Terapiasuhteen loppu ja menetyksen tunne

Hei, tarvitsisin coping-vinkkejä.

Mulla piti alkaa -23 psykoterapia mielestäni todella hyvän ja mukavan terapeutin kanssa. Nykyinen hoitohenkilö pyysi selvittämään, pitäiskö B-lausunto tehdä jo nyt, jos ollaan aloittamassa terapiaa.

Otin yhteyttä terapeuttiin, mutta hän ilmoittikin ettei pysty aloittamaan terapiaa kanssani - mutta voisi kyllä suositella kollegoitaan minulle jos tahdon.

Tuntuu kuin joku olisi iskenyt minusta ilmat pihalle. Kiinnyin tähän ihmiseen todella, hänestä tuli minulle edellisen hoitojakson aikana tärkeä. Omalta puoleltani suhteessa oli myös emotionaalista transferenssiä, hänestä tuli aikuinen, johon pieni ja pelokas lapsiminä uskalsi luottaa. Hän kuitenkin käsitteli näitäkin tunteita todella hyvin.

Ajatukset kääntyy väkisinkin pakokauhuun, entä jos olin liian tarvitseva, jos hoitojakso oli liian intensiivinen, jos omilla toimillani sain hänet kokemaan ettei hän tahdo enää hoitaa minua. Tuntuu että hukun, meni kaksi vuotta rakentaa luottamus tähän ihmiseen ja nyt pitäisi aloittaa alusta jonkun toisen kanssa.

Olisiko vinkkejä, miten käsitellä tätä? Tiedän ettei nopeaa oikotietä ole, mutta tästä pitäisi nousta nopeasti, koska on pakko tehdä kesäopintoja tai tukia peritään takaisin. Halu psykoterapiaan myös romahti vaikka tiedän että hyötyisin siitä. Tuntuu etten ansaitse parantumista, tekee mieli koteloitua ja hylätä itsensä.

3 tykkäystä

Ootko puhunut tälle sun psykoterapeutille tästä tunteesta mikä sulle on aiheutunu? Voisitko sanoa just nämä samat asiat hänelle vai ootko jo sanonut? Ois tosi tärkee ettei sulle jää semmoinen kuva että hän hylkää sinut. Varmasti kyllä tuntuu tuolta kun kerkesit kiintyä häneen ja kerkesitte käydä pitkänkin ajan yhdessä tuota matkaa. Hui että, osaan melkein kuvitella millanen olo:( mutta et ansaitse tuota oloa! Älä luovuta tähän ajatukseen. Jos hän on fiksu terapeutti niin hän ihan varmasti ymmärtää tän sun olon. Hyvä kun oot sanonut ääneen sun olosi nyt tänne edes. Virtuaalitsemppi ihan todella iso!!!

1 tykkäys

Kiitos!

Meidän viimeisestä tapaamisesta silloisen hoitojakson puitteissa on jo melkein vuosi aikaa, ja sillon luulin et suunnitelma pitäis. Nyt yhteydenpito on ollut vaan lyhyt sähköpostiviesti kumpaankin suuntaan, ja musta tuntuu ettei oo mun paikka enää sanoa sille näitä asioita - koska se ei oo mun terapeutti enää.

Kaverin kanssa jutellessa ilmeni et tällanen toimintatapa on aika yleinen terapian kanssa, ja vähän suoraan sanottuna ahdistaa et mitä hittoa.

Kuulostaapa kurjalta. Sulla oli selvät odotukset tälle päivälle ja ne eivät toteutuneet.

Psykoterapeuteille on todella paljon kysyntää ja on hyvin todennäköistä, että olivat vain paikat täynnä tai muuta sellaista. Hylätyksi tulemisen kokemus on tässä todella ymmärrettävä, mutta uskoisin, että ajan kanssa olo helpottaa. On todella arvokasta, että teillä oli hyvä suhde ja tämä teidän aikanne terapiassa ei katoa mihinkään. Mutta ei ole mitään syytä, että miksi uuden terapeutin kanssa ei voisi myöskin tulla hyvä vaikka toki eri suhde.

Eli vaikka sinusta tuntuu nyt todella pahalta, niin se helpottaa kyllä ajan kanssa. Minusta voit myös hyvin lähettää terapeutille viestin, että sinua harmittaa ettei suhde jatku, vaikkei se tilannetta muutakaan.

2 tykkäystä

Moi, kiitos sanoista!

Oot varmasti ihan oikeassa, ja tää olo menee ajan kanssa ohi tai ainakin lievenee. Ja on myös totta et luultavasti tässä kävi joku inhimillinen kommunikaatioglitch, pidin jotenki ihan selvänä et kyl hän jatkaa mun kaa, kun on luvannut niin - ajattelin olevani jotenki erityisessä asemassa verrattuna muihin yhteyttä ottaviin. Luulen myös että edellisen hoitojakson lopettamistapa vaikuttaa tähän oloon, puhuttiin silloin avoimesti siitä että sen jakson lopettamiseen ja purkuun käytettiin ihan liian vähän kertoja. Mun attachment häntä kohtaan jäi tosi voimakkaasti päälle.

En oikein tiedä, miten lähtisin etsimään seuraavaa tyyppiä. Tuntuu että edellinen nosti riman tosi korkeelle ja vastas sekä suuntaukseltaan että työtavaltaan mun tarpeita tosi hyvin. Tällä hetkellä kukaan vapaana oleva tässä kaupungissa ei tee CBT:tä; integratiivista kyllä, mut moni ei ota uusia Kela-asiakkaita. En haluisi ottaa vaan jotakuta kuka sattuu oleen vapaana. Tunnistan kyllä myös sen, et vähän myös oon yhä semmosessa kiukku-räkänokka-moodissa kuin joku lapsi, et haluaa ainoastaan sen yhden tyypin ja kaikki muut on ihan huonoja (vaikka ne olis oikeesti ihan yhtä hyviä).

Kiitos myös validaatiosta, että voisin laittaa hälle viestiä vielä tästä fiiliksestä. Ootan häneltä toiseen säpoon just nyt vastausta, niin ehkä vastauksessani voisin sanoa vielä aiheesta.

1 tykkäys