Parisuhdeahdistukseen liittyvä omituinen osa-alue

Moikka kaikille. Kirjoittelen tänne taas, koska olen huomannut, että asioiden avaaminen kirjoituskenttään auttaa hieman aina omaa oloa.

Kärsin parisuhdeahdistuksesta, mutta myös erittäin omituisesta siihen liittyvästä muusta osa-alueesta.

Olen lukenut asiasta jonkun verran netissä. Sen tarkka englanninkielinen nimitys on ”Retroactive Jealousy” = retroaktiivinen mustasukkaisuus.

Tämä kuta niinkin tarkoittaa sitä, että olen todella mustasukkainen kumppanini aikaisemmista suhteista. Hassulta se kuulostaa, mutta se imee päivän ja ilon minusta irti. Se on ikään kuin obsessio, jonka seurauksena mielessäni pyörittelen kumppanini entisiin suhteisiin liittyviä asioita.

Tämän sairauden takia kehittelen päässäni tahtomattani skenaarioita, mitä on tapahtunut hänen menneisyydessään (ns. ”mental movies”), stalkkaan hänen menneisyyden kumppaneiden somea, kumppanini vanhoja kuvia jne.

Kumppanini kävi läpi vaikean eron, jonka jälkeen hän koitti päästä yli exästään ”laastarilla”, joka kesti n. puoli vuotta. Ajatus tästä saa vatsani vääntymään, rintaani paineen ja kasvoilleni epämukavan ilmeen. Ja tämä on jatkuvaa.

Se on mennyt niin pahaksi, että kumppanini kanssa seksiä harrastaessa saatan ajatella, mitä he aikoinaan tekivät. Tai kuvitella heidät tekemässä sitä. Sairasta. Yököttää.

Olen niin mustasukkainen, ja ajattelen mielessäni: ”Miksi helvetissä hänen piti tehdä noin?”

Ajatukset tulevat usein silloin, kun olen yksin. Kuitenkin päivittäin. Yhtäkkiä joku ns. ”triggeri”, kuten esim. kumppanini exän nimi, kumppanini exän kokemus tai tarina exästä, exän automerkki tai muu vastaava, triggeröi mieltäni, ja silloin minusta katoaa se iloinen ja hauska poika, johon kumppanini rakastui.

Välillä läsnäolo samassa huoneessa ahdistaa. Välillä kosketus ahdistaa. Pelkään, että tunteeni hyytyvät, sillä rakastan häntä niin paljon. En halua menettää häntä, ja tätä mitä meillä on. Miksi tunnen näin? Mietin usein, pitääkö minun erota, mutta ajatus erosta tuhoaa minut. Aina.

Nolottaa valtavasti, kun nämä asiat vaivaavat minua. Itkien kerroin kumppanilleni ajatuksistani, ja hän harmistui paljon, mutta ymmärsi, lohdutti, ja sanoi, että minä olen tärkein ja ainoa hänelle.

Olen valtavan mustasukkainen persoona. Sen olen nyt huomannut. En ennen ollut. Nyt olen. Pelottaa.

Sekin pelottaa, kuinka kauan kumppanini jaksaa minua, ja näitä ajatuksia.

Tarvitsen apua. Itken, koska en pääse yli asioista. Ja tiedän, ettei menneisyydellä pitäisi olla merkitystä, sillä me keskitymme yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen. Mikä avuksi?

1 tykkäys

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, minulla oli yksi vaihe elämässä jossa tämän tyyppistä esiintyi. Itse en myös ollut aikaisemmin mistään mustasukkainen. Minulle tuo tunnetila tuli sen jälkeen kun tulin petetyksi, jotenkin oli vaikeata saada luottamus takaisin.

Minä pääsin hyvin äkkiä ohi tuosta tilanteesta joten en sitten siihen sen enempää alkanut kiinnittämään huomiota, vaikka aihe sinänsä psykologisena ilmiönä munua kiinnostaa.

Oletko koittanut etsiä kirjallisuutta aiheesta, tällainen ainakin löytyy luettavaksi.

2 tykkäystä

Itse olen tarttunut omiin ja läheisten ihmisten ongelmiin sillä tavalla että olen lukenut aiheesta paljon, sitä kautta saanut ymmärrystä asiaan :blush:

1 tykkäys

Kiitos vastauksesta! Petetyksi tuleminen on hirvittävän vaikea asia, joka varmasti vaikuttaa itsetuntoon valtavasti. Minulla exän täysin yllättävä lähteminen on varmasti vaikuttanut samalla tavalla minuun. Itsevarmuuteni ja itsetuntoni horjuu. Pitää lukea aiheesta, ja selvittää, mistä kaikki tuntemukset oikeasti johtuvat. Kumppanissani ei ole mitään vikaa. Hän on rakastava, ymmärtävä ja välittävä. Uskon, että ongelma on minussa, jossain tuolla todella syvällä, ja se pitäisi saada kaivettua ulos.

1 tykkäys