Parisuhteen toimivuus

Tässä on omana sinkku aikana seurannut muiden ihmisten parisuhteita, deittailua kertomuksia millaista suhteessa ollut ja välillä lukenut sitten siitä suhteen päättymisestä.

Pitkään miettinyt, että olisi mukava kirjoittaa johonkin palstalle, omaan someen tai kirjoittaa joku kirja (joka ei varmaan koskaan leviäisi ihmisille), koska nähnyt, kuullut ja kokenut paljon. Ja olen persoona joka pohdiskelee miksi näin tapahtuu, miten voisi toisin toimia ja haluan löytää ratkaisun tällaisiin tilanteisiin, tai ainakin ratkaisu mahdollisuuden.

Monesti tulee vastaan ihmisiä jotka ovat näissä eri tilanteissa elämässään. Pääsee kuulemaan millaista se on, millainen se toinen ihminen on ja “oho ei mennytkään niiku halus tai ei se toinen ollutkaan se “oikea” minulle”. Tällaisissa tilanteissa herää kysymys; “Mihin tämä ihminen on tykästynyt toisessa ihmisessä?”

Nykypäivänä on varmaan vieläkin suht yleistä, törmätä jossain baarissa toiseen, siellä estojen ollessa poissa, on helpompi jutella, lähestyä ja olla toisen ihmisen läheisyydessä jota me kaikki ihmiset luonnollisesti halutaan jollakin tasolla. Läheisyys tuottaa osittain mielihyvä hormooneja ja turvallisuutta. Tuntuu hyvältä olla toisen lähellä ja asiat johtaa toiseen ja sit päätetään yhessä jatkaa parisuhteeseen. Kunnes tulee jolloin arjesta tulee arki ja ei ole kipinää.

Sit aletaan miettii et toisen seura ei enää miellytä tai ei oo enää kivaa. Ja halutaan niinsanotusti se kipinä takas, aletaan miettii mahdollisesti uutta ihmistä, se alkaa kiehtoo ja sit ajaudutaan siihen. Ja sitten tämä “ei se ollukkaa mulle se “oikea” kumppani” tulee vastaan.

Miksi? Miksi kokoajan etsitään sitä “täydellistä” kumppania, sitä jonka kansa aina kaikki on hyvin ja mikää ei tunnu häirittevän, jos ei heti nappaa ni heti seuraava. Parisuhteet on nykypäivänä (omasta mielestä) todella pinnallisia nykyään, ei kaikilla, mutta tälläset tapaukset jotka eroaa ekan vastoinkäymisen tullen. Koen, että silloin ei ole tutustuttu, vietetty aikaa, keskusteltu ja tuettu toista asioissa tarpeeksi.

Terveellisessä parisuhteessa on ylä-/alamäkiä, molemmilla on omat unelmat, omat jutut, tuetaan, kuunnellaan ja ollaan kiinnostuneita toisen ihmisen asioista ja autetaan toista pääsemään niihin unelmiin tai niitä kohti. Terveellisissä parisuhteissa keskustellaan niistä kenkää hiertävistä asioista, uskalletaan olla haavoittuvaisia ja omia itseämme.

Henkilökohtaisesti en halua enää nähdä vaivaa ihmissuhteiden eteen, koska en halua päätyä siihen että ei keskustella asioista, ei jakseta panostaa siihen kumppaniin, ei pidetä sitä kipinää yllä.

Mutta näitä on mukava miettiä, kehittää itseä, joskus olla tukena toisten suhteissa.
Tulen varmaan jatkaan tätä asiaa vielä lisää tähän kunhan taas ajatus ja kirjoitus kohtaa toisensa uudestaan :smiley:
Mutta olisi kiva kuulla ihmisiltä, minkä uskotte olevan tärkeitä asioita parisuhteessa?

2 tykkäystä

Kiitos pohdinnastasi.

Minusta tämä mitä kirjoitut kuulostaa hyvältä, jos mietitään parisuhteen tärkeitä asioita:
“Terveellisessä parisuhteessa on ylä-/alamäkiä, molemmilla on omat unelmat, omat jutut, tuetaan, kuunnellaan ja ollaan kiinnostuneita toisen ihmisen asioista ja autetaan toista pääsemään niihin unelmiin tai niitä kohti. Terveellisissä parisuhteissa keskustellaan niistä kenkää hiertävistä asioista, uskalletaan olla haavoittuvaisia ja omia itseämme.”

Eli ollaan yhdessä, mutta ollaan eri ihmisiä. Tiedetään että aina ei ole kivaa, mutta se on normaalia. Välitetään toisesta, halutaan toiselle hyvää ja ollaan kiinnostuneita. Kommunikoidaan avoimesti ja voidaan olla se kuka me ollaan.

