Traumasuhde

Oon sanaton enkä edes tiedä miks tänne nyt kirjoitan, kun ei kerta sanoja siihen ole…

Tuntuu kun sydän olis kaivettu rinnasta irti ja sen vasta yhteen liimatut, vielä kuivumassa olevat palat pirstoutuis jalkojen juureen, etkä voi estää sitä mitenkään ja sun on pakko tuijottaa tota sotkua joka on sun eteen tarjoiltu. “Kato tätä, kai sä muistat tän vuoden takaa. Jotenkin nyt koin tarvetta tulla sua tästä muistuttamaan kun elämä sellaisia merkkejä mulle nyt antoi. Meijän on pakko selvittää tää et päästään kummatkin tästä painolastista eroon”. Juu, aivan niin. Myöhästyit. Ja pahemman kerran.

Mikäli tunnette termin traumasuhde, niin se selittänee ehkä jotakin.

Yks kysymys mulla nyt on: MIKSI miehet kokee tarvetta ottaa yhteyttä pitkän ajan jälkeen ja kääntää veistä haavassa? Alkaa jo tuntumaan suoranaisesti v*ittuilulta. Miks just nyt, just kun oon päässyt just ja just eteenpäin, valmistujaiset ja kaikki.

4 tykkäystä

Kuulostaa tosi raskaalta. En tietenkään tiedä teidän tarinaanne tai tunne sua tai exää. Vaikea tietää miksi hän otti nyt yhteyttä, ei ehkä ymmärrä mitä asia sulle merkitsee tai miltä susta tuntuu. Voi olla jotain ihan muutakin.

Mutta jos sä et halua häneltä yhteydenottoja tai et halua vastata hänelle, niin sun ei tarvitse. Sulla on oma elämä, teet sen kanssa omat valintasi, voit pitää omista rajoista kiinni. Sä olet tehnyt pitkän matkan, päässyt eteenpäin. Se ei nyt pyyhkiytynyt pois, vaikka tuossa kohtaa tuntui tosi pahalta. Tämä vastaus tulee nyt kovin myöhään.

2 tykkäystä

Kiitos kuitenkin kun vastasit. Mulla on ollut tosi hankalaa tunnistaa ja piirtää niitä omia rajoja mikä toki varmasti vaikuttanut siihen miks niiden yli on tallottu yhden jos toisenkin kerran oikeestaan joka suunnasta. Mut nyt sain muistutuksen taas siitä, miks ne rajat pitää laittaa ja keräilen voimia siihen. Pahalta kyllä tuntuu, ihan kun jotkut viekkarit olis iskenyt päälle😅 kasvukipuja…

2 tykkäystä