Tupakka

Ekan röökiaskin ostin 18-vuotiaana juuri samana päivänä. Oli siinä kassalla palvelevan vaikee pitää pokkaa🤣 Enkä ihmettele!

Röökin kanssa kulunut nyt reilu vuosikymmen. Pikkuhiljaa pääsemässä vaiheeseen, jossa mun ei tarvii enää tupakoida. Nykyään ostaessani askin ooltan röökin tai pari ja heitän sen poies. Viimeisimmän askin ostaessani poltin vajaa puolet ja tänään katkoin loput roskikseen kolmeen osaan ettei niitä voi polttaa.

Ainut mikä tällä hetkellä on haasteena: en keksi mitään muuta syytä liikkua kuin kaupasta tupakan hakemisen. Ja sittenhän sitä tulee ostettua…

Tätä ennen tupakkaan on tullut purettua kaikki tunteet, mitä ei ole osannut käsitellä. Se on ollut keino paeta tyhjyyttä ja tylsyyttä. Koko elämä on pyörinyt tupakan ympärillä, jotta vaan ehtisi kaikista mahdollisista toimista tupakalle. Se oli todella ahdistavaa: yhtäkkiä elämässä on paljon enemmän aikaa :rofl: :rofl:

4 tykkäystä

Tupakkatuotteet täälläkin tuttuja. Olin 13v, kun poltin ekat tupakat. Baareissa täysi-ikäistyttyäni meni paljon nikotiinia. 19-vuotiaana jäin koukkuun sikareihin, tuota kadun ja paljon. Nykyään menee satunnaisesti nuuskaa, tupakkaa jonkun verran ja sähkötupakkia myös.

Oon kokeillu lopettaa moooonta kertaa. Ei oo vielä tärpännyt. Älkää alottako, tää on tosi kurjaa ja kallista.

3 tykkäystä

Ite huomasin että miun oli oltava valmis luopumaan röökistä. Poltin vielä senkin jälkeen, koska tutkin riippuvuussuhdettani tupakkaan. Eli jatkoin polttamista vaikka kaduinkin sitä samaan aikaan.

Tupakoidessa asetuin tarkkalijan aeeman suhteessa riippuvaiseen osaan itsessäni. Eli kaksi eri osaa minussa keskustelivat keskenään: vanha ja uusi. Tämän myötä ymmärrän riippuvuuteni syitä ja seurauksia paremmin. Tiedän miksi annan itselleni luvan ostaa tupakkaa ja missä tilanteissa.

1 tykkäys

13 vuotta tullu polteltua tupakkaa ja nyt vuosi kun vaihtu tumppasin viimesen tupakan. Nikotiini purkkaa jauhanu pahimpiin oloihin. Aski meni aikasemmin päivässä ja toivottavasti se nyt loppuu.

Minä onneton menin vuonna 2017 45v-vuotiaana,( koskaan en ole tupakoinut) ostamaan Ruotsista nuuska purkin, ihan vain kokeillakseni nyt sitäkin, kun kaikkea muutakin on tullut kokeiltua. Ja perskutarallaa nyt reilu viisi vuotta olen rimpuillut riippuvuuden kourissa. Tätäkin viestiä kirjoittelen biitti ikenissä. Varoituksen sanana sinulle joka et ole vielä näihin nikotiini tuotteisiin kadonnut, niin älä hyvä lähimmäinen tee sitä. Itse olen aika addiktoituvaa sorttia mutta on nämä koukuttavia jutskia. Yritetään yhdessä toisiamme tsempaten päästä nikotiini tuotteista eroon. Helppoa se ei ole, mutta voimia kaikille jotka siihen projektiin lähtee. Itsekkin jossakin vaiheessa taas yritän.

2 tykkäystä

Sama ongelma. Tuntuu, että tupakka parantaa ADHD oireita enkä toisaalta halua lopettaa, mutta välillä taas haluan siitä rahanmenosta eroon.
Jos yritän lopettaa, saan niin pahoja fyysisiä oireita ettei mikään nikotiinivalmiste auta. Päähän tulee todella sumuinen olo, tuntuu kuin päässä surraisi koko ajan joku ja leukaa jäytää tosi voimakkaasti.
Toivon sulle ja kaikille lopetuksen haluisille toivoa lopetukseen :heart:

1 tykkäys

Toi sumuinen olo päässä on tuttu tunne kun itse olen muutaman kerran yrittänyt lopettaa nuuskan käytön.
Ensimmäinen päivä menee ihan sumussa ja jotenkin tuntuu että aivot käy vielä hitaammalla kuin normaalisti.

