Traumasta selviäminen - läheisen kuolema

Hyvä ystäväni jonka kanssa asuin menehtyi juuri valitettavasti oman käden kautta. Lähipiirin ja kriisityöntekijöiden kanssa ollaan paljon keskusteltu kaikesta mahdollisesta. Olosuhteisiin nähden oon itse ok, samaa ammattilaiset sanoneet. En ole ikinä ollut oikeestaan yhtään tunteikas ihminen fyysisesti ja oonkin itkenyt ainoastaan kerran.

Tapahtuman jälkeen itsellä lähinnä mielessä että tuleeko tunnereaktiot jälkikäteen, onko tämmöinen “stone cold” asenne ja fiilis pelkkä asiasta selviämisen ilmentymä ja jälkituote vai onko oma tunteikkuuden pienimääräisyys vaan vahvistunut.

En tietysti pakota itteäni olemaan tällainen tai yrittää sivuuttaa koko tapahtumaa ja omia tunteita. On siis itselle vaan kummallista lähinnä että miten ihminen voi olla ns. Kunnolla reagoimatta luonnollisesti tähän asiaan.

2 tykkäystä

Moi!
Otan osaa ystäväsi kuolemaan.

Tuo tuntemus, mitä koet tällä hetkellä on ihan normaalia. Itelläni on ollut noin, että kun eräs sukulaiseni äiti menehtyi syöpään pari vuotta sitten,en kyennyt myöskään itkemään tai mitään häntä kohtaan. Kyse ei ollut siitä, ettenkö välittänyt hänestä vaan jotenkin se tuntui oudolta. Oli se silti ihan selvä juttu järjellisesti, mutta tunnepuolelta se oli outoa.

Aina asioissa tunne ja järki ei vaan kohtaa.

Ite ehkä ehdottaisin, että otat aikaa tuon tunteen kanssa ja annat sen surun tulla, kun se tulee. Se on ihan ok, ettei se ole vielä ilmennyt. On ihan ok minusta olla tuntematta mitään ja se voin myös kertoa trauma reaktiosta, jos lähdöstä on pieni tovi?
Kannattaa kuitenkin hyödyntää kriisityöntekijöitä, kun on tarve tai muuten vaan puhua jonkun kanssa noista asioista.
Tärkeintä on minusta tällä hetkellä vaan antaa aikaa niille omille tuntemuksille ja olla armollinen. Et ole huonompi tai sure väärällä tavalla ystävääsi, vaikka et itkisi tai kokisi mitään tuntemuksia. Saat tuntea tätä tilannetta kohtaan mitä tunnetkin, et välttämättä ehkä nyt mitään mutta myöhemminkin ne tunteet voi tulla pintaan.
Voimia suruun sulle ja osanotot!:pray:t3:

2 tykkäystä

Me ihmiset olemme yksilöitä ja reagoimme surullisiin ja muihin asioihin omalla tavallamme. Sinulle suru näkyy kuvaamallasi tavalla, jollakin toisella taas itkuisuutena ja alakulona. Kumpikaan tapa ei ole toista parempi tai luonnollisempi. Sinä kuvaa, ettet pakota itseäsi mihinkään ja se kuulostaa tärkeältä. Voi olla että vaikka itkua tulee myöhemmin, voi olla että ei.

Voimia surun kanssa sinulle.

1 tykkäys