Takertuvien ihmisten kanssa toimiminen

Minulla on ollut ongelmana Instagramissa ihmiset, yleensä mieshenkilöt, jotka työn tai jonkun muun kautta alkavat seuraamaan minua ja viestittelemään todella ahkerasti.
Aina näissä viesteissä ei edes ole mitään seksuaalista sisältöä ja tiedän, että monesti tämä ongelma johtuu niiden ihmisten omista tunnetraumoista tms.
Ehkä olen jotenkin lähestyttävän oloinen tai muuta ja sen takia he kokevat, että haluavat vastata paljon esimerkiksi stoori tarinoihini.

Minua nämä monia viikkoja kestävät monologit sen sijaan ahdistaa ja en viitsisi estääkään näitä ihmisiä. Mutta onko ns. silent treatment tässä se oikea keino?
En siis itse vastaa näihin tai edes katso niitä viestejä, mutta joitakin se ei näytä haittaavan.

1 tykkäys

Ilmiö on tuttu nykyajan somesta. Somessa kiinnostavaan henkilöön syntyy jonkinlainen suhde.
Itse olen valinnut vastata ihmisille, tai jos koen etten voi / osaa vastata, niin kirjoitan senkin. Ettei vaan viestin lähettäjä jää “tyhjän päälle” odottelemaan. Mutta toki tässä minun oma rooli psykoterapeuttina tekee sen että haluan toimia mahd. suorasti. Ymmärrän että tilanne ei ole sama kaikille.

Sinun ei tarvitse vastata näiden henkilöiden viesteihin niin, että kerrot mitä mieltä olet heidän viesteistään eli näistä tunnetraumoista jne. esimerkiksi että “voi kuinka kauheaa” (sellaisen kuvan sain päähäni, että sitä he haluaisivat?) jos et itse niin tietysti tunne. On hankala keskustella ihmisten kanssa, keistä ei tiedä, haluavatko he selkään taputtelua vai konkreettista apua vai vain jonkun henkilön, kelle puhua. Suosittelisin kysymään siis, mitä keskustelun avaaja sinusta haluaa.

Esimerkiksi jos joku on kertonut jostain traumastaan niin kysyisin varmaan tilanteesta riippuen usein että haluaisitko vai että minä teen asialle jotain ja painottaisin, etten ole mikään psykologi enkä terveydenhuollon ammattilainen mutta voisin ehdottaa ja kertoa tuista ja vaihtoehdoista, mitä asialle voi tehdä, esimerkiksi kertoa, että terapia voi olla hyvä parantumiskeino niihin.

Tää saattaa kuulostaa karulta, mutta hear me out;
Totuushan on, että sinulla ei ole mitään velvollisuutta auttaa ja parantaa näitä ihmisiä, keitä hädin tuskin tunnet, yhtenä ihmisenä ei kuitenkaan pysty ihmeisiin. Jos auttaisit jokaista, jotka sinulle randomisti lähettävät viestiä, etkä edes tuntisi heitä, on sinun apusikin luultavasti pintaraapaisu siitä, mitä he oikeasti tarvitsevat. Mutta se mitä voit tehdä halutessasi, on kysyä ja ehdollistaa tätä keskustelijaa mitä hän oikeasti haluaisi asialle tehtävän. Ei sekään ole reilua, että muut näkevät sinut sammiona, mihin oksentaa pahaa oloa tai menneisyyttään ilman sinun suostumusta asiaan, varsinkin kun olet kertonut että se ahdistaa sinua.

En tietysti tiedä viestisi perusteella varmasti koko totuutta, minkälainen tilanne on ja kuinka itse sen koet, mutta tässä ainakin muutama ajatus, toivottavasti ainakin tuo perspektiiviä jos ei suoraan käytännön apua :sweat_smile:

1 tykkäys