PsykologiMari tässä moi

Hei vaan kaikille!

Olen pääkaupunkiseudulla asuva 35v psykologi. Olen käytännössä tehnyt koko työurani työterveyden ja organisaatiopsykologian alalla, joten erilaiset työelämän ilmiöt ovat niitä kaikkein tutuimpia. Työkykyä ei voi kuitenkaan erotella muusta ihmisestä, joten uskallan väittää, että kaikki tähän mennessä täällä palstalla lukemani on tullut vastaan myös oman työurani aikana.
Vapaa-aika on mulle super tärkeää ja sitä vietän ystävien, harrastusten ja liikunnan parissa. Innostun helposti uusista asioista ja viimeisimpiä hurahduksen aiheita ovat olleet boulderointi ja jenkkifutiksen seuraaminen kavereiden kanssa.

Olen tosi laiska somessa, mutta joku saattaa tunnistaa, että vierailin Villen Nenäpäivästriimissä ja se oli kyllä hauskaa puuhaa :blush: Sen innoittamana loin Twitchiin käyttäjänimenkin, eli siellä seikkailen nimellä marilogi

12 tykkäystä

Hei. Sä oot mua vaan muutaman vuoden vanhempi. Itsellä on työkokemusta aikuisena vaan noin 2-3v. Joitakin pätkätöitä ja vuosien työttömyyttä. Tuntuu että kaikilla oman ikäisillä on tyyliin 10v työhistoria ja itsellä ei. Mun on erittäin vaikeaa saada työtä olemattomalla cv:llä ja vielä kun oon fyysisesti sairas, niin kaikkea työtä en voi tehdä tai lähteä opiskelemaan joitakin aloja.

tervetuloa Mari :star_struck: :blush:

1 tykkäys

Hei. Mulla on kyllä siinä mielessä onnellinen asema, että olen ollut koko ajan työkykyinen ja olen alalla, jossa on hyvin vaikeaa olla työtön (psykologien työ kun vaan lisääntyy koko ajan). Lisäksi mulla ei ole lapsia, joiden kanssa kotona oleminen olisi vaikuttanut työvuosien määrään. Eli tämän kaiken takia minulla on jo 10 vuotta työkokemusta psykologin töistä valmistumisen jälkeen. Mutta eipä se ole mitenkään harvinaista, että työkokemusta on erinäisten syiden takia vähemmän. Yleensä aukot cv:ssä pystyy aina selittämään ja kaikille löytyy kyllä tästä maailmasta se itselle sopiva paikka myös työelämässä :slight_smile:

2 tykkäystä

Vertailen silti itseäni aina muihin vaikka kaikilla eri lähtökohdat elämään. En usko enää että koskaan pääsen työelämään tai saa koulupaikkaa. Elämä on erittäin kurjaa. Kukaan ei sairasta palkkaa jolla ei ole osaamista tarpeeksi. Toisesta ammatistani oon saanut jo 2 kertaa potkut. Koulussa ei kaikkea oppinut 2 vuodessa joten en pärjää. Jopa erialalla missä aiemmin olin, vanha työnantaja ei ota enää mun sairauden takia takaisin.

Olethan hyödyntänyt TE-palveluita? Heillä on mm. ammatinvalintapsykologeja, joiden toimenkuvana on nimenomaan auttaa ja tukea sellaisia henkilöitä, joiden on vaikea työllistyä vaikkapa terveydentilan takia

Kaikki ollaan jo ajat sitten kokeiltu ammatillisesta kuntoutuksesta lähtien.

No joo, arvelinkin, että varmaan ne kivet on käännetty. Varmaan sitten myös kuntouttava työtoiminta kokeiltu?

Sitä en ole kokeillut, ellei se ole se 9e/päivä palkalla tapahtuvaa hommaa. Siinä oon ollu parikin kertaa. Kerran jopa työpaikan saanut sen ansiosta. Ja täällä missä asun ei taida olla sellaista ehkä. Köyhyys myös vaikeuttaa, koska ei voi muuttaa muualle etsimään töitä ja autoton olen, joten työmatka kauenpaa on hankalaa. Täällä ei bussit kulje ihan niin kuin pääkaupunkiseudulla.