Parempi täyttämään Kelan lomakkeita kuin hakemaan töitä

Kirjoitan tähän ketjuun liittyen moneen muuhunkin aiheeseen kuin työhön…

On omalla tavallaan täysin perseestä todeta otsikon olevan kohdallani totta. Oon opinnoissani siinä vaiheessa että olisi aika hakeutua harkkaamaan oikealle työpaikalle. Samalla haluan sitä tosi paljon ja pelkään ihan yhtälailla.

Oon vuosia ollut: oppilas, opiskelija, asiakas ja potlias, mutten koskaan pitkäaikaisesti työntekijä. Tarkoitan tällä sitä että hyvin pitkälle omassa elämässäni on toistunut kaava, jonka myötä olen ollut järjestelmässä kiinni suurimman osan elämääni.

Työnteko ja työelämässä oleminen on ollut todella kaukainen ja etäinen haave lähestulkoon saman ajan mitä olen järjestelmän piirissä viettänyt. Ja nyt tulisi irroittautua siitä fyysisesti sekä henkisesti lähes kokonaan. Pikkuhiljaa tehdä irrottautumista osaamillaan tavoilla. Ensimmäinen askel taitaa olla harkkapaikan hakeminen koulun ulkopuolelta.

Yhteydenottaminen ihmisiin ei ole ongelma tai puhelimeen vastaaminen sen soidessa. Vaan kyse on henkisestä prosessista. Järjestelmän pelinappulana vailla omia päätöksiä olen kulkenut ainakin 24 vuotta koko elämästäni.

Tässä vaiheessa opintoja multa kysytään jatkuvasti: “Mitä minä haluan?” Se on yllättävän haastava kysymys siinä vaiheessa kun edelliset muutaman vuosikymmenen oon toiminut sen perusteella mitä muut ovat sanoneet. Sekä vasta pari vuotta kiitos psykoterapian oon vasta opetellut: “Mitä mä haluan?”

Aidosti tekisi vaan mieli huutaa “En mää vittu tiiä.” :smiley: Tiedän ettei toinen osapuoli ymmärtäisi mistä on kyse… Silti kiukuttelu ja itkupotkiraivarit olis kivat! Idyllinen kaava oman ikäiseni kohdalla menisi niin että olisi ollut jo vuosia työelämässä.

Oma vahva ennakkoluulo työelämän kohtaan kumpuaa nimenomaan median vaikutuksesta:
arkipäivää ovat nykyään yt:t, tehtaiden sulkemiset, alati jatkuvat säästötoimet, jatkuva sekä tahtiaan kiihdyttävät muutokset työelämässä sekä monenlainen muu uutisointi liittyen työelämään, mikä ei millään muotoa anna positiivista kuvaa siitä miksi työn tekeminen olisi mielestäni tavoiteltavaa… Silti ymmärrän että yhteiskuntamme olennainen peruspilari on työnteko sekä siitä maksettavat verot.

Lähinnä olen tilanteessa, jossa en itse jaksaisi miljoonatta kertaa yksin kannatella itseäni, vaan olisi kiva että joku kasvotusten kertoisi että kaikki järjestyy. Enkä kaikesta hyvästä työstä huolimatta haluaisin, ettei tälle henkilölle maksettaisiin siitä palkkaa.

Onko joku muukin vaiheessa jossa on siirtymässä työelämään tai edes sitä kohti?
Millaisia tuntemuksia sulla on siitä?

3 tykkäystä