Hei, tuun nyt tänne avautumaan ku tuntuu että alkaa olemaan omat keinot vähissä. Olen siis parisuhteessa ja nyt tämä kevät on koetellut meidän suhdetta aika paljon. Kumppanin käytös on alkanut olemaan tosi epäreilua mua kohtaan, pienet asiat menevät ihon alle ja tiedän itse oman arvoni ja milloin toisella on oikeasti syytä suuttua.
Pystymme puhumaan paljon kaikesta, mutta tällä hetkellä puhuminenkaan ei auta. Kumppania itseään häiritsee oma käytös, eikä haluaisi käyttäytyä niinkuin käyttäytyy, mutta ei osaa hillitä itseään. Taustaa hänellä on koulukiusaamisen kohteena olemisesta, ja ollaan kyllä mietitty, että olisiko tällä vaikutusta asiaan. Hänellä on siis itsellään paha olo omasta käytöksestään ja huono omatunto siitä, kuinka minua kohtaan käyttäytyy, mutta ei ns. osaa muuttaa käytöstään.
Koitan parhaani mukaan tukea ja lohduttaa, mutta tietyssä pisteessä mullakin menee hermo. Aina hetkeksi saadaan asiat sovittua, mutta sitten kaikki alkaa uudelleen. Rakkautta kyllä molemmilla riittää toisia kohtaan, mutta tuntuu että tämä suhde alkaa jo kuormittamaan itseäni todella paljon.
Olen yrittänyt varovasti esittää, jos kumppani haluaisi käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa, mutta toista ei voi pakottaa ja tiedän että terapiaan meno pitää olla omasta tahdosta, jotta siitä olisi oikeasti hyötyä.
Halua siis kyllä löytyy meiltä molemmilta saada asiat toimimaan, mutta tuntuu että nyt on menossa kunnon oravanpyörä, mistä ei löydä tietä ulos.