PTSD ja dissosiaatio

Moi!

Onko täällä muita jolla on traumoista johtuvia dissosiaatioita? Mulla on vuosi sitten diagnosoitu PTSD ja käyn terapiassa (16-18 vuotiaana koetut seksuaalitraumat). Siellä on tullut ilmi, että ”dissosioin” kehostani muutenkin kuin vain takaumien aikana. Aihe on mulle ihan uusi ja tuntuu että en oikein ymmärrä sitä, olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia!

Oma ”dissosiaatio” ilmenee niin, etten katsele itseäni mielellään peilistä, pidän aina vaatteet päällä enkä halua/voi koskea omaa kehoa esim pesun aikana suihkussa. Olen tosi laiha, noin 40 kg painava ja oma keho ahdistaa ja pelottaa. En jotenkin tunnista sitä omakseni ja siksi siihen koskeminen on vaikeaa. Laihtuminen alkoi tuolloin 16 vuotiaana ja siitä lähtien elämä on ollut tämmöistä. Nyt olen 23 enkä saa painoa nousemaan millään vaikken syömishäiriöstä kärsi. Yritin tuolloin 16 vuotiaana syömättömyydellä ”kuihtua pois” ennemminkin kuin laihtua. En tämmöisestä dissosiaatiosta löydä oikein tietoakaan mistään joten siihen on vaikea uskoa vaikka psykoterapeutti on tätä mieltä…

5 tykkäystä

Itsellä on kompleksisen PTSD takia dissosiaatiota. Kaikki mun dissossioinnit ei ole täysin traumaan linkittyneitä, mutta osa on ihan selvästi. Kirjoitin jo tästä toiseen ketjuun, mutta postaan siitä osan tänne uudestaan muokattuna!

Yleisintä mulla tietyn trauman triggeröityessä, että en tunnista ympärillä olevaa maailmaa, ihmisiä jne - kaikki tuntuu tuntemattomalta. Peilistä ei tunnista itseään ja oma keho ei tunnu yhtään omalta, välillä se on ollut aika pelottavaakin. Tuntuu kun olisi toisen ihmisen kehossa, esim. omat tatuoinnit, hiusten väri jne tuntuvat todella vierailta. Tällöin saatan välttää peileihin katsomista, koska se ainakin itsellä tuntuu vain lisäävän sitä dissosiaatiota. Itsellä kun tämä on ala-aste traumaan liittyvä niin kun tämänlainen dissosiaatio tulee päälle niin se trauma osa minusta, joka elää menneisyydessä tulee päälle. Eli ymmärrettävästi ei tunnista itseään tai mitään ympärillään.

En tiedä onko tästä mitään hyötyä, mutta ajattelin jakaa kuitenkin. Itse myös oppinut paljon terapiassa sen takia, että monista asioista ei löydy paljoa tietoa tai tieto on hyvin suppeaa, esim. PTSD:stä. Eli terapeutti kertonut mistä mikäkin johtuu, mikä on ns. normaalia ja miksi näin ja noin käy jne. Tälläiset foorumit on ehkä siksi juuri hyviä, että pääsee jakamaan ajatuksia ja huomaamaan ettei ole yksin - ainakin itselle on käynyt näin :relaxed: Paljon tsemppiä ja haleja sinnepäin! :heart:

3 tykkäystä

Itse olen kärsinyt jo peruskoulu ajoilta about 3-5lk seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta ja sen takia olen traumatisoitunut eli kärsin ptsd ja muutenkin paniikkihäiriöstä. Kiusaamisen ja tämän äskeisen asian takia en todellakaan vieläkään kohta 20v ole sujut oman kehon kanssa enkä mielellään pukeudu mihinkään kovin paljastaviin vaatteisiin. Olen vasta ny vuoden aikana jotenkin hieman rohkaistunut olemaan miesten seurassa ilman ahdistusta ja no muutenkin oon tosi tarkka kenen seurassa vietän aikaani…

2 tykkäystä

Olen vasta hiljattain terapian avulla tajunnut, että kärsin dissosiaatiosta. Myös eri osat itsessä on tullut vasta nyt terapiassa todeksi. Olen tosi pitkään kärsinyt muistamattomuudesta, fyysisistä kivuista, ajatuksen katkeamisesta jatkuvasti ja että välillä ympäristö ja koko maailma tuntuu epätodelliselta. Olen luullut, että minulla ei voi olla dissosiaatiota, koska en näe itseäni ulkopuolelta enkä ole kokenut mitään yksittäistä traumaa. Siksi haluankin kertoa tämän oman kokemuksen, jotta joku muu voisi hoksata, että sinäkin saatat kärsiä dissosiaatiosta.

1 tykkäys