Toinen päivä alkaa sit hermot olemaan niin kireällä että voisi vuokrata itsensä viulunkieleksi.

Viikon päästä rupeaa helpottamaan fyysiset oireet, mutta sit onkin jo aika palata nuuskan pariin ja todeta projektin epäonnistuneeksi.

Hemmetin hemmetti ku pitikin aloittaa, vieläpä vanhoilla päivillä(45 vuotiaana).

1 tykkäys

Moi.

Mä aloitin aikanaan tupakan polton 13-vuotiaana 1997. Varastettiin kaverin kanssa sen isältä punainen north state/Nortti) ja voi pojat kun yskitti, mutta kun haluttiin olla kovia jätkiä niin loppuun oli pakko polttaa. Kaveri jäi kiinni myöhemmin ja minä sain vittuilut isältä. Ostin kymppiaskin kerran viikossa ja sitten siitä yläastetta kohti pikku aski päivässä jne. amiksessa poltin jo täysipäiväsesti 20 savuketta päivässä koska siellä opettajat eivät sanoneet mitään. Jatkoin polttamista vuoteen 2021 ja minulla oli jo pitkään ollut sellainen olo että itseni myrkyttäminen ei enää kiinnostanut.

Kärsin migreeneistä ja rytmihäiriöistä. Hengästyin jo muutamasta portaasta tai mäkikävelystä, hiostuin helposti ja pinna oli välillä kireällä jos ei saanut tupakkaa. Olin luonut itselleni psykologisen “palkitsemis” järjestelmän tupakalla aina kun oli joku hyvä hetki esim. kahvi mukaan röökille no koska kahvi on hyvää, röökipaikan jutut on hyviä… röökille, rööki jos ei nukuttanut niin sitten muka nukutti, :smiley: hyvä ruoka no röökille, jos vitutti niin röökille. :smiley: jne.

2021 uutena vuotena jätin tupakoinnin pois ja olen nyt tähän päivään retkahtanut kahdesti mutta jatkanut tupakoimattomana seuraavana päivänä ja aijon jatkaakkin. Päätin vain että jos tulee sellainen päivä että pakko saada röökiä niin ostan mutta en jatka. Minulle tämä on toiminut mutta asunnossa ei saa olla yhtään tupakkaa. Uskon että nyt se jää pois. Lopetuksen tueksi latasin play kaupasta Smoke free sovelluksen joka kertoo mitä elismistössä tapahtuu ensimmäisen vuorokauden jälkeen, toisen, kolmanne jne, kun olet lopettanut tupakoinnin. Sovelluksessa on myös laskuri joka kertoo paljonko rahaa olet säästänyt. Olen laittanut kaikki rahat kuukausittain säästöön että vuoden kuluttua hommaan silmien laserleikkauksen niillä rahoilla että onpahan myös mitä odottaa. Olen halunnut pitkään tuon leikkauksen. <3

Suosittelen aloittamaan vaikka realistisilla tavoitteilla. Yksi tupakan polton lopettamisen motivaatio voi olla vaikka joku hyvä syy. Kerron siitä vähän itseni kohdalla.

Olen aika-ajoin kertonut jollekkin kaverilleni aina kun olen yrittänyt lopettaa tupakoinnin. Tupakointini lopettamisesta on tullut yleinen vitsi ja se rupesi jotenkin niin ärsyttämään minua että olenko vain niin saamaton etten muka jotain tupakointia saa lopetettua. Sitten tein mielessäni siitä asiasta niin mielettömän asian ja keksin että tämä tupakoiva minä on vihreä minua ärsyttävä heebo josta haluan eroon. Nyt kun lopettamisesta on jo yli kuukausi ja on jo niin paljon positiivisia asioita lopettamisesta seurannut, niin en kyllä usko enää aloittavani. En tiedä oliko tästä kirjoituksestani hyötyä ja voin kertoa että yli kolmekymmentä kertaa olen sanonut aikaisemmin lopettavani. Suosittelen lopettamisen tueksi myös kirjaa Stumppaa tähän jonka on kirjoittanut Allen Karr. En ole mikään kirjojen lukija eikä ole tosiaan mistään paksusta opuksesta kyse jos se kismittää jotain lukijaa. :smiley:

Tsemppiä teille jotka yritätte vähentää tai olette tehneet päätöksen lopettaa ja muistakaa että jos sorrutte niin tupakan tai askin jälkeen lopetatte vain uudelleen. Retkahdukset ovat osa prosessia. <3

T: JUUSTO

2 tykkäystä