2 tykkäystä

Hyvää pohdintaa. Itse käyn läpi parisuhteen haasteita oman mielenterveyteni takia. Olen aina uskonut ”tosirakkauteen”, eli välitetään toisesta vaikeuksista huolimatta, ja tehdään paljon töitä suhteen eteen. Kulttuurit ovat muuttuneet, ja nykyään on helpompi kävellä pois kuin taistella. Vaikeuksien noustessa ollaan totuttu luovuttamaan.

Omalla tarkkailevalla silmälläni olen huomannut, että monet lähipiirin suhteet ovat kaatuneet kommunikaation puutteeseen. Ei puhuta itseään vaivaamista asioista, jolloin tunne paisuu sisällä, ja ajan kuluessa se heijastuu ulos ärsyyntymisenä, vihana ja pettymyksenä. Tämänpäiväisessä maailmassa on oletus, jonka mukaan miehet eivät saa puhua ongelmistaan, koska se osoittaa heikkoutta. Mutta mielestäni suurin heikkous on se, ettei uskalleta hyväksyä omaa itseään ja tuoda ulos vaivaavia tunteita.

Ihmiset muuttuvat ajan kuluessa, ja sen ei tarvitse olla uhka parisuhteelle. Monet ovat vain tottuneet kävelemään pois. Jos suhde on kaikin puolin terve, ja taistelun arvoinen, siitä on mielestäni taisteltava.

1 tykkäys

Pienoinen tauko, mutta jatkoa.

Parisuhteen keskustelutaidot, miten niitä voi parantaa, miten aloittaa sen kumppanin kanssa keskustelu, asiasta kuin asiasta?

Itse ajattelen sen näin yksinkertaisesti, että jos ei koskaan ole oikein opetellut, keskittynyt ja valmistellut mistä haluaa puhua, se ajautuu tosi monesti siihen, että keskustelusta ei tule mitään ja asiat mitä haluaisit sanoa, jää sanomatta.

Itsellä todettu ADHD, se vaikuttaa keskusteluihin ihmisten kanssa. Mutta myös se että olen opetellut, kyllä ihan opetellut kuuntelemaan, keskittymään omaan puhumiseen ja aiheeseen, auttaa.

Esimerkiksi jos parisuhteessa tulee tilanne jossa täytyisi keskustella, on helpompaa rustata ne asiat paperille, jolloin jo siinä käsittelet niitä asioita ja priorisoit ne mielessäsi.

Ville omassa tiktok: issaan mainitsi “on parempi puhua asiat niin käsittelet asiat erilailla”, myös näkisin tässä hyvää tapaa. Aloittaa kirjoittamalla asiat paperille, miettii vaikka hiljaa ääneen “miksi haluan puhua näistä, mitä haluaisin sanoa” niin se tuo jo niille asioille tärkeyttä ja saat jo sanottua ne ääneen, niin rohkaistut.

Jos taas ajattelee, että parisuhteessa puhumisesta ei vain tule mitään ja kumpikaan ei oikein suostu aloittamaan tai puhumaan, niin silloin kannattaa opetella puhumaan kumppanin kanssa enemmän, ei niistä painavista asioista, vaan rakentamaan keskusteluja, “ei sää pelaat tota peliä, mitä siinä pitää tehä, haluutko kertoo mulle lisää siitä”.
On helppoa rakentaa keskustelua siitä mistä toinen tykkää, jolloin toiselta ihmiseltä tulee jo helpommin juttua aiheesta ja hän tietää siitä. Jos taasen avaat keskustelun “En oo koskaan ite pelannu mitään peliä ja en ymmärrä niiden päälle mitään”, niin aihe typistyy jo ennen alkua kun toisen on hankala siihen mitään vastata.
Ja mikä onkaan parempi aihe ja tapa lähestyä suhteessa, kuin puhuminen kumppanin kiinnostuksen aiheesta. Osoitat kiinnostusta ja samalla rakennatte sitä keskustelua ja lähennytte, win - win tilanne.

