Rajojen asettaminen on rakkautta itseään kohtaan. Jokainen meistä opettaa: miten toinen voi minua kohdella?
Miulle rajojen asettaminen on ollut joka kerta riski. Usein rajoja asettaessa toinen osapuoli hämmentyy, koska itsestä löytyy uudenlaista voimaa olla itsensä puolella sekä kertoa mikä ei ole enää ok. Oon päättänyt rakastaa itseäni. Valita itseni mieluummin kuin toiset ihmiset, varsinkin jos kyseinen henkilö ei oo ansainnut mun seuraa. Huomaan että oon mieluummin todella ronkeli sen suhteen kenelle paljastan itseni kuin antaisin itsestäni liian monetta kertaa ihmiselle, jolla ei ole kykyä kunnioittaa mua esimerkiksi vastavuoroisella yhteydenpidolla. Tai ylipäätään sillä että osoittaisi kiinnostusta minua kohtaan ihmisenä.
Jälleen suutuin itselleni, koska päädyin tilanteeseen, jota yllä kuvailen. Olin tyhmä kuvitellessani pääseväni erilaiseen ratkaisuun toistamalla vanhaa kaavaa. Kyllä se on suoranaista tyhmyyttä. Sitä on turhaa kiistää. Suuttumus ja paha olo kertoo siitä ettei kaikki oo ok mulle sekä siitä ettei mua kohdata sillä tavalla kuin haluan.
Sovittiin että oltaisiin juteltu puhelimessa. Laitoin viestin hälle:
On parempi että jätät soittamatta huomenna. Ollaan yhteyksissä siinä vaiheessa jos ja kun kummallakin on kyky ja halu olla vastavuoroisia toisiaan kohtaan. Hyvää yötä ja kauniita unia!
Sisältä vaan nousi toteamus etten mää haluu. Löysin toisen keinon toimia. Parasta tässä on ettei tarvii suuttua, vetää övereitä tms. Vaan voin vaan todeta että asia on näin huonojen vibojen jälkeen. Opettelen rakastamaan itseäni hetki kerrallaan 
Voimaannun itsestäni jälleen: mä osaan ja must on tähän. Hyvä rakas minä 
Nyt on hyvä olla ylpee itsestään. Tietäisittepä millaiset bileet mulla on itselleni kotona 
Oon hyvällä omatunnolla itserakas. Ja oma kehu ei tässä kohtaa haise, vaan saa lisää uskoa itseeni. Valitsen itseni ja oman elämäni mieluummin kuin ihmisen joka ei kunnioita tai kykene vilpittömään vastavuoroisuuteen. Joka kerta valinta on sama, siitä en enää tingi.
Toivon että kaikki me foorumilla puhumme itsestämme rakastavasti ja lempeästi. Kukin itselleen sopivalla tavalla ja silloin kun aika on itsellensä oikea. Jos oot tilanteessa, jossa on tosi vaikeeta eikä tunnu olevan toivoa. Ehkä voin rohkaista sinua olemaan täysin sopiva ja riittävä siinä kohdassa elämää, missä oletkaan. On aikoja kun joku toinen on puolestasi vahva ja luo sijaa sille, että on tilaa olla rikki ja keskeneräinen.
Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät asettamaan rajat ja pitäytymään niissä. Olen tässä vähän aikaa sitten ymmärtänyt omaavani läheisriippuvaisia piirteitä, joista tämän parisuhteissa rajojen asettamisen koen todella vaikeaksi. Jos yritän pysyä rajoissani, alan epäröidä omaa valintaani ja menetyksen pelko iskee. Tämän vuoksi annan kohdella itseäni huonosti, vaikka ystäviäni tuen juuri siten, että arvostaisivat itseänsä näissä tilanteissa. Olen yrittänyt hakea tietoa aiheesta, miten päästä tästä eroon ja toimia, kuten itsestä hyvältä tuntuu. Mitään suoria neuvoja tai harjoituksia en ole aiheesta löytänyt. Miten itse pystytte siihen? 