Opiskelijoiden huolet

Hei Hoi!

Tänne voipi kaiken ikäiset kertoa huolia liittyen opiskeluun! Aihe vapaa :slight_smile:

2 tykkäystä

Opiskelut olisivat “loppu” suoralla paria harjoittelua, opparia ja kehittämistyötä vaille vajaat. Kuitenkin tämä vallitseva aika on oppisvaikeuksia omaavalle henkilölle ollut todella raskasta.

Ennen olin opiskelija, joka hoiti asiat vastuullisesti, kunnianhimoisesti, paljon itseltä vaatien on kadottanut koko motivaation opiskelujen suhteen. Tällä hetkellä koen, että tehtävien aloittaminen on aivan käsittämättömän vaikeaa sekä niiden loppuunsaattaminen ajoittain ylitsepääsemättömän raskasta.

Onko muilla tämä etäopiskelu, lisääntynyt työmäärä, opettajien epäselvät tehtävien annot saaneet kiinnostuksen opiskeluja kohtaan lopahtamaan?

6 tykkäystä

Etäopiskelu sopii kyllä joillekkin, mutta se taas lisää sitä omavastuuta kohtuuttomasti opiskelijoille ja ihan kaikille… Meillä etäpäivinä ei välillä edes ole opettaja tavoitettavissa kun tulee haasteita tehtävien suhteen ja aikaraja tulee vastaan, pahimmillaan piti ite opetella jotain fysiikan ja kemian kaavoja, laskuja jne ihan itse (Ne ovat itselleni ne haastavimmat, niinkun monelle muullekkin).

Opettajat oli aika huonosti meille vastaamassa kysymyksiin, harvoin jos oli etäpäivä niin ei oltu teamssissa tai meetissäkään “tunnilla”, vaan se oli nimenomaan itsenäistä opiskelua. Mielestäni jos tarvitsee edes olla etänä niin opiskelussa opettaja olisi aina saatavilla edes jollain tavalla. Muuten siitä ei tule mitään…

Ennen kun minä lopetin amiksessa sotella niin meillä oli itsenäisiä tehtäviä mitä suoritettiin työssäoppimisen aikana. Minun mielestä niihin ei annettu riittävästi tukea tai apua, ei selitetty miten niitä pitäisi tehdä, se oli tosi sekavaa ja ahdistavaa aikaa… loppujen lopuksi lähin sieltä koko alalta pois. Toi ei ollut yksi tai ainoa syy miksi lähin sieltä… vähän samoja fiiliksiä kun missmelody: llä.

3 tykkäystä

Juuri tämä, ettei ohjaavat opettajat ole tavoitettavissa, eivät opeta tai vastaa kysymyksiin. Tästä ehkä paras esimerkki oli kun pyysin apua ja ohjeistusta tehtävään sillä todella halusin oppia kyseisen asian… Oli opettajan vastaus ettei kurssin läpi pääsemiseksi vaadita et kaikki tehtävät tehtyjä… Yritin silti saada apua ja ohjeita tehtävään ei ollut hänellä halua asiaa minulle opettaa.

Ylipäätään 5op:n kokonaisuudet kun yhteen esseeseen tulisi saada asiat kirjoitettua menee niin laajaksi, etten koe siitä itse mitään hyötyväni… Yksikin tällainen essee oli n. 100sivua pitkä, jota tuskin työtä arvioiva opettajakaan lukenut kokonaan.

Meikäläistä pelottaa valmistuminen. Se on näillä näkymin 2022 syksyllä / 2023 keväällä. En ois ikinä uskonut, että se päivä oikeesti tulee. Ja se on tulossa kovaa vauhtia. Mun koulu menee niin hyvin, ettei tässä enää kauaa mene. Mitä ihmettä mä teen ku ei oo enää tätä koulua, joka on ihan täydellinen mulle. Mitä ihmettä mä teen ku valmistun? :exploding_head:

2 tykkäystä

Itteeni huolettaa miten jaksan koulun ohella tehdä töitä - nykytilanteessa ei ole varaa jäädä opintotuen ja - lainan varaan :see_no_evil: tuntuu ettei vapaata nytkään ole liikaa, tähän päälle vielä koulu… Toki oon helpottanu töitä sen verran että kolmen viikon listassa vapaata on 8-9 sen tavallisen kuuden sijaan.

1 tykkäys

Mulla on sama hommeli! Jänskittää valmistua. Siksi aionkin käyttää koko opiskeluajan hyödykseni.

