Tietoa alueesta OCD = pakko-oireet

Pakko-oireet ja -ajatukset eli OCD

OCD on hyvin laaja sairaus joten miten muilla ilmenee se? Itsellä se painottuu siivoukseen ja parilliset numerot on hyviä.

Itsellä myös pakko laskea, sekä esimerkiksi jos kosken vahingossa johonkin tavaraan, niin pakko koskea myös toisella kädellä ja tietyllä tavalla ja tietyn monta kertaa

Mulla on ollut pakko-oireita niin kauan kun muistan. Tuntuu vähän surulliselta kun asiaa ajattelee noin, mutta totta se on.

Ikävistä ajatuksista ja peloista se kaikki alkoi. Sitten kun alkaa yhdistää tiettyjä toimintoja niihin ajatuksiin niin kierre on valmis. Jossain vaiheessa yhdistäminen on niin vahva, että automaattisesti nämä pahat ajatukset tulevat mieleen kun tekee jotain. Sitten alkaa tuntea että asiat voi tehdä joko ‘oikein’ tai ‘väärin’. Oon yläasteella myöhästynyt koulusta useat kerrat kun oon noussut ylös väärin, sammuttanut valot väärin, poistunut huoneesta väärin, kävellyt portaat alas väärin. Se hallitsi elämää tosi vahvasti, niin kauan piti tehdä asia uudestaan että se meni ‘oikein’. Se että vanhemmat selvästi huomasivat oireilun mutta eivät reagoineet siihen mitenkään, aiheutti lisää häpeän tunteita. Musiikin avulla pääsin oireista jollain tavalla eroon, tai ehkä kehitin siitä uuden pakko-oireen. Eri laulujen sanoja toistamalla mielessä ei pystynyt miettimään ikäviä asioita.

Toki myöhemmin piti myös käsitellä asiat, ymmärtää ettei mun ajatuksilla voi olla vaikutusta maailman ja elämän kulkuun. Pelkoja on silti edelleen vaikea hyväksyä, ja ajatuksia on edelleen näin 25-vuotiaana. Pakkotoiminnot ovat silti hallinnassa ja pahimmillaan ajatukset aiheuttavat välillä melko vaikeaa ahdistusta. Toimintakykyyni ne eivät silti enää vaikuta kuin hyvin harvoin.

Ehkä nuo nuoruuden häpeän tunteet ovat aiheuttaneet sen, etten koskaan ole hakenut apua. Olen lukenut aiheesta paljon ja jollain tavalla oppinut itse selviytymään. Luulen että ammattilaisen kanssa keskustelusta olisi silti edelleen hyötyä. Kumppanin ja hyvien ystävien kanssa olen asiasta keskustellut ja hyötynytkin siitä. Silti on toisinaan vähän outo lintu -olo.

Jos tälleen lyhyen elämän mittaisen kokemuksen varjolla voi neuvoja antaa (nämä ovat toimineet itsellä, älä kokeile jos epäilet ettei toimi juuri sulla)

  • koita päästä pakko-oireiden taakse, mikä aiheuttaa sen että sun on pakko tehdä jotain? Jos se on jotain mitä pelkäät, koita jollain tapaa kohdata se mörkö. Mulla ne möröt eivät olleet mitään kevyitä ja pieniä, joten käsittely ei ole ollut todellakaan helppoa.

  • kun sulla tulee sellainen olo että on vaikka pakko koskea jotakin, älä tee sitä. Sillä vain ruokit pakko-oireita. Jos jätät kosketuksen tekemättä, olo voi olla ihan tosi kamala hetken aikaa, mutta lupaan että se menee ohi <3 pian voi huomata ettei mitään pahaa tapahdukkaan.

  • mulla oireet pahenee kun on stressiä, joten stressin hallintaa on todella tärkeää opetella. Kuin myös se, että pystyy hyväksymään sen että oireita silloin on enemmän, stressaavia tilanteita kun ei aina pysty välttämään.

  • älä jää yksin asian kanssa. Juttele jonkun ihmisen kanssa johon luotat. Se voi olla vanhempi, ystävä, kumppani, terveydenhoitaja, kuraattori jne.

Viimeisenä pakko sanoa että OCD tuntuu olevan joillekin ihmisille joku vitsi. Oon muutaman kerran kuullut jonkun sanovan esimerkiksi ‘oon niin ocd’ jolla tarkotetaan esim että on tosi järjestelmällinen tai piiruntarkka tms. Oon koittanut ajatella että se on puhtaasti ihmisten tietämättömyyttä, ja antanut mennä toisesta korvasta ulos. Vaikka joskus kismittääkin kun aihe on itselle jotain ihan muuta kun jotain perfektionismia. Toki asiasta voi myös huomauttaa ja kertoa jotta ihmiset ymmärtäis paremmin mitä OCD oikeasti tarkoittaa.

