Sosiaalinen ahdistus vastakkaista sukupuolta lähestyttäessä

Hei…
Mulla on todella syvältä löytyvä kaipuu löytää itselleni pitkäaikainen tyttöystävä, joku jota voin rakastaa ja jonka kanssa kokea syvää yhteyttä. Tää on yksi asia jonka haluan elämältä, ja olen tehnyt töitä asian eteen metodisesti muutaman vuoden iltaisin ja viikonloppuisin muun elämän ohella. Ongelma on traumaperäinen ahdistus ja ehkäpä neurokirjosta add ja lievät assi-piirteet.

Käytönnän tasolla, ongelmana tässä on tietynlainen lukkoon meneminen ja panikointi. Vastakkaisen sukupuolen lähestyminen saa mut käymään mun traumojani uudestaan läpi. Mä kuvailen seuraavaksi tätä koko keissiä tarkemmin teille.

Kaipaisin teiltä lähinnä käytännön ratkaisuehdotuksia sekä sen lisäksi ihan vaan haluaisin kuulla teidän ajatuksia koko asiasta.

Vaikkapa baareissa opiskellessani saatan vaihtaa muutaman sanan paikalla hengaavien ihmisten kanssa. Jutellessani paikalla oleville tytöille, meikäläisen naama on usein ihan peruslukemilla, ääni on väritön… En ole tunteellisesti paikalla. Alan monesti pyytämään omaa olemassaoloani anteeksi sillai “sammakoita tulee suusta” “miks mä sanoin noin?”-tyyppisesti. Väitän, että pelokkaan oloisena miekkosena en juuri herätä kiinnostusta, ja homma ei toimi. En mä oikeasti ole pelokas… mut kun oot paniikissa, oot paniikissa ja niinku asiakokonaisuudesta riippumattomana nyrkkisääntönä mistään ei tule mitään.

Tämän lisäksi en ikäänkuin “osaa pelin sääntöjä” koska en ole koskaan oppinut niitä. Ahdistuneenahan sitä oppimista ei juuri tapahdu, varsinkaan jos huomio on vain omissa virheissä ja omassa kognitiivisessa dissonanssissa.

Ystäviä ei vielä ole, mutta uusia kaverisuhteiden alkuja löytyy jonkin verran. Heidän kanssaan ulos lähteminen on toki jonkinmoinen ratkaisu peloista irti päästämiseksi turvallisessa ympäristössä. Deittiapit ei tunnu toimivan mulla, olen yrittänyt pitkän kaavan mukaan ja luovuttanut toistaiseksi. Muutenkin, pidän enemmän ihan oikeasta ihmisiin tutustumisesta. Tottakai mä luon sosiaalisia kontakteja koulussa, harrastuksissa ja muuallakin, mä vaan otin ton baariskenen esimerkiksi esimerkin takia. Baarit on myös hyvä paikka työstää tätä traumaa, koska sinne voi mennä istumaan mikä ilta vaan haluaa.

Käyn traumaterapiassa ja se auttaa. Anteeksi kun sanon tämän näin suoraan mutta… kieltäydyn olemasta sinkku ja istumasta ahterillani vain siksi, että mua ahdistaa. Olen jumissa ja tää ongelma diagnosoidaan, fiksataan tai kierretään nyt eikä vuoden päästä.

Jotenka, tarvitsisin ihan oikeasti teidän apua, jotta pääsisin oikealle tielle koko asian kanssa! Kiitos kaikista ajatuksista ja ideoista! :pensive: :relieved: tarkoitan tätä oikeasti.

1 tykkäys

Kiitos kun jaoit sun tilanteen.

Kuulostaa tärkeältä, että nimenomaan tutustut uusiin ihmisiin ja altistat itseäsi jännittäviin tilanteisiin. Baaritilanteen tuntemattomien ihmisten kanssa ovat väistämättä jännittäviä ja harva meistä osaa olla luonteva tai hurmaava niissä ja monet menevät lukkoon.

Monille meistä nimenomaan kaverisuhteet ovat ne keskeiset ihmissuhteet ja niissä opitaan niitä sosiaalisen pelin sääntöjä, mitä sitten suhteessa tarvitaan. Monethan parisuhteet alkavat myös nimenomaan kaverisuhteista, kun ei erikseen yritetä mitään, vaan vain tutustutaan toisiinsa. “Baaripelit” ovat asia erikseen, eivätkä välttämättä liity varsinaiseen suhteessa olemiseen. Harrastukset ovat myös hyvä ympäristö ihmisiin tutustumiseen. Harrastuksissa ollaan jo valmiiksi sellaisten ihmisten parissa, jotka ovat kiinnostuneet samasta aiheesta, mikä luo hyvää pohjaa mille tahansa ihmissuhteelle ja helpottaa sekä tutustumista että keskustelua.

Ja tuo onkin se tärkeä asia, että et anna ahdistuksen estää sinua. Sillä tavalla myös se ahdistus laskee!

Voimia ja kärsivällisyyttä sinulle!