Suhde omaan itseensä

Suhde itseensä määrittää elämässä niin paljon oman elämänsä laatua. Monesti ajatellessani jotain olen todennut maailmani olevani ajatusteni kaltainen.

Vuosien varrella suhde omaan itseeni on muuttunut todella paljon. Nykyään paljon parempaan suuntaan. On hetkiä jolloin katson peilistä itseäni sanoen olevani hyvä tai riittävä. Nykyään lässytän itselleni ääneen kotona/yksin ollessani. Halaan hädän hetkellä ja tiedän, etten hylkää enää itseäni. Olen oppinut olemaan itseni puolella pikkuhiljaa ja koko ajan enemmän. Sanoisin olevani itseni ystävä.

Todellisia kliseitä kumpikin: vietämme itsemme kanssa eniten aikaa sekä tietyssä määrin olemme kaikki yksin täällä. Korostavat kumpikin perustellusti, että suhde itseensä on tärkeä. Saavuttamalla ystävyyden ja rakkauden itsensä kanssa kukin omalla kohdallaan tekee itselleen ja maailmalle suuren palveluksen. Antaa suurimman lahjan ympärilleen mitä voi antaa :slight_smile:

Silloin, kun kärsin masennuksesta puheeni itselleni oli todella ankaraa ja tuomitsevaa. Haukuin itseäni monistakin eri asioista. Vaadin itseltäni täydellisyyttä itseltäni. Painoin hampaat irvessä eteenpäin. Mitä enemmän väsytti, sitä kovempaa puskin. Ei saanut olla väsynyt, heikko tai inhimillinen.

Sitä välinpitämättömämmäksi tulin mitä pidempään puskin tällaisella tavalla eteenpäin. Ennen pitkää saavuin pohjalle jonne oli pakko pysähtyä. Olin karkoittanut ympäriltäni kaikki ihmiset sairaanloisella suhteella itseeni, joka oli päätynyt itsekeskeisyyteen. Maailmassani ei ollut enää tilaa millekään muulle kuin omalle tuskalleni. Olin tullut kujan juoksun päähän. Syvemmälle en enää päässyt. Umpikujassa ainut vaihtoehto oli kääntyä ympäri eläen läpi sen mitä oli taakseen jättänyt.

Millainen suhde sinulla itseesi?
Millainen sävy ajatuksissasi on? Miten puhut itsellesi?
Miten koihtelet itseäsi?

En odota että näihin kysymyksiin vastattaisiin tähän ketjuun. Lähinnä halusin nostaa ne esille kullekin omalla kohdalla pohdittavaksi :upside_down_face:
Upeaa ja hienoa, jos joku rohkaistuu kirjoittamaan!

6 tykkäystä

Moikka. Aloitan tämän vastaukseni itseäni viisaimman Sören Kierkekaadin aforismilla. " Olisin tuhoutunut, ellen olisi tuhoutunut. Mutta koska halusin loistaa, oli kestettävä palaminen. Nyt viisikymppisenä 5 lapsen isänä todella ymmärrä jotakin tuosta lauseesta. On nimittäin niin että nuorena sitä eli aikamoisessa illuusiossa omista kyvyistä ja viehätysvoimasta. Se että elämä haastaa meitä ajan saatossa on vääjäämätön ja ohitsepääsemätön asia. Ennekuin minulla oli omia lapsia, olin kaikkitietävä, ärsyttävä pojan kloppi, joka luuli kuinka lasta kasvatetaan, olinhan kuitenkin lukenut aiheesta, ymmärtämättä että kysessä on valtava tunnemysky kun siinä sitten on se oma pienokainen joka omalla viattomalla olemassa olollaan haastaa vasta isäksi kasvamiseen. Tämä esimerkki toimii oikeastaan jokaisella elämän alueella. Elämää ja sen eri kehitysvaiheita tai tilanteita ei kirjoja lukemalla pysty etukäteen hallitsemaan. Toki niistä on apua, mutta elämä osaa yllättää, koska tunteet on niin suuri tekijä kaikessa. Omalla kohdalla voin tänään olla kiitollinen siitä että olen " uinut ylä- ja alajuoksut, välillä ollut kuin voimaton ajopuu koskessa ja ollut upoksissakin aika-ajoittain. Ilman tätä kaikkea en olisi kasvanut siitä pojan klopista mieheksi, nöyräksi mieheksi joka hyväksyy sen että aina en osaa, en ymmärrä, en, pysty, enkä kykene ja kaiken tämän keskellä koen olevani silti onnellinen ja kokonainen isä, aviopuoliso, ystävä ja työmies. Tsemppiä ja pitkämielisyyttä kaikille. Elämä kantaa.

2 tykkäystä

Suhde itseeni on vuosien varrella muuttunut vihdoin armollisemmaksi, mutta tiedostan että töitä pitää silti vielä tehdä.