3 tykkäystä

Itsellä ei ole OCD diagnoosia vielä, mutta tiedän lähes varmaksi, että OCD minulla on. Olen ottamassa aiheen puheeksi lääkärin kanssa. Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön diagnoosi on.

Itselläni ei ilmene tällaisia tunnetuimpia ulospäin näkyviä kompulsioita, kuten käsienpesua, numerosarjojen toistoa jne. (Tämän takia olin oireiden alussa epäileväinen sen suhteen, voiko kyseessä olla OCD). Oireet esiintyy mulla tällaisina:

  • Pakkoajatukset/tunkeutuvat ajatukset (intrusive thoughts), jotka ilmestyvät täysin tyhjästä. Ne voivat liittyä johonkin vuosien takaiseen asiaan tai tämänhetkiseen asiaan. Yleensä pakkoajatukset liittyvät siihen, että olisin tehnyt jollekin jotain pahaa. Ne luovat painavaa syyllisyyttä ja lamauttavaa ahdistusta.

  • Näitä ajatuksia ja painavaa ahdistusta pyrin lievittämään pakonomaisesti vatvomalla asiaa ja tapahtumia päässäni (=ruminating). Yritän varmistua siitä, että en ole tehnyt mitään väärää ja muistan tapahtumat oikein.

  • Hyperfokusoidun aiheeseen moniksi tunneiksi ja päiviksi. Etsin pakonomaisesti tietoa ocd:sta, pakkoajatuksista ja ahdistuksesta, jotta ahdistus lievenisi. Tämähän tosiasiassa lievittää ahdistusta ehkä hetkeksi, mutta pitkällä tähtäimellä vain vahvistaa ahdistuksen kontrollia itsestä.

  • Varmistuksen hakeminen (reassuring). Ahdistuksen iskiessä tarvitsen jatkuvaa varmistusta siitä, että kaikki on hyvin. Joko kysyn sitä läheisiltä ihmisiltä suoraan, tai teen heidän puheistaan sellaisen tulkinnan, että asia on ok. Tähän liittyy myös tunnustamisen tarve (confessing). Kun vallassa on pakkoajatus jonka mukaan olen tehnyt jotain väärää, syntyy pakottava tarve kertoa eli “tunnustaa” tämä läheiselle ihmisille ja siten lievittää ahdistusta. Nämäkin asiat helpottavat ehkä tilapäisesti, mutta pitkällä tähtäimellä vain vaikeuttavat asiaa.

Psykoterapiaprosessi olisi tarkoitus aloittaa kunhan Kelalta tulee myönteinen päätös.

1 tykkäys

Olisi helpottavaa kuulla muiden kokemuksia. Mulla on lähinnä vaan niitä ajatuksia eikä ehkä niinkään niitä toimintoja. Esim. Mieleen tunkeutuvia mielikuvia tai ajatuksia, jotka aiheuttaa tosi suurta häpeää. Tuntuu että en millään saa niitä sanottua enkä kirjoitettua, en vaan kestä niitä ajatuksia ja sitten vielä se että pitäsi jollekkin ammattilaiselle saada ne sanottua että mua voisi auttaa. Tuntuu mahdottomalta. Vuoden oon yrittäny avautua ammattilaisille mutta ei onnistu. En vaan kestä sitä ajatusta että kertoisin ne jollekkin. Mutta samalla alkaa tuntua etten enää pysty olemaan yksin näiden ajatusten kanssa. Ja mun mieli keksii koko ajan vielä nolompia ajatuksia ja ahistaa vaan enemmän ja enemmän. Alkaa vähän tuntuu että eihän tässä oo enää mitää järkee että eikö mua oikeesti voi enää auttaa. Jos kuulisin jonkun muun häpeää aiheuttavista ajatuksista tai pakkoajatuksista jotka ois vähän samantapasia kun mulla, nii ehkä ois helpompi avautua niistä. Tuntuu että ne on vaa semmosia aiheita mistä ei puhuta ja voiko niistä puhua ja sitte mulle joka ei oo ikinä puhunu omista ajatuksista tai tunteista nii tulee semmosia ajatuksia.

@mirabilis

Hei.:wave::relieved:
Löysin tän keskustelupalstan iha just. Ja heti mää lähen tietenki kattoon miten muiden ocd:t oireilee. Tää sun teksti on kuin mää oisin itse kuvaillu mun oireita. En oo ikinä löytänyt mistään näin samantyyppistä.

Mullakaan ei oo diagnosoitu ocd:ta ja mulla ei oo ollu voimavaroja käydä kun työterveydessö tämän asian suhteen ja siellä yritin puhua, että voisiko tämä olla ocd niin siellä ei ainkaan kovin tietoisia tästä oltu…:pensive: kumminki suositteli psykoterapiaa mutta en ollut vielä valmis siihenkään prosessiin.

