Riittääkö pelkkä lääkitys?

Hei.
Olen tänne aiemmin kertonutkin, että yleistynyttä ahdistusneisuushäiriötä sairastan ja siihen ollut nyt vuoden ajan lääkitys. Ensin oli escitalopram, josta loppui “tehot”, nyt Venlafaxin maximi annoskella.
Alkuun oli n. puolen vuoden ajan depressiohoitajalla käyntejä 2-4vkon välein. Niistä koin apua, toki toivoin että väli olisi ollut ihan max. tuon 2vkoa.
Nyt käynnit loppuneet talvella.

Koen, että lääkityksestä on ollut apua ja se on vienyt ahdistusta sen verran pois, että kykenen olemaan yksin ja käymään töissä. Mutta ahdistusta silti on, usein ja monesti jopa päivittäin. Ärsyttää, jos lääke taas vaihdetaan kun ei ole vienyt ahdistusta pois. Mutta viekö lopulta mikään lääke? Vai tarvitsisinko sen keskusteluavun lääkkeen lisäksi, jotta ahdistuksesta päästäisiin… Tuntuu, että TK:ssä ei ajatella muuta kuin tuota lääkitys asiaa :woman_shrugging:t2:

Mitä mieltä olette tästä? Vai ymmärsikö tästä edes pointtini :see_no_evil:

Hei!
Tosi hyvä, että pohdit itse näitä juttuja. Kyllähän ihan Käypä hoito -suosituksissakin sanotaan, että ahdistuneisuushäiriöitä voidaan tehokkaasti hoitaa psykososiaalisilla hoitomuodoilla, lääkehoidolla tai niitä yhdistämällä. Lisäksi psykoterapian vaikutuksista ahdistuneisuuteen on paljon tutkimusnäyttöä. Psykoterapia olisi tehokkaampaa kuin harvakseltaan käynnit depressiohoitajan kanssa, joista jo olitkin kokenut hyötyä.

Kannattaa ehdottomasti ottaa asia puheeksi hoitavan tahon kanssa ja kertoa, että haluaisit keskusteluavun jatkuvan.

1 tykkäys

Tuosta psykoterapiasta haaveilen… olis solmuja varmasti mitä aukoa. Täytyy yrittää sanoa lääkärille asiasta.

Vastaan tähän nyt ihan omalla kokemuksellani. Itse yritin aluksi pärjätä ihan pelkällä lääkityksellä, muutaman kuukauden sitä kesti ja ihan kohtuullisen hyvin selvisinkin. Sitten alkoi tuntumaan että enhän minä pääse tästä eteenpäin jos ahdistusta aiheuttavia asioita ei yhtään pureta.

Hakeuduin kelan kuntoutuspsykoterapiaan ja sen alettua ahdistukseni on muuttunut tavallaan helpommaksi käsitellä ja osaan paremmin ennakoida omia tuntemuksiani. Olen hyvin pohdiskeleva ja analysoin kaikki ihmiskohtaamiset liian tarkkaan niin terapia on helpottanut siinä kun joku muu pohtii minun kanssa ja asioita pystyy avaamaan ajatuksiani sitä kautta laajemmin.

Meidän kunnallisen puolen psykiatri on hyvin lääke keskeinen ja hänen mielestään ainut oikea hoitomuoto on lääkehoito. Omien kokemusten myötä minun mielestäni tuo ajattelutapa ei voisi olla yhtään enempää väärä. Itselläni ei ainakaan pelkät lääkkeet riitä, en halua itseäni pumpattavan niin täyteen laakkeitä että olen lopulta täysin kyvytön tunteisiin. Kunnan lääkäri olisi näin tehnyt, mutta valitettavasti pikku kunnassa ei ole mahdollisuutta vaihtaa lääkäriä. Jouduin hakeutumaan yksityiselle puolelle, että sain järkevän lääkärin. Ja maksoi muuten aivan pirusti.

Olen työkyvytön ollut jo vuoden ja siihen on vaikuttanut oma pitkittämiseni terapian suhteen sekä minulle vääränlainen lääkäri. Olen ymmärtänyt että omaan paranemiseeni vaaditaan se terapia jos haluan joskus olla vielä toimintakykyinen ja käydä töissä niinkuin normaalit ihmiset.

Tulipas pitkä vastaus, sori😄

1 tykkäys

Kiitos vastauksestasi :heart: Tuo on kyllä älytöntä että ajatellaan vain lääkityksen auttavan… eihän se ongelma taustalta poistu sillä :thinking: Minulle on myös sanottu, että lääkitys voi auttaa pelkästäänkin kun sitä kyseenalaistin. Mutta luulen, että lääkitys on näyttänyt jo maksimin “mihin pystyy”.

Hyvä juttu kun olet päässyt terapiaan. Toivottavasti minä myös jossain vaiheessa. Jännittää milloin se ahdistus muuttuu sietämättömäksi, ettei pystykään esim. lähtemään töihin.