On parempi olla mielenkiintoinen kuin virheetön, on parempi olla kiinnostava kuin varma. Paljon mieluummin tunnettu kuin täydellinen

Pari päivää mietittyäni ja hävettyäni omaa epäonnistunutta ristiretkeäni yhteisössä, päätin palata. En puhdistaakseni ja peitelläkseni sitä kuinka epävarma ja tietämätön olen.

Olen mieluummin heikko, kipeä, epäonnistunut, paljastunut ja mieleltäni hukassa, (edelleen, vaikka luulin tietojeni ja taitojeni olevan jotakin joka koskettaisi sinua), kuin että yrittäisin defenssein puetuin lausein todeta että, tein virheen ja se johtui siitä ja varsinkin siitä!

Myönnän että pelästyin omaa epävarmuuttani ja keskeneräisyyttä ja en voi kuin ihmetellä kuinka voin olettaa että omat kokemukseni olisi jotenkin ylivertaisen ylevöittäviä, joiden avulla saan sinuakin kosketettuani ja autettua.

Loppujen lopuksi olen joutunut toteamaan olevani sen sortin “vatipää” ja ehkä korostuneesti narsistisia piirteitä omaava, että oletan oman monipuolisen elämänkaareni olevan jotakin ihmeellistä, kiinnostavaa ja muita koskettavaa.

Jokin “messiaskompleksi” minussa näköjään asuu, eikä ole suostunut muuttamaan, vaikka olen häätöilmoituksen sille antanut.

Anteeksi olen oppinut pyytämään sekä perhe, että työelämässä.
On sinun asiasi mitä sillä pyynnöllä teet?

Nöyrästi ja alastomana olen kumminkin puolellasi, todeten ettei minulla ole mitään muuta annttavaa kuin korvani, jos vaikka oppisin niitä käyttämään, pitäen pienempää suuta.

2 tykkäystä

Minulle sattui kyytiin Pappi/psykoterapeutti. Kyyti kesti 30min ja kysyin häneltä luvan saanko kertoa viimesikaisista ajatuksistani, kun keskustelu oli muutenkin jo ns. Auki. Yleensä en avaa keskustelua jos asiakas on sen oloinen että hän ei halua keskustella.

Minun tapani jutella asiakkaiden kanssa on avoin jos asiakas on samalla aaltopituudella.

Siitä tykkään työssäni että tämä on mahdollista, mikä ei varmaan toimisi siinämittakaavassa, mitä ne välillä on, jos olisin jossakin muussa tehtävässä.

Terapeutti ei anna asiakkaalle “karkkeja” , siis sillä tavalla, mitä taksinkuljettaja tekee, varsinkin jos kyydissä on asiakas joka on humalassa ja jollainlailla passiivisagressiivisella asenteella syystä tai toisesta, kuljettaja yrittää neutralisoida tilannetta.

Tämä nyt rönsyilynä tähän mistä aloitin kirjoittamaan.

Kerroin että ajoin laivani karille eräässä keskustelupalvelussa ja nostin ongelmakohtia joita omissa nostoissani olin havainnut.

Hän totesi kylmän viileästi, niin, olisihan se hyvä varmaan ottaa joku terapiaistunto, että oppisi ymmärtämään itseään paremmin, koska oletettavasti terapeutti ei kärsi samoista ongelmista, ainakaan akuutisti kuin vastaanotolla oleva ihminen.

Yleensä kun me ihmiset yritämme toisiamme auttaa, ihan vilpittömin mielin, niin meillä voi olla huutava avun tarve itsellämme ja roolit ja rajat on kohta niin solmussa että niitä ei ymmärrä itsekkään.

2 tykkäystä