Olen oppinut pitämään omasta kehostani, mielestäni ja muista piirteistä, mitkä tekevät minusta minut. Se on ollut hankalaa, sillä moni taho lapsuudestani lähtien on sanonut eri muodoissa, että tapani tehdä mitä vain olisi väärin tai väärä. Kuitenkin nyt kun tällaisia tekijöitä ei juuri enää ole elämässäni, olen vapaantuneempi kuin koskaan. Saan olla! Saan tehdä! Saan olla minä!
Nykyään ajatukseni itselleni ovat muuttuneet tiedostavimmiksi - ymmärrän ja huomaan herkemmin, kun alan käyttäytymään jollakin huonolla opitulla tavalla, mikä satuttaa minua ja ympärillä olevia ihmisiä. En aina osaa jutella itselleni sellaisissa hetkissä, mutta olen huomannut, että mitä enemmän yrittää pitää jostain kiinni, sen hankalemmaksi tilanne menee. Parempi vain olla ja antaa elämän viedä, antaa tunteiden rauhoittua ja mielen kirkastua ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta.

Enää en jaksa olla itselleni armoton ja olla rakastamatta itseäni. Se on edelleen hankala toteuttaa, sillä välillä vaadin myös itseltäni enemmän kuin mitä tarvitsisi ja näen itseni epäsopivana yksilönä yhtään mihinkään, mutta yritän aina muistaa, että ei ole olemassa yhtä tapaa olla. Jokainen meistä oppii omaan tahtiinsa asioita, miksen minäkin saisi siis oppia juuri siinä ajassa, mikä minulle on paras. Teen parhaani, etten kamppaa itseäni ensiaskeleilla ja yritän olla rohkea. Olen kertonut monia asioita viime vuoden ja tämän vuoden puolella, mitä en olisi varmaan 6 tai 3 vuotta sitten sanonut, vaikka oltaisiin maksettu, asioita, jotka ovat olleet minulla mielessä ja ovat saaneet minut tuntemaan “tämän minä haluan sanoa ääneen”. Vielä on parantamisen varaa, mutta uskon, että hiljakseen pohtien ja keskustellen välillä ystävien kanssa asioista pääsen sinne, minne minun pitääkin.

Itsellensä puhuessa itsensä tunteminen ja itseensä tutustuminen on kyllä sellainen loppumaton pyörä, mutta niin palkitsevaa, kun “löytää itsensä” vaikkei koskaan ollutkaan eksynyt. En tiedä oliko tässä kommentissa päätä eikä häntää mutta olen vähän tälläinen filosofi :sweat_smile: Palaan editoimaan jos tuntuu liikaa että kirjoitin vähän avonaisesti kaikesta.

Suhde itseeni on suhteellisen ok. En ole oikeestaa täysin tyytyväinen itseeni vaikka parisuhde on mutta terveys on huono ja kunto heikko pitäisi saada painoa pois mutta laiska!! Kun on en tiedä mistä saisin motivaatioo.
Ajatuksissani on tällä hetkellä MUSTA
Sävy :black_heart: koska olen saanut kuulla ystävän pois menosta liian aikaisin, häntä tässä olen ajatellut.

Miten puhun itselleni. Kritisoin aika lailla itseäni monesti ja sitä kun en asioissa onnistu niin silloin kritisoin itseäni miten huono olen ym.
Kohtelen itseäni hyvin, en ole millään tavalla väkivaltainen muita tai itseäni kohtaa.

2 tykkäystä

Se että suhteesi itseesi on suht ok on kaiken lähtökohta. Jos olisit huippukuntoinen, ehkä taloudellisesti rikas, omaisit joitakin erityislahjoja, mutta et olisi balanssissa itsesi kanssa olisi, niin asiat voisivat olla mainitsemistani hypoteeseistä huolimatta huonolla tolalla. Kuulin kerran haastattelun yhdestä maailman tähdestä( Whitney Houston) . Hän oli rikas, hän oli maailman laajuisesti palvottu artisti ja omasta mielestäni ja varmasti monien muidenkin mielestä kaunis nainen. Silti hän totesi haastattelussa 42 vuotiaana, että hän ei jaksa elää. Tämä on toki kaukaa haettu vertailukohta, mutta traaginen tosielämän tarina siitä että jos suhde itseen on kaikesta huolimatta vaikea, niin elämä ei tunnu tosiasiodenkaan valossa arvokkaalta.
Olen tavannut työssäni menestyneitä ihmisiä muuta elämän tarkoituksettomuus suorastaan huokuu heidän olemuksesta ja puheista.
Olen itse käynyt näitä prosesseja omakohtaisesti läpi joten en kirjoita itseni ulkopuolisista asioita. Itse menetin suhteeni itseeni tilanteessa jossa asiat olivat kaikin puolin kunnossa, mutta silti puoli vuotta meni niin synkissä vesissä että en olisi laittanut vastaan jos en olisi jokin aamu herännyt. Tuona ajanjaksona painoni nousi 28kg ja siitä uudelleen pääsy lähtötilanteeseen tapahtui hyvin pienin askelin ja motivaatio kasvoi pienin askelin. Oli kuin pieniä sirpaleita joita liimailin yhteen. Tuo elämän jakso antoi minulle semmoisen koulutuksen elämän todellisista arvoista että tänäpäivänä en luopuisi siitä kaikesta kokemastani, vaikka sen keskellä olisin antanut mitä vain että olisin voinut sen välttää.
Joten tsemppiä hirveästi sinulle ja muista että elämä antas meille vain hetken kerrallaan elettäväksi.

1 tykkäys

Kiitos vastauksestasi :slightly_smiling_face: