tästäkin tulee ongelmia, en herää herätyskelloon tai palohälyttimeen). mutta vaikka kaikkea koittaa, se itse nukahtaminen ei silti tapahdu.
aina tähän ei liity edes ikäviä fiiliksiä, esim. ahdistusta. saattaa olla hyväkin fiilis ja ok päivä takana, mutta nukkumaanmenon hetkellä aivot toimii niin täysillä että ei toivoakaan uneen pääsystä
mutta itsellä usein tähän liittyy myös harhasuutta. onko mun asunnossa joku, oonko maksanut kaikki laskut, vilahtiko ikkunan takana just joku? entä jos nään painajaisia, saan unihalvauksen, tai kuolen yön aikana? entä jos joku laittaa viestin yöllä mihin mun on pakko vastata heti? jos nyt suljen silmät, jotain pahaa tapahtuu.

itselle raskainta tässä on se, että koko elämä menee ohi. mielialaongelmat rajottaa jo paljon, mutta kun unirytmi on yleensä luokkaa 8:00-17:00, pahimmillaan n. 12-22 niin jää ulkopuolelle ihan kaikesta. mietin paljon, että pääsenkö koskaan opiskelemaan tai töihin, kun ei tää tilanne tunnu parantuvan vaikka kaikkeni oon yrittänyt tehdä. enhän mä koskaan pääse yhteiskunnan rattaiden kyytiin, kun nukun sillon kun elämää pitäis elää! joudun miettimään ja suunnittelemaan koko elämäni sen mukaan, että oonkohan sillon hereillä.
ja mikään ei tunnu kauheemmalta, kun herää illalla ja puhelimessa on päivällä tulleita viestejä “hei haluutko lähtee munkaa…?” ja joudut taas vastaamaan “sori, nukuin”. hävettää, harmittaa!

millasia tilanteita teillä on? onko löytynyt neuvoja, toimivia apuja ja ratkaisuja? miltä susta tuntuu, kun joku kehottaa sua vaan laittamaan silmät kiinni?
tää on tosi laaja aihe, mutta tuntuu että harvemmin kukaan puhuu siitä häpeän, yksinäisyyden, ja ulkopuolisuuden tunteesta, mitä itse ainakin tästä ongelmasta koen! olisikin kyse vaan siitä, että on jatkuvasti vaan vähän väsynyt…

kiitos jo valmiiks just sulle, jos luet ja vastaat tähän!

[terapeuttiville]

Oi että en kerkeä nyt enempää kirjoittaan mut upea kirjoitus

[ronjapai]

kiitos ville

[Emmyli]

Mulla on ollut nukahtamisvaikeuksia ihan pienestä asti. Miun ongelma on joko se,että pelkään kuolevani nukkuessa tai sitten pelkään etten saa enää koskaan unta ja keho pettää sen takia. Eli just tämmösiä epärealistisia pelkoja! Saan parhaiten unen päästä kiinni silloin jos tiedän,että mies on valveilla ja telkkarin pitää olla auki niin että siinä ei ole kuitenkaan ääniä
Mulla on ollut unirytmi vuosia jo sellainen,että meen nukkumaan 1-4 aikaan ja herään 12-14 aikaan. Kun en oo töissäkään,ajattelen että pääasia on se että kunhan nukun jossain vaiheessa. Yritän myös opetella niinä “öinä” kun kello saattaa olla 7 aamulla,että mulle ei tapahdu mitään pahaa vaikka huono nukkuminen tuntuukin seuraavassa päivässä ihan kamalalta. Nukun sitten päiväunet tai jotain
Vihaan sitä,kun ihmiset sanoo juurikin jotain sellaista että laitat vaan silmät kiinni niin kyllä se uni sieltä tulee…kun ei se välttämättä tule. Ei lääkkeillä eikä ilman. Unettomuus kuuluu elämään kaikilla,mutta tiedän miten vaikeeta sen kanssa on kamppailla jos on muitakin mielenterveysongelmia
Mutta tämmöinen yökukkuja minä olen. Mulle saa laittaa viestiä jos ei uni tule,oon melko varmasti aina hereillä silloin kun muut vetää sikeitä onnellisena Tsemppiä