1 tykkäys

Tämän kyseisen nousevan jutun takia, en halua nähä vaivaa siihen, että alottaisin suhdetta, koska ensimäiset vastoinkäymiset ni heti lusikkat kaivossa ja “sun kans on nii vaikeeta, etin jonku helpomman” ja samalla kaivetaan omaa kuoppaa syvemmäksi, eikä keskitytä ja haluta kehittyä itsenä eikä kumppanina.
Itse näen, että kun ihmisellä on elämässään KAIKKI osa-alueet kunnossa, silloin vasta olisi järkevää aloittaa parisuhde. Jos parisuhteeseen lähetään odotuksella “noh sit on parempi olla kun on joku vierellä ja piristää” niin lähdet jo suhteeseen asenteella että haluat käyttää toista hyväksi, mutta jos taas lähdet suhteeseen, ajatuksella “noh mulla on kaikki hyvin, mutta haluisin jakaa tän hyvän jonkun toisen hyvän kanssa”, silloin et odota tai velvoita toiselta mitään. Silloin pieninkin lahja ja yllätys on suuri ja sillä on suurempi merkitys. (kun puhun sinä muodossa, en tarkoita SINUA, vaan on helpompaa kirjoittaa tässä muodossa, yhtälailla voisin opetella kirjoittamaan minä muodossa kyllä. :thinking: Hmm, uusi kehittymisen alue) :slight_smile: Toivottavasti elämäsi ja mahdollinen suhde alkaa sujumaan ja jos saat yhtään kiinni tai apua tekstistä, oon kiitollinen, että voin jotenkin tukea. <3

1 tykkäys

Kyllä se näin on. Menneisyydessäni olen joutunut petetyksi ja yllättävästi jätetyksi, josta haavat ovat vieläkin kipeitä. Ennen tämänhetkistä tärkeää parisuhdettani en ollut näitä haavoja huomannut, ja olen lukenut, että kun jotain niin tärkeää tulee elämään, vanhat haavat saattavat heijastua sen hetkiseen elämäntilanteeseen.

Kumppanini on maailman ymmärtäväisin ja upein ihminen, joka ymmärtää haavani, huoleni, ja haluaa auttaa. Ja myös toisinpäin, autan häntä, kuuntelen ja haluan jakaa. Olen tiedostanut ongelmani, ja siksi olen hakenut ulkopuolista apua, ja terapia lähestyy!

Aikaisemmin kirjoitettu:

  • “ei se ollutkaan oikea ihminen”
  • ylä/alamäet
  • Keskustelutaidot
  • mitä parisuhde voi tuoda
    Jatkan seuraavaan mitä ajatuksia on taas kertynyt

Tuli tuossa luettua kirja “Kuinka löytää se Oikea ja pitää samalla hauskaa” ~ Elina Pirinen, kirja oli TODELLA mielenkiintoinen, omasta mielestä aika lokeroidusti kirjoitettu naisen näkökulmasta, lokeroidusti myös miehestä puhuttiin, muutama asia jäi mieleen.

Kohta jossa hän kirjoittaa “Kun mies astelee baariin, näkee naisen istumassa baaritiskillä hymyillen miehelle takaisin, tällöin nainen on jo tehnyt ensimmäisen liikkeen ja miehen tulee tehdä seuraava”. Heräsi ajatus " MIKSI miehen täytyy tehdä tämä seuraava siirto " miksi meidän treffikulttuuri näyttää perustuvan siihen että toinen on “palkinto” jonka perään toisen täytyy lähteä?

Jos toinen näistä 2 henkilöstä on kiinnostunut toisesta, sanotaanko että tämä nainen olisi kiinnostunut, miksi hän ei voisi lähestyä miestä esitellen itsensä ja “kutsumalla” itsensä miehen seuraan. ‘Hei olin tuolla istumassa ja sulla on kiva tyyli, saanko liittyä seuraan juttelemaan?’.

En tietoisesti tiedä ketään joka olisi niin kehittynyt ja osaisi lukea toisten ihmisten mieltä ja huomata koska toinen on kiinnostunut. Joo netissä pyörii kaiken maailman “näistä 7 kehonkielestä tiedät onko hän kiinnostunut” mutta ei nekään aina totuutta ole, joten asia jää sen ihmisen varaan joka kiinnostuu ensimmäisenä toisesta.
On automaattisen selvää että toinen kiinnostuu toista enemmän, toinen saattaa vain katsoa onko baarissa ketään tuttuja ja tässä naisessa nyt sattuu vaikka hymy olla kaunis joten mies hymyilee toivottavasti takaisin, ei se tarkoita että olisi heti kiinnostunut.

Jos leikkii vaikeasti tavoiteltavaa, niin silloin kannattaa olla todella varma, että toinen menettää parhaimman mahdollisen mahdollisuuden hänen elämässä. Tähän ajatteluun ei kannata tuudittautua, vaikka olisit kuinka täydellinen omasta mielestä, toiselle ne asiat ei oo vain tärkeitä.

Tässähän nyt voitaisi kinastella kumman pitäisi tehdä aloite, mutta toivon että ei aleta “juupas eipäs” kommenttia, vaan ymmärrettäisiin kokonaisuus. Jos osasin sanoittaa aiheen hyvin ymmärrettäväksi. Pitkästä aikaa taas kirjottaa :slight_smile: