Persoonallisuushäiriöt ja omaisen mahdollisuudet

Hei!

Isälläni on todettu määrittelemätön persoonallisuushäiriö ja siskollani on nähdäkseni hyvin samankaltaisia oireita. Molemmilla tämä on näyttäytynyt väkivaltaisuutena (isälläni myös fyysisesti), erittäin “ohuena nahkana”, jatkuvana hylkäämisen pelkona ja toisaalta kyvyttömyytenä solmia pitkäaikaisia tasapainoisia ihmissuhteita. Usein näyttää siltä, että he yrittävät pakottaa toisen siihen muottiin jonka ovat omiin ajatuksiinsa rakentaneet. Elämän rajat ei kanssa oikein nappaa. Molemmat ovat enemmän tai vähemmän hoitovastaisia, koska terapeutit “kääntyvät ennemmin tai myöhemmin heitä vastaan”.

Alan olla itse aika väsynyt tilanteeseen. Tämä vaatii valtavaa elastisuutta itseltä, omien tarpeiden siirtämistä sivuun, oman käytöksen jatkuvaa taktikointia ja sen sietämistä että olet ennemmin tai myöhemmin ihan paska . He kuitenkin haluavat olla tekemisissä kanssani (pelkäävät sitä hylkäämistä). Paljon näkee neuvoa, että pitäisi itse olla johdonmukainen, tasainen ja rauhallinen, mutta me omaisetkin olemme vain ihmisiä. Joskus tuntuu että meiltä vaaditaan ihan ylivoimaista kykyä olla reagoimatta negatiivisesti.

Miten te muut omaiset pidätte itsestänne huolta? Saatteko ylläpidettyä tervettä itsetuntoa vai syökö tämä myös teitä? Miten olette toimineet haastavampien jaksojen aikana? Millä lailla olette kannustaneet läheisijänne asianmukaiseen hoitoon?

2 tykkäystä

En ole ammattilaine, mutta maalaisjärjellä ajateltuna, niin kaikki varmaankin lähtee siitä että huomaat tuon tilanteen ja pyrit rehellisyytee itsesi ja läheistesi suhteen, mikäli se viesti menee perille. Toi että terapeutit nähdään " vihollisina jotka kääntyvät heitä vastaan" osoittaa rehellisyyteen pyrkimättömän asenteen lähimmäisiltä. Pidä sinä kumminkin siitä kiinni, niin pysyt itse kartalla, haastavassa tilanteessa.
Ärsyttävän helppo sanoa näin mutta ei varmasti helppo tilanne.

Voimia sinulle.

Hei,

On hyvä muistaa, että sinä saat pitää kiinni omista tarpeistasi ja kieltäytyä sellaisesta vuorovaikutuksesta, joka on sinulle haitallista. On ihan ok asettaa rajoja läheisille, mikäli he vaikuttavat sinun hyvinvointiisi negatiivisesti. Ja kun asetat rajoja, voit aina muistuttaa heitä siitä, että rajat eivät tarkoita sitä, että sinä hylkäisit heidät tai että et välittäisi heistä. Jos he kuitenkin kokevat sen hylkäämisenä, se ei ole sinun vastuullasi.

Toivon sinulle voimia tilanteesi kanssa!

2 tykkäystä