[ronjapai]

kiitti sulle! kuullostaa kyl hyvin tutulta! ja itellä usein kans ainoa tuki tähän on, jos joku on läsnä. sillon katoaa 90% siitä harhasuudesta, että joku mörkö ois vaikka sängyn alla! mutta moni yö pitää myös viettää yksin kun yksin omassa kodissa asun, joten on kyllä luksusta mennä esim. poikaystävälle yöksi, kunnon hermoloma!
ja täysin sama juttu hei, oon aina kaikille, tutuille ja tuntemattomille sellanen öinen kriisipuhelin! tai ihan vaan meemeily höpöttelyseura

[vesipisara]

Mulla ei kans aivot sammu millään illalla. Ja jos menen sänkyyn stressaantuneena tai huonotuulisena, niin ne alkaa vatvomaan kaikkia huonoja skenaarioita siten ettei ainakaan tule unta kuulaan. Mutta jossain vaiheessa opin että kunhan harhautan ajatuksiani jollain harmittomalla hömpällä niin kyllä se uni sieltä vaan tulee. Tähän tuli pelastuksena äänikirjat. Kiinnostava kirja itselle sopivalla lukijaäänellä herättää mielenkiinnon mutta kirja ei saa olla niin tarttuva, että jäis kuuntelemaan sitä.

[RhR80]

Hei

Itselläni on ollut kroonista jaksottaista unettomuutta viimeisen 3-4v ajan diagnosoituna ja unettomuusjaksoja jo paljon tätä aikaisemmin. Ikinä ongelmana ei ole ollut nukahtaminen vaan unessa pysyminen. Yleensä nukahdan muutamassa minutissa kun pään laitan tyynyyn mutta vastaavasti herää 30-45min nukahtamisesta virkeänä. Viime vuosien aikana tämä kierre ei vain ole ottanut enään katketakseen omin avuin ja päättyikin melkein huonosti.
Psyykkisesti ja fyysisesti raskas työ sekä useamman viikon nukkumattomuus rupesivat näkymään jo EKG-filmillä huolestuttavasti. Ongelmaa on tutkittu ja hutkittu, ilman mitään merkittävää löydöstä. Milloin on ollut kilpparin vajaatoimintaa, milloin stressiä. Unettomuuden hoitamista on kokeiltu uudella sängyllä, unikoululla jne.
Ajan kanssa olen kuitenkin oppinut tunnistamaan alkavan unettomuusjakson ja käytänkin näinä aikoina nukahtamiseen tarkoitettua lääkettä. Ennen tätä kokeiltiin melatoniinia 6mg asti ilman mitään vaikutusta. Nykyisen lääkityksen kanssa pysyn toimintakykyisenä ja suurin piirtein virkeänä. Yleensä jakso kestää 4-10 yötä ja käytänkin lääkitystä yleensä aina viikon kuurina. Näin vaste lääkkeeseen ei nouse eikä riippuvuutta pääse syntymään.
Tsemppiä vaivan kanssa taisteleville. Uni on ihmisen perustarpeista juoman ja ruuan jälkeen seuraavaksi tärkein.

[hheba]

Mulla laukesi vaikeat uniongelmat kuopuksen ollessa 1,5v.

Samalla laukesi kauan piilossa ollut posttraumakin.
Liittyy vahvasti menettämisen pelkoon ja menettäminen oli tuolloin ihan hiuskarvan varassa.

Olen koko ajan valmiustilassa, kavahdan kaikkia ääniä ja samantien jokainen vaisto herää henkiin. Nukahtaminen vie pahimmillaan tuntikausia ja kun lopulta nukahdan, herään lukuisia kertoja. Olen koko ajan todella väsynyt.

Apua en ole saanut asiaan, vaikka usealle ammattilaiselle puhunut. Se vähän kuin sivuutetaan koko ajan.

Takana nyt 5v tätä ja välillä hajottaa aika kovaakin.

