Omaan rauhaan vetäytyminen

Moi!
Ite oon kärsiny mielenterveydellisistä ongelmista koko ikäni. Lisäksi tarumaattinen lapsuus. Oon jonottanut hoitoon nepsypolille puol vuotta (ADHD epäily), eikä vieläkään kuulu mitään sieltä suunnilta.

Ongelma on se, että mun on päästävä omaan rauhaan joka päivä, varsinkin jos päivällä on ollut jotain kuormittavaa tekemistä (kivaa tai ei niin kivaa) pakko vaan mennä pimeeseen makuuhuoneeseen, sänkyyn peiton alle. Kattomaan telkkaria tai puhelimelle. En voi sietää samassa huoneessa edes eläimiä, pitää saada olla ihan yksin. Kuppi menee nurin jos en saa omaa aikaa tarpeeks ja sit saatan romahtaa. Voi kestää puolesta tunnista muutaman päivään sellanen masentunut ja ahdistunut olo. Riippuu kauanko sitä kuormitusta on kestänyt.

Ongelmat on räjähtänyt käsiin nyt kun meillä on koiranpentu. Sitä pitää koko aika hoitaa tai huomioida ja ahdistun siitä tosi paljon. Ja hermo on kireellä. En voi keskittyä töihinkään, kun joku koko aika keskeyttää. Onneksi puoliso on auttamassa. Vaikka ei sekään varmaan kauaa jaksa jos olen tämmönen. Jotain mun päässä on hajalla. Kun vaan tietäs mikä.

2 tykkäystä

Kuulostaa kyllä raskaalta. Musta se on jo jotain että ite tiedostat ja huomaat sen että tarviit omaa aikaa! Siitä kommunikoiminen ja puhuminen kumppanin Kaa on varmaan tärkein asia. Että se ymmärtää ja ehkä pystyisi jotenki auttaa siinä että saat sen oman hetken. Koiranpennuthan on ihania, mutta ymmärrän hyvin sen että kun on paljon paineita, niin kivatkin asiat tuntuu vaan taakalta aina joskus.
Mietin että ootko koittanut vaikka silleen ihan tietoisesti varata sitä semmosta tyhjää omaa aikaa. Et jos on paljon jotain että jokapäivä ei ehdi, niin ainakin olis se tieto itsellä että ylihuomenna voi olla vaan. Tai jotain semmosta.
Ja se että jos alkaa tulla niitä mörköjä päähän että kuinka kauan toi toinen mua jaksaa niin puhua siitä, vaikka tuntuukin tyhmältä ja vaikeelta. Mutta sit ainaki ku on puhunu nii tietää sen että ne on oikeesti mörköjä vaan eikä tosia, ja niitten ajatusten tullessa voi tiedostaa sen että ne ei oo totta.

Toivottavasti tää viesti ei kuulostanut liian päsmäröinniltä tai siltä että ajattelen että olis muka helppoo. Hienoo että oot hakenut apua! Odottelen myös itekkin että saisin jotain apua ja vähän on samoja tunteita tosta että kaikki tuntuu raskaalta myös ne kivat jutut.
Kyllä kaikki aina jotenkin päin järjestyy! (Tätä uskottele myös itselle)

1 tykkäys

Palapelillä on tosi hyvä kommentti. Toivottavasti saisit nepsypolilta apua!

Mietin tuota omaa rauhaa, että se on varmastikin sinulle tarpeellista, mutta jos kyse on kuormituksesta, niin puhelimen selailu ja tv saattavat myös osin hidastaa palautumista. Oletko kokeillut olla ihan tekemättä mitään ja antaen ajatusten harhailla? Tai vain kuunnella jotain tai vaikka mindfulness-harjoituksia? Sellainen täysi lepo voi olla hyvinkin palauttavaa ja virkistää kuten lyhyet nokoset. Vaikka väsyneenä puhelin tulee helposti käteen, kun ei muuta jaksa, niin se ei valitettavasti tue palautumista, varsinkaan jos käyttö on esim. somen tai uutisten selaamista.

Voi olla, että vaan kuormitut helposti ja se tarkoittaa sitä, että sinun täytyy huomioidan palautuminen ja kuormituksen säätely arjessasi. Tämä tarkoittaa esim. lepotaukojen pitämistä, rentouttavaa tekemistä ja unesta ja säännöllisestä ruokailusta huolehtimista. Se on melko yleistä, eikä tarkoita että pääsi olisi hajalla, vaikka sinulla vaikeita kokemuksia onkin.

1 tykkäys