Pakeneminen vallitsevista olosuhteista

Joskus järkipuheen kuuleminen, elokuvan katsominen, musiikin kuuntelu, jonkin urheilusuorituksen tekeminen, pelaaminen, päihteiden käyttö tai työntekemiseen hukuttautuminen auttaa meitä pakenemaan sitä todellisuutta jota emme kestä. Meidän kärsimys ja ahdistus johtuu usein siitä tietoisuudesta miten määrittelen ja koen elämäni onnistuneen.

No onko se sitten väärin jos loivennamme oloamme niissä olosuhteissa jotka meitä haastavat?

Minulle oli!

Kelaan hieman tarinaa itsestäni taaksepäin. Olen kertonut että meillä on viisi lasta.
Kun tapasin viehättävän naisen (Helsingin sosiaali ja- terveydenhoito oppilaitoksessa) 2001 josta sittemmin tuli vaimoni. Hänellä oli kaksi lasta entuudestaan ja sitten meille syntyi myöhemmin kolme yhteistä lasta lisää meidän perheeseen.
Aluksi kun menimme yhteen kaikki tuntui sujuvan.
Sitten ensimmäinen yhteinen poikamme syntyi 2003 ja saappaat joihin olin hypännyt alkoivat tuntua jaloissani liian suurilta. Uusperheessä asiat eivät ole itsestään selvyyksiä vaan on rooleja joihin kasvaminen tuottaa yllättäviä kasvukipuja.

Oli lapsia jotka eivät olleet minun biologisia ja sitten oli minun biologinen poika ja kaikki lapset olivat kuitenkin rakkaita meille ja vaimoni biologisia lapsia
Joten minun oli löydettävä roolini tuossa vaiheessa, yhden oman lapseni ja vaimoni entisestä suhteesta olevien lasten suhteen.

Tuon haastavan tilanteen keskellä löysin 32vuotiaana alkoholin jonka kanssa yövuorojen jälkeen istahdin sohvalle potemaan kasvukipuja joita tuo tilanne aiheutti minulle ja olihan se vaimolleni ja tietysti vaimoni lapsillekin uusi tilanne kun olivat saaneet isäpuolen ja velipuolen. Vaimoni ja lapset kestivät tuon tilanteen urhoollisemmin kuin minä, joka koin osittain ulkopuolisuuden tunnetta aika ajoin.

Tuona aikana tein paljon töitä ja tein pitkiä juoksulenkkien joka oli osittain myös pakenemista vallitsevista olosuhteista. Jotka sitten ajoikin minut syvään burn-out:iin vuonna 2012.

Kaiken tuon keskellä ajansaatossa lapsia syntyi kaksi lisää ja asiat olivat löytäneet omat paikkansa ja mittasuhteet.

Jos jotain olen oppinut elämästä, niin me emme aina voi etukäteen valmistautua meitä kohtaaviin haasteisiin, eikä meillä ole varaa arvostella kipuilevaa ja kärsivää lähimäistämme, emme voi koskaan tietää minkälainen kasvuprosessi hänellä on meneillään. Voimme vaan seistä rinnalla ja auttaa jaksamaan kykyjemme ja voimavarojemme mukaan.

Joku on sanonut elä enemmän, vatvo vähemmän, mutta kyllä elämä laittaa välillä vatvomaankin,
Tosin elämä kyllä kantaa ja antaa auringonkin paistaa kun olosuhteet helpottuvat.

Heräsikö mitään ajatuksia tai eriäviä mielipiteitä, niitäkin olisi joskus mukava kuulla, ne on aina tilanteita joissa voi löytää uusia näkökulmia omille, joskus pinttyneillekkin ajatuksille.

3 tykkäystä

Kyllä elämässä tulee välillä eteen ovia jotka on avattava, jos haluaa mennä eteen päin. Sinulla on ollut juuri tuo burnout
Ja sinulla on ollut kasvaminen vanhemmuuteen vaimosi ja omien lasten kanssa. Kukaan ei ole seppä syntyessään tässäkään asiassa. Tämä tapahtuu vain elämällä elämää ja arkea juhlineen. Onneksi sinulla on ollut rakas ihminen vierellä joka on tukenut. :heart:

4 tykkäystä