[Emmyli]

Nuo äänikirjat on muuten tosi hyvä vinkki! Mulla auttaa myös tiktok-livet ihan jos on päivälläkin ahdistuneisuutta. Laittaa jotain pyörimään taustalle,että ajatus kiinnittyy muuhun kuin omiin ajatuksiin

[ronjapai]

juu oon kyllä ite käyttänyt pienestä asti tota, että telkkari tai puhelimesta jotain päälle! joka ilta/yö kuuntelen aina samaa podcastia (joovai? ). vuosia sitten se vielä autto, mut kun paha olo muutenkin eskaloitunut, niin siihenkin taustamelun apuun oon turtunut. se ei enää paranna tilannetta, uniongelmat on silti yhtä pahat, mutta jos ei olisi jotain taustalla hölisemässä, tilanne ois kyllä vielä pahempi. varmaan kamalin asia mitä mulle voi yöllä tapahtua, on että puhelimesta loppuu akku. vaikka kestää vaan pari min. että se menee takasin päälle, on se odotus ihan helvettiä! vainoharhaisuus räjähtää ihan kattoon

[ronjapai]

ja tosi mielenkiintosta kuulla tosta pätkivästä unesta @RhR80 ! just tätä meinasin, että unettomuutta niin erilaista ja jokaisella omat kamppilut. itse sit taas kun tosiaan nukun aivan liian sikeästi, sillon kun vihdoin sen unen kiinni saan. ihme juttuja!

[Bipo2]

Hei! Kuulostaa tosi rankalta teidän yllä maininnut uniskenaariot. Tsemppiä niihin❤️

Itsellä bipon takia nukkuminen ois hirveen tärkeetä, ja yllätysyllätys, tosi vaikeeta. Ja nimenomaan yöllä nukkuminen. Päiväunet onnistuu hyvin ja niitä itseasiassa päivittäin minunkin. Illalla kun koittaa mennä nukkumaan niin aivot vaan jää päälle ja sit mennäänkin yliajattelun ja ahdistuksien rataa aamuun saakka. Itse nukahtaminen on se ongelma, ja siihen oonkin vihdoin saanut aika hyvin toimivat lääkkeet. Vahvojahan ne on ja koukkuun jää mutta tähän hätään ainoo vaihtoehto.

Myöhemmin sitten terapian avulla selvittää ne keinot mitkä vaikeuttaa sitä nukahtamista ja tavoitteena päästäkin lääkkeistä joskus irti. Saa nähä onnistuuko jokus

[Sexyopi]

Mulla on ollut uniongelmia jo varmaan vuoden, ja nyt syksyllä alotettiin sen lääkity, kokeillut melatotiinia, mirtzapiinia, ketipinoria, stellaa jo jotain jonkan nimen unohdin. On joko auttanut nukahtamaan tai olemaan heräämättä, mutta mikään lääke ei ole auttanut kumpaakin. Hankaluuksia on siis nukahtaa, tai herään 4-7 kertaa yössä. Ennen lääkitystä nukuin 10-14 tuntia yössä, nyt 7-9.

[ronjapai]

taas kävi tää perinteinen…nukahdin n. 14 aikaan ja heräsin äsken tää on niin raskasta! tänään piti mennä ystävän kanssa joululahjaostoksille, mutta piti taas vastata viesteihin “sori nukahdin”…tää on niin tuskasta ja noloa, varsinkin kun ihmiset ei ymmärrä ettei tää tilanne oo mun käsissä. kuullostaa muutenki niin tekosyiltä, koska kuka muka nukkuu koko päivän.

[Votka]

Mä oon aina ollu hyvä nukkumaan… Ehkä jopa liiankin hyvä. Mutta sen jälkeen kun tuli tilaa omille tunteille, kun esikoinen alkoi toipua maitoallergian tuomista ongelmista, alkoi mun suurimmat ongelmat mennä nukkumaan. Aikuisiällä on ollu aina vähän vaikeeta mennä nukkumaan kun on kaikki pelit ollu aina yöllä. Ja toiseks on kanssa menny pakoon sinne koneelle ahdistusta, joka on venyttäny nukkumaan menemistä. Mutta tässä viimeisen kuuden vuoden aikana oon eniten taistellu tän asian kanssa, koska huomaan edelleen meneväni pakoon koneelle ikäviä tunteita. Kehitin aikanaan tän tavan mennä koneelle kun oli ahdistusta tai muuta negatiivista ajatusta/oloa. Nyt siitä on vaikeeta päästä eroon kun sitä on tehny sen 20 vuotta. Tänään jäin saikulle, koska oon menny melkeen yhtä jaksosesti nukkumaan about 1-3 aamuyöllä ja heränny töihin 6-7 välillä. Pitkässä juoksussa mulle todella huono asia, koska mä tarviin unta about 8h päivään, jotta toimin kunnolla. Kahden lapsen isänä ei olis oikeen varaa olla tällästä käytöstä, mutta onneks on ymmärtävä vaimo, jonka kanssa voi puhua näistä asioista. Samalla myös täytyy sanoa et esimies töissä on myös hirmuisen ymmärtävä ja tukee tätä asiaa tosi hyvin.

Se miten lähden nyt taklaamaan tän oman tilanteen, on jotain tän suuntasta. Teen huomenna listan ittelleni mitä päivän aikana pitäs tehdä missäkin järjestyksessä. Teen sinne myös terapiassa oppimiani maadoitusharjotuksia pari kertaa päivässä, mikä auttaa rauhoittamaan mun mieltä ja jäsentämään ajatukset tärkeysjärjestykseen. Kirjaan myös ihan nukkumaan menoajan, sekä koitan laittaa tän koneen sellaseen asemaan, että se jäis mahdollisimman vähälle käytöllä. Varaan siis sille oman ajan ja paikan.

Noi maadoitusharjoitukset on mulle tuonu mielenrauhaa, koska sen voi tehdä missä vaan ja vie aikaa vaan sen 2-5min kerrallaan. Olin jo unohtanut, että niitäkin kannattaa tehdä. Ja miten niitä tehdään? Istun vaan missä istun. Pistän silmät kiinni ja alan keskittymään miltä mun jalanpohjissa tuntuu. Siitä sitten lähen pieni alue kerrallaan ylöspäin kehossa, päätyen siihen, että miltä tuntuu hengittää. Yhtäkkiä huomaa kun on kevyt olla ja ei ajatukset karkaile. Käytännössä meditaatiotahan tää on. Sitä voi tehdä vaikka sängyssä tai sohvalla maaten. Jos siihen nukahataa, on ollu unen tarpeessa. Kesällä tulee harjotettua enemmän tätä, koska ollaan mökillä aika paljon ja istuskelen laiturilla, meren rannalla kun mökki sijaitsee.

[Mika_Kamarto]

Tiedän NIIN mistä kirjoitat. Mulla on pienyrittäjänä ainainen stressi ja kalvava epävarmuus siitä miten pärjään tulevaisuudessa. Nyt olen yrittämällä yrittänyt opetella sisäistämään sen ajatuksen, että minulla on vain tämä päivä kerrallaan elettävänä. Luin kerran jostain lauseen jota olen hautonut mielessäni ja se kuuluu näin. " Tämä on se päivä jota eilen murehdit".

Viimeaikoina minut on saatellut untenmaille “hunajainen ääni”. Tiedätte kenestä puhun. Eli kuulokkeet korviin ja Willfeel kanavalta keskustelu päälle ja ai että se on ihanaa. Mutta joo, kiitos kun kerroit asiasta ja toivottavasti jo se olisi omiaan tuomaan jonkinmoists helpotusta, oikeasti ikävään vaivaan. Myötätunnolla Mika.

[Pussihukkassa]

Mulla on kans ollu pitkään uniongelmia, lähinnä nukahtamisen kanssa. Pysyn unessa oikein hyvin, laatu on hyvää ja hyvin harvoin näen painajaisia. Mutta usein vain pyörin sängyssä, on liian kuuma, tai liian kylmä, tukalaa, ajatukset pyörii, ei nukuta, ahdistaa, itkettää ja sitten vain turhaudun. Nyt oikeastaan pandemian aikana uniongelmat on parantuneet, koska oon vaan pääosin tehnyt hommia kotona omaan tahtiin niin oon voinu noudattaa omaa luonnollista rytmiä (mennä nukkumaan keskiyön kientareilla ja nukkua kymmeneen). Yksi syy miksi haluan olla kuvataiteilija on se, että voisin tehdä asioita omaan rytmiin. Mulle ei vaa sovi se et meen kahdeksaksi/yhdeksäksi hommiin ja palaan kotiin neljältä, etenkään talvella kun on pimeää.

Yksi asia joka auttaa on Sleep Sounds sovellus, jossa voi tehdä kaikenlaisia äänimixejä jotka kutittelee aivoja juuri oikealla tapaa. Joskus myös jos en saa unta sängyssä, menen nukkumaan sohvalle ja maagisesti uni tulee 10 minuutin päästä. Tykkään kanssa tunnelmavaloista huoneessa, niistä tulee rauhallinen olo.

Mulle on tärkeää, että tila on juuri itselle sopiva nukahtamiseen. Se on iso syy miksi haluan asua yksin, en tee kompromisseja “unihygieniasta”. Kuorsaus on yksi hirveimmistä äänistä.

[pauliinaainoo]

Huippu ku alotit keskustelun! Mulla on kans ollu univaikeuksia pitkään, mutta välillä enemmän välillä vähemmän. Tällä hetkellä on unilääkkeet niin saan nukuttua ihan hyvin, mutta herään useamman kerran yössä. Jos on joku hankala asia niin sillon nukahtaminen kestää tosi kauan. Mulla on ollu vuosia tuo että kuuntelee äänikirjaa tms ja se auttaa mulla. Tai en voi siis nukahtaa ilman sitä ja toinen on unimaski tai sellaset laput silmille. Mä en vaan pysty nukahtaa ilman tota komboa. Ja siis tuli mieleen kysyä sulta, että auttaako sulla nukahtamiseen se jos oot jonkun kanssa?

[ronjapai]

@pauliinaainoo hei, anteeks kun vastaan sulle vähän jälkikätteen, menny ihan ohi tuo loppuviestin kysymys. mutta siis KYLLÄ! kun oon jonkun ihmisen seurassa (parhaiten toimii poikaystävän seura) voin nukahtaa just sillon ku haluun ja ihan miten päin vaan. silmät kiinni vaan, ja yleensä uni tulee just kun sen ite haluun. ei ahdista, en pelkää mitä silmäluomien toisella puolella tapahtuu. toki on päiviä, kun myllää aivot ihan miten lystää, ihan sama kuka ois vieressä, niin sillon ei uni tule. mut yleensä riittää se, että toinen ihminen on ees samassa asunnossa, eri huoneessa!

[PsykologiMari]

Hei kaikki,

Kuten tästä ketjusta jo huomaakin, ovat uniongelmat hyvin laaja kokonaisuus. Oireet voivat olla vaihtelevia (esim. nukahtamisvaikeudet, katkonainen uni, valvominen aamuyöllä, aamulla liian aikaisin herääminen), syitä uniongelmien takana on kymmeniä erilaisia (voi jaotella elimellisiin eli fyysisiin syihin kuten sairaudet / kipu, ympäristöön liittyviin syihin kuten erilaiset häiriötekijät ja psyykkisiin syihin kuten stressi, huolet, ahdistus). Myös keinot, jotka tukevat unta ovat myös hyvin moninaisia ja tässäkin ketjussa on jo paljon vinkkejä, joita voi kokeilla.

Jos uniongelman tausta on epäselvä, se on syytä selvittää ensin. Yllättävän usein taustalla voi olla jotain fyysisiä oireita/sairauksia tai vaikkapa lääkityksiä, jotka vaikuttavat. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa eräältä lääkäriltämme kuulemani tilanteen, jossa asiakas oli käyttänyt itsenäisesti jotain lääkettä allergiaoireisiin iltaisin. Vaikka yleensä allergialääkkeillä on väsyttävä vaikutus, oli tämä kyseinen lääke itse asiassa piristävä. Tämä kävi ilmi keskustellessa kokonaisvaltaisesti asiakkaan tilanteesta.