Olenko narsisti vai omaanko vain joitakin narstisia piirteitä?

Jos jostakin luonnehäiriöstä voit lähes viikottain lukea jonkun kirjoituksen lehdestä, niin se on Narsismi.

Otan tähän alkuun tarinan 80 -luvulta, ennekuin päästään itse asiaan. Tämän tositarinan lopussa on pointti johon pyydän sinua kiinnittämään huomiota.

80- luvulla vaikutti vahvasti saarnamies, Niilo Ylivainio. Syntyi liike jota kutsuttiin Ylivainiolaisuudeksi.
Niilo oli puheissaan julkisesti arvostellut erästä senaikaista rokkibändiä.
Tyo yhtye oli päättänyt kutsua Niilon heidän keikalle ja halusivat kuulla Niilon mielipiteitä tuon keikan jälkeen. Niilo kertoi että kyllä pojat hyvin soittivat, mutta sitten minä kysyin heiltä. Mihin pyritte lauluillanne!!!?

No nyt sitten itse asiaan. Olen useasti kysynyt itseltäni mihin pyri sillä mitä teen?
Narsismista löytyisi valtavasti tekstiä ja määritelmiä internetistä, mutta vältän nyt niiden tuomista tähän pohdintaan. Jokainen meistä voi lukea niitä sieltä runsain määrin.
Siis mehän elämme sikäli ristiriitaista aikaa että omien tekemisen kertomisesta muille on tullut arkipäivää ja suoranaisesti kilpaillaan sillä kuka saa eniten huomiota postauksilleen. Ja narsistisia luonteenpiirteitä jopa ihaillaan joissain tv-formaateissa ja ihan arkipäivän elämässä.

Onko se narsismia kun haet huomiota muilta tekemisille asioillesi?
Jos löyhästi nyt ilman mitään sen kummempaa aputekstiä hyödyntämättä yritän ymmärtää mitä se narsismi on, niin olenko ymmärtänyt oikein että se on pohjavireeltään huonon itsetunnon pönkittämistä tekemisillään, pohjatonta huomion hakua muilta ihmisiltä ja heidän asettamista statistin rooliin itsensä ympärille?
Tykkään heittää itseni tuleen ennen muita, minusta se on jotenkin reilua.
Mehän odotamme sydämiä kirjoituksillemme tällä keskustelupalstalla. Jos en saa yhtään sydäntä kirjoituksestani, niin ajattelen että kirjoitukseni oli jotenkin daiju ja olen jälleen häpäissyt itseni ajatellessani ääneen jokin minua mietityttävää asiaa.
Tästä tekstistä tulisi pitkähkö jos yrittäisin ymmärtää tätä asiaa perinpohjin.
Ymmärän ja tiedän että on todella tuhoisia ja ihmisiä rikkirepiviä kokemuksia narsistisista suhteista syntynyt.
Haluaisitko kertoa jonkun tarinan meille ja voisimme yhdessä pohtia tätä problematiikkaa ja kenties tukea sinua tuosta tuhoisasta suhteesta irti pääsemiseen?

1 tykkäys

Kiitos Kati sydämestä. Ajattelin että oliko liian seikkaperäinen teksti tälle keskustelu foorumille.

Kun olin 2007 työharjoittelussa oikeuspsykiatrisella osastolla, jonne jäin vähäksi aikaa töihinkin harjoittelun päätyttyä, niin opin siellä että kaikilla saa olla omia mielipiteitä, mutta ei omia faktoja.
Mun kirjoitukset on mielipiteitä ei faktoja, vaikka eräs vanhempi taksimies sanoi mulle kun aloittelin uraani sillä saralla, että taksimiehet on " jokatieteentohtoreita " , niiden kanssa ei kannata ruveta väittelemään. Se oli tietenkin hauska vitsi.

Psykologia on haastava laji kun ei voida ottaa mitään verikoetta ja katsoa missä olisi mahdollisesti puutotilaa.
Eli tällä saralla asiat hoidetaan keskustelemalla ja joissakin tapauksissa tilannetta helpottavilla lääkkeillä.

Kaikkea hyvää ihan kaikille!

1 tykkäys

Erittäin järkevä lause!