Mulla on just tollee et pakkoajatukset saattaa tulla monen vuoden takaa jostain asiasta että alan jahkaan teinkö mää siinä väärin tai toiminko oikein tai satutinko mää siinä sitä toista tai teinkö jotain pahaa ja varmasti kaikki kauhukuvat mun mieli saa aikaan. Sitte tulee kaikki että olen paska ihminen ja miten voin olla tämmönen ja mun pitäs tehä tälle asialle nyt jotain. Ja se on niin jännä. Monen vuoden takaisiakin juttuja. Yritän myös sanoa itselleni, että rauhotu, ei sua aikasemminkaa oo tämä asia ahdistanut niin ei tarvi nytkään miettiä. Sit just kelaan asiaa kokoaja et miten se meni ja muistanko sen oikein hetki hetkeltä ja yritän uskotella itelle et tein siinä tilanteessa oikein ja niin hyvin kun pystyin yms. Joissakin asioissa olen kompulsoinut kiin ettö olen ottanu netistä pakonomaisesti tietoa toiminko oikein ja sitte asia alkaa vaa enemmän ahdistaa.
Sitte oon huomannut itsessäni juuri ton kun oikein kovasti ahdistaa niin haluais tunnustaa sen itsestä väärin tehdyn asian jollekkin, mutta en yleensä kehtaa… sitte alan juuri pakonomaisesti etsii tietoa ocd sta ja kaikkia ocd pakkoajatus videoita katsomaan. Se tuo kyllä helpotusta :pray:

Ekalla kerralla kun mulle tuli tämönen isompi pakkoajatus, olin ihan kauhuissani. Sekin tuli viiden vuoden takaisesta asiasta. Se oli ihan hirveää. Sen asian sain “tunnustettua” ja se meni aika hyvin ohi. Mutta sitten ku alo tulee lisää näitä et ole edes kehannu/halunnu näitä tunnustaa kelekkää ku pelkään että se ihminen kelle sen sanon ajattelee samoin kun minä ja joudun hirveisiin vaikeuksiin yms.:cry::woman_facepalming:t3:

.

Hei Mimmuli!

Kirjoittelin tuolla aiemmin jo jotain, mutta mulla on samantyyppistä kuin sulla! Kaikki pakko-oireet oon lähes kokonaan saanut pakotettua pois mutta ajatuksia on liikaakin, ja keinoa niiden vähentämiseen en ole keksinyt. Viimein uskalsin ottaa ammattilaiseen yhteyttä ja oon psykiatriselle menossa käymään ensi viikolla!

Mun ajatukset on yleensä sitä luokkaa että joku kuolee. Ettei sen vakavempaa :sweat_smile::sweat_smile: tappelen pääni kanssa aika lailla kaiken aikaa. Monesti jos oon esim koskemassa valokatkasijaan tai ovenkahvaan tai astun kynnyksen yli, mun päähän tulee ajatus ‘* kuolee’ ja mun pitää vaan kestää se ajatus tai esim hyppiä uudestaan kynnyksen yli. Tai jos mulla on vaikka kaksi eri vaihtoehtoa, esim kaksi reittiä mitä voi ajaa kohteeseen a, ja just käännyn vaikka vasempaan niin päähän saattaa tulla jotain ‘jos ajat tätä reittiä niin * kuolee.’ Sitten luonnollisesti ahdistaa koko matka ja sen jälkeenkin aika rajusti joskus. Välillä on pakko varmistella esim somesta että onko ne henkilöt edelleen hengissä tai olleet aktiivisena :zipper_mouth_face: välillä oon vaan huolestunut ja vatvon päässä jatkuvasti asioita ihan turhaan. Pelkään läheisten kuolemaa yli kaiken ja oon varma että sekoaisin jos jotain niille tapahtuisikin just sillon kun ajattelen jotain pahaa. En tiedä onko mulla jotain muutakin, mutta päätä en hiljaiseksi saa koskaan muuta kuin nukkuessa ja musiikkia kovaa kuuntelemalla. Jatkuvasti hyörii päässä menneet ja tulevat asiat, tekemiset ja keskustelut ja lisäksi koko ajan joku biisi tai sävelmä :sweat_smile:

Tsemppiä ja jaksamista! Joskus ne paskat ajatukset on vaan pakko sanoa ääneen. Se on ainut keino, kohdata se mörkö ja koittaa hoksata ettei mitään pahaa tapahtunutkaan kun tän ääneen sanoin. Omasta kokemuksesta voin sanoa että puhuminen ja avoin keskustelu auttaa ihan kaikkeen, myös tähän. Vaikkei aluksi siltä tuntuiskaan.