Syyllisyyden tunne sairastuessa

Tuntuu että pää hajoaa tähän syyllisyyden tunteeseen!

Aloitin parisen viikkoa sitten uudessa työssä, jossa olen edelleen perehdytettävänä ja päivät olleet suhteellisen intensiivisiä. Reilun viikon kuluttua olisi kai tarkoitus siirtyä itsenäiseen asiakaspalvelutyöhön.

Jäin perjantaina vapaille ja eilen tulin kipeäksi, tälle päivälle sain ajan koronatestiin ja ahdistaa! Ei suinkaan testin lopputulos - vaan se, että joudun huomenna soittamaan töihin ja ilmoittamaan poissaolostani. Kai sitä luulee tuottavansa kamalan suuren pettymyksen ja olevansa huono työntekijä (ja ihminen), kun jo nyt joutuu saikuttamaan, hyvä kun en pyytele anteeksi omaa olemassaoloani…

Todellisuudessa mun poissaolo ei vaikuta mihinkään muuhun kuin perehdytysaikatauluun ja sekin ahdistaa ihan suunnattomasti. En ole valmis!

Ihan kuin en olisi ansainnut lepoa tai mitään muutakaan. Aivan järjetön soimaaminen kaikuu takaraivossa.

2 tykkäystä

En nyt osaa antaa vinkkejä ahdistukseen, mutta samaistun sairaslomallaolon syyllisyyden tunteeseen. Itse joudun välillä olemaan selän kipujen vuoksi pois töistä ja hirveä syyllisyys aina, jos tarvitsee silloin poistua kotona. Vaikka tiedän että esimerkiksi kävelylenkki tai kaupassa käynti ei ole yhtään niin fyysistä kun mun työ pahimmillaan on, niin silti tulee jotenkin lintsari olo jos tekee jotain muuta kuin on kotona :sweat_smile:

1 tykkäys

Aika monelle tulee tuo sama tunne sairastuessa. Meillä on yhteiskunnassa vahvana arvo, että töitä tehdään viimeiseen asti.

Varsinkin nyt, kun korona jyllää ja käytännössä meistä kaikki ihmisten kanssa kontaktissa olevat altistuvat virukselle, poissaoloja tulee jokaisella työpaikalla melko paljon.

Ideaalitilanteessa esimies aktiivisesti pyrkii muuttamaan tätä jämähtänyttä arvomaailmaa sanoittamalla, miten työntekijöiden hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää, lepäämällä ajoissa vältetään pitkittyneitä sairauksia ja firma pärjää ihan hyvin vaikka työntekijä on pois. Vähemmän ideaalissa tilanteessa esimies ylläpitää syyllisyydentunnetta. Jos tätä lukee joku esimiesasemassa oleva, toivottavasti nyt lähti ajatuspyörä pyörimään. :slight_smile:

Kyyberi toi kyllä esiin tärkeitä ajatuksia!

Laittoi kyllä itseäni mietittymään tuo esihenkilön merkitys, kun koulusta valmistuttuani voin myös itse toimia siinä roolissa sosiaali- ja terveysalalla. Sairausloma fiilikseen tosiaan vaikuttaa se, miten esimies suhtautuu poissaoloihin. On omakohtaisia kokemuksia siitä, että esimiehen lähtökohta sairauslomalle on muotoa “no lähdetään siitä että tuut huomenna töihin” ja esimerkiksi kuumeesta ja kivuista kysytään heti alkuunsa että miten särkylääkkeet ovat vaikuttaneet.

@Piupau tuuthan kertomaan miten meni?

Sillä on aika iso merkitys omalle fiilikselle, miten pomo suhtautuu. Esimerkiksi itellä on aika erilaiset fiilikset ollu näiden kommenttien jälkeen, kun olen soittanut pomolle sairaslomasta:

“Jaa… Paljon sulla on sitä kuumetta? Mittasitko ite vai lääkärissä? Nooh, jos sut on määrätty sairaslomalle ni kai meidän pitää vaan jollain tavalla täällä pärjätä. Mun pitää nyt sit miettiä, mistä saan sijaisen… No niin, moro.”

“No onpa ikävää et sairastuit. Hyvä että lääkäri määräs sairaslomaa, nyt meet kotiin lepäämään ja pidät itsestäs huolta. Tärkeintä on, että paranet rauhassa ja kunnolla, me kyllä pärjätään täällä. Älä siitä huoli. Tsemppiä ja paranemisia!”

Heräsin tänä aamuna siihen, etten saa kunnolla henkeä tukkoisuuden takia ja eilen illalla negatiivisen tuloksen saatua vielä ajattelin, että meen huomenna töihin.

Soitin ja tuttuun tapaani pyytelin anteeksi - en suoraan, vaan sellaisella turhalla selittelyllä, miksi joudun jäämään kotiin. Vastaus oli lempeä ja ymmärtäväinen, olin aivan yllättynyt.

Sitä kun on tottunut juuri sellaiseen meininkiin joista te kerroittekin ja entiset kollegat hoiva-alalla tulivat kesken sairausloman töihin yms.

Ei sitä ole tottunut terveeseen työympäristöön!:sweat_smile:

1 tykkäys

Vaikka tiedän ihan järjellä ajateltuna, etten ole tehnyt mitään väärin, silti tuntuu nyt siltä. Mulla ei ole vielä oikeutta ilmeisesti työterveyteen, jolloin täytän omailmoituslomakkeen jokaiselta poissaolopäivältä erikseen ja tätä ei hyväksytä maanantaisin. Soitin siis tänään, koska tiedän olevani huomenna vielä kipeä ja tämä päivä on vielä vapaa. Eli en käyttänyt tuota lomaketta maanantain poissaoloon. Tulipas typerä olo tai sit oon vaan liian herkkä kun siitä mainittiin erikseen​:joy::see_no_evil:

Mulla ollu tota samaa, että aina ihan viimeseen asti töissä/koulussa, ja sit hirveen huono omatunto, jos joutuu jäämään kotiin. Mut oikeesti ku miettii, niin jos omasta terveydestä huolehtiminen on jollekin työnantajalle ongelma, niin ei semmosella asenteella kyllä pitkälle pötki. Ja esihenkikön velvollisuus on varautua sairastumisiin ym. yllättävään. Siitä niille maksetaan.

1 tykkäys