Itse en muista olenko koskaan edes lukenut narsismin määritelmää, enkä lue nytkään. Kaikissa meissä on vissiin edes joku pieni narsistinen piirre ainakin jossain elämän vaiheessa, mutta se on ns.normalilla tasolla mistä ei muille koidu haittaa tai mielipahaa.

Sitten on niitä, jotka käyttäytyvät pahemmin. En edelleenkään sano, että olisin tuntenut yhtäkään 100% narsistia, koska se on varmasti paljon sanottu ja moni saattaa omien piilevien ongelmiensa takia vaikuttaa todella narsistisilta vaikka kyse on aivan jostain muusta.

Mutta sellainen ihminen vaikuttaa lievästi narsistiselta, joka: lyttää muita kaikessa, manipuloi muiden mielipiteitä omansa kaltaisiksi eikä kuuntele/hyväksy muuta, elää oman elämänsä pelkästään egonsa kautta (olen joskus huomannut sortuvani tähän itse), käyttää rumia konsteja saadakseen haluamansa lopputuloksen esim. kiristää ja uhkailee aiheuttavansa sulle ongelmia, jos et toimi hänen halujensa mukaan, syyllistää muita omista ongelmistaan ja on täysin sokea omille virheilleen/teoilleen, ei tunne empatiaa lähes koskaan

Hyvä esimerkki omasta elämästäni oli, kun minulle oli sattunut “jotain pahaa” ja jouduin käymään sairaalassa. Pyysin eräältä ihmiseltä kyytiä kotiin, jos hän ehtii. Hyvin passasi ja hän tuli noutamaan. Sen automatkan aikana hän ensin kysyi tottakai mitä minulle oli tapahtunut ja sitten päätti haukkua minut siitä, että hän joutui sen kuulemaan. Naama punaisena huutaen ja kiroillen hän innostui raivoamaan miten hän joutuu muiden ihmisten murheita kuulemaan ja se aiheuttaa hänelle stressiä ja hän ei tiedä kuinka kauan jaksaa tällaisia kuunnella. Minä istuin vaan hiljaa ja yritin peittää etten vollota.

Vastaavia tilanteita tapahtui tämän ihmisen kanssa usein, jolloin hän erittäin agressiivisesti päätti saarnata minulle mikä/mitkä asiat minussa on vialla tai muuten vaan arvostella kasuaalisti ihan mitä vaan negatiiviseen sävyyn. Ulkonäöstä tietenkin aina tuli ensimmäiset kommentit ja jos siitä ei löytynyt sanottavaa, niin vaikka edes joku sisustuselementtini piti haukkua :joy: Näille pikku arvostelulle nyt pystyin vaan päässäni naureskelemaan, mutta harvoin oli ilo olla sen ihmisen seurassa.
Onneksi ei tarvitse olla enää.

Sitä en tiedä mitä noissa tilanteissa olisi tapahtunut, jos olisin puolustautunut yhtään tai antanut samalla mitalla takaisin. Olin silloin vain niin heikkoluontoinen ihminen etten vaan kyennyt.
Nykyään on toisin; joko annan hyökkäävälle ihmiselle takaisin, tai teen sen viisaimman, eli vain kävelen pois. Hankaliakin ihmisiä voi rakastaa niin kauan kuin kompromisseja löytyy, mutta mahdottomia ei. Jotkut ihmissuhteet eivät vain ole sen arvoisia, että kannattaa ikänsä heitä sietää samalla, kun he joka tilanteessa koittavat murtaa sinut. Ihan. Vain. Huvikseen.

2 tykkäystä

moni saattaa omien piilevien ongelmiensa takia vaikuttaa todella narsistisilta vaikka kyse on aivan jostain muusta… (darkskievsreveal) kirjoitti.
Tässä oli semmoista viisautta että okasat pois!

On niin vaikee nimimerkki että piti kolme kertaa korjata. Toivottavasti nyt on oikein?

2 tykkäystä

Mä olen miettinyt myös sitä kuinka kulttuuri erot vaikuttaa näissäkin asioissa.
Niinkuin olen kertonut, olen nuorempana ollut seurakuntatyössä ja siellä tapasi paljon ihmisiä eri maista. Esim. Amerikkalaiset voisi Suomalaisen mittapuun mukaan määritellä monesti hyvin narsistisiksi persooniksi. Heille ei