Mulla on jäätävän suuret ennakkoluulot työelämää kohtaan juuri kaikenlaisen mediakirjoittelun vuoksi. Sivusta seurasin 6 vuotta ennen kuin aloitin opinnot uudelleen. Ainoat tarinat työelämästä ovat: kiire, tehokkuus, loppuun palaminem ja sitä kautta itsensä rakentaminen…

En edes tiedä haluanko työelämään…

1 tykkäys

Itteä aina kouluss huolettaa esim. Kokeet ja sellatteet esitelmät mitä pitää pitää koko luokalle. Kolmasasia on sitte ehkä kaikki koulujutut niiku läksyt ym. Tuntuu ettei sitä aikaa taho jäädä kavereille eikä perheelle kun pitää päntätä ja tehä läksyjä. Kuitenki ku haluun lääkikseen nii sen edestä on tehtävä työtä mut huolettaa vaa se et miten saan ajan nii että aika riittäis myös jokaselle perheenjäsenelle tarpeeks mulla on siis 1pikkuveli ja 2 pikku siskoo. Miten sw aika sitte riittäis?

Työelämässä aika iso osa kiireestä on itse luotua. Monessa ammatissa ja työtehtävässä on mahdollisuus vaikuttaa omaan kiireeseen. Loppuun palaminen taas liittyy usein heikkoon itsetuntemukseen ja epärealistisiin odotuksiin itsestään.

Toki on paljon ammatteja, joissa tulee kiireen tuntua. Kiire on kuitenkin siitä jännä, että toiselle todella kiireinen tilanne voi olla toiselle aivan normaali tai jopa kiireetön tilanne. Kun oppii hyväksymään sen, että parhaansa tekeminen riittää, voi olla että tekemättömät työt eivät enää niin paljoa stressaakaan. Mutta kuten sanottua, ihmiset ovat erilaisia. Toiset sietävät painetta ja stressiä paremmin kuin toiset, tärkeää on löytää itselle sopiva ala ja työtehtävä.

3 tykkäystä

Kiireellä ihminen ajaa itsensä ulos omasta elämästä. On sanonta, liiku hitaasti, niin sielu pysyy mukana.
En arvostele kun sanon että nykyaikaiset laitteet ja loputon viihteen määrä mahdollistaa meidät katsomaan itsestämme ulospäin.
Monet tekevät työtään ruudun edessä ja jotkut pelaavat päästäkseen pois arkielämän todellisuudesta, eikä siinä ole mitään pahaa. Omat lapsenikin toimivat näin. Joskus meillä oli koviakin väittelyitä asiasta, mutta tajusin että aika on ajanut minun ohitseni kun olen sitä sukupolvea jolla näitä mahdollisuuksia ei ollut.
Mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mitä minulle kuuluu? Ja minkälaisien tunteiden kanssa oikeasti elän.
Älä ymmärrä väärin, en yritä esiintyä minään asiantuntijana kun en sitä ole!

Kyky olla läsnä omassa elämässä on vaikea laji, ainakin minulle.
Joskus yritän ottaa puolituntia aikaa itseni kanssa sohvalla maaten ja kohta muistan jo yhtä sun toista mitä voisin siinä lepohetken aikana touhuta ja se siitä lepohetkestä sitten.

Joskus hiljaisina ja hitaina päivinä huomaa olevansa valpas kuulemaan niitä hiljaisia sisäisiä singnaaleja ja ymmärtävänsä elämästään jotakin mitä ei tiennyt tietävänsä.

Meillä itsellä on paras tieto itsestämme, sisällämme.
Joskus tarvitsemme vain toisen ihmisen apua sen löytämiseen ja oikean, turvallisen ilmapiirin jossa uskallamme kohdata haavamme.

Kiireen avulla juoksemme itsämme karkuun, kunnes se ei enään ole mahdollista.

Ystävyydellä ja tsempaten TaksiMika

2 tykkäystä

Kiitos :slight_smile: Tämä rohkaisee tavoittelemaan edes joskus tulevassa työpaikkaa. Inhottaa lähinnä että kiire on maailman paskin tekosyy kaikelle mutta silti jatkuvasti sillä perustellaan vaikka ja mitä.
Tiedän kiireen olevan henkilökohtainen valinta. Harva vaan valitsee toisin.

Oon opiskellu vast puol vuotta tätä ammattia,mut meinasin lentää koulusta ulos, koska opettaja oli sitä mieltä et minuu ei kiinnosta opiskella tota, et oon kuulema sen takii nii paljon poissa.

tosellinen syy miun poissaoloille on se että en vaa pysty olee koulussa ahistuksen takia kun entinen äitipuoli samalla luokalla, joka aiheuttanu niin paljon traumoja. Joista kärsin todella pahasti.

Haluaisin opiskella tuota, kun se on mun unelma-ammatti

Hei! Pystyisitkö kertomaan tästä opettajalle? Tai onko teillä koululla psykologi, jonka kanssa voisit käydä juttelemassa tuosta aiheesta? Olisi tärkeää, että koulussa tiedettäisiin, jolloin siellä voitaisiin miettiä, miten sinua voisi tukea opinnoissa.

1 tykkäys

Opettaja sanoin vaan että koittakaa pärjää keskenänne…