Parisuhdehuolia

Terveestä suhteesta huolimatta ahdistusta.

Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa kohta 7kk. Kaikki on mennyt hienosti ja rakastan häntä. Meillä on hieno suhde, jossa tunteista voidaan puhua avoimesti. Tuetaan ja rakastetaan toista tilanteessa missä tahansa.

Vietämme lähes joka päivän yhdessä. Tuntuu, että se ns. ”alkuhuuma” alkaa olla ohi. Uudet tuntemukset pelottavat.

Uusia tuntemuksia on mm. ajoittainen ahdistus hänen seurassaan, mielenkiinnon puute joihinkin asioihin jne. Koska ahdistuksen ja masennuksen oireet ovat minulle uusia, pelkään niitä paljon, ja niiden ilmaantuessa reagoin puskemalla ihmisiä pois. Tästä tyttöystäväni joskus harmistuu, vaikka ymmärtää, ja on silti valtavan isona tukena.

Näen satunnaisesti unia, joissa petän kumppaniani. Herätessäni on kamala fiilis, ja alan miettimään, mistä unet johtuvat, sillä en koskaan tekisi sellaista kumppanilleni. Mistä nämäkin unet voivat johtua?

Tyttöystäväni on energinen ja optimistinen nainen, joka puhuu paljon. Välillä, kun olen väsyneessä ja passiivisessa tilassa, en edes kuule, mitä hän puhuu, tai en ymmärrä hänen puheestaan joitakin pätkiä.

Pahin pelkoni on eroaminen. En halua menettää tyttöystävääni, sillä hän on parasta, mitä minulle on tapahtunut. En ole ollut näin vakavassa suhteessa aikaisemmin, joten alkuhuuman jälkeiset ajat ja mietteet pelottavat minua, sillä ne ovat niin uusia minulle. Pelkään kamalasti, että tunteeni katoavat ja rakkaus loppuu, sillä en tiedä, mitä tunteet yrittävät viestiä. Pelkään kaikista eniten sitä, että rakkauteni häntä kohtaan häviää, tai että se on häviämässä.

Suhde antaa niin paljon enemmän kuin se ottaa. Ehkä jollain tavalla pelkään, että jos en ole energinen tai samanlainen kuin olen ollut aikaisemmin, se vaikuttaa suhteeseen. Rakastaako tyttöystäväni minua silti? Tällaisia ajatuksia tulee mietittyä.

Joskus parisuhteen pienet asiat hankaloittavat olemista. Joskus on todella hienoa tehdä pieniä asioita yhdessä, kuten suunnitella deitti-iltoja tai käydä kävelyillä. Välillä taas siihen väsyy, ja joskus ruoankin laittaminen vaikuttaa suoritukselta.

Olen lukenut, että yleisesti alkuhuuman jälkeen useat parisuhteet kariutuvat. Näihin voi liittyä esimerkiksi uudet piirteet kumppanissa, jotka haittaavat, tai muuttuneet arvot. Kuitenkaan en löydä kumppanistani puolia, jotka haittaisivat minua ylitsepääsemättömästi. Arvomaailma on myös samanlainen, ja edelleen puhumme tulevaisuudesta toiveikkaasti ja avoimesti.

Samaistuuko joku? Pääseekö tuntemuksista yli? Mikä tilanteeseen auttaisi? Olen muutamaan kertaan maininnut tyttöystävälleni, että kyseisiä tuntemuksia on ilmassa. En kuitenkaan pidä eroa ratkaisuna, tai edes vaihtoehtona.

1 tykkäys

Mitä jos näyttäisit yllä olevan tekstin kumppanillesi? :slight_smile: