Ulkopuolisuuden tunne

Osaako joku kertoa, tai oletko kokenut tuota pirullista tunnetta. Mistä se juontaa juurensa?

Itse olen koko elämäni kärsinyt tuosta tunteesta. Olin minä missä porukassa hyvänsä, niin jokin singnaali minussa viestittää ulkopuolisuuden tunteesta.
Outo juttu!
Mietitäänkö yhdessä tätä!?

2 tykkäystä

Olen itse miettinyt paljon tätä asiaa omalla kohdallani. Minulla on aina ollut kavereita ja kaveriporukoita, mutta aina on ollut sellainen tunne etten kunnolla kuulu joukkoon. Tuntuu että putoan tilanteeseen, jossa olen tiettyjen ihmisten mielestä liian outo, kun taas toisten mielestä liian normaali muodostaakseni syvempiä kaverisuhteita.

Viimeisein kymmenen vuoden aikana minulla on ollut useita kaveriporukoita, mutta olen aina ajautunut niistä ulkopuolelle omasta tahdosta ja halukkuudestani huolimatta. Olen siis ollut se henkilö, joka on ensimmäisenä jätetty ulkopuolella jos esim. autossa tai ryhmätyössä on rajallinen määrä paikkoja.

Pitkään mietin että tämä johtui vain teini-ikään liittyvästä kasvusta ja muutoksista, mutta nyt varhaisaikuisena hiljattain korkea koulun aloittaneena olen huomannut, että sama kuvio meinaa toistua. Perustetaan Whatsapp-ryhmiä joihin kuuluu kaikki muut porukasta paitsi minä, viesteihin ei vastata yhtä nopeasti tai ei ollenkaan ja yhteistä tekemistä suunnitellaan selkäni takana ja minua pyydetään mukaan vain jos satun kuulemaan asiasta vahingossa.

Kaiken tämän seurauksena olen paljon pohtinut onko jokin piirre mikä saa ihmiset loittonemaan jonkun luota ja en ole löytänyt tähän mitään selvää syytä. Johtuuko ulkopuolelle jääminen sitten epäsäännöllisestä käyttäytymisestä, jostain epämiellyttävästä persoonallisuuden piirteestä vai jostain muusta ulkoisesta tekijästä? Olisi kiva kuulla mietteitäsi tähän!

1 tykkäys

Joo itsekkin koen tuota tunnetta todella usein ja ihan sama missä olenkin ja kenen kanssa. Tuntuu aina sille ettei kuulu mihinkää porukkaa ja sit tulee sellainen olo, että näillä ihmisillä on kivempaa jos en oo niiden seurassa. Vaikka asia ei ole aina välttämättä niin.

Siitä ei oo mitään hajua, mistä se johtuu.

1 tykkäys

Toi lause, ettei kunnolla kuulu joukkoon. On varmaan se ydintunne.
Voi ajautua johonkin porukoihin jonkun kautta ja sit jos se joku ei ole siellä, niin tulee tunne että tämä porukka hyväksyy minut se jonkun kautta ja nyt kun tulin yksin, olen kuin ilmaa muille.

Kuulostaa liiankin tutulta. Sitä ikäänkuin katsoo jonkinlaisen lasin läpi. Tiiättekö kun (ainakin leffoissa) niissä kuulusteluhuoneissa on peili tai joku ikkuna, jonka takaa sä näet heidät, mut he näkee vain itsensä ja kanssaolijat siinä huoneessa.

3 tykkäystä

hyvä vertaus!

2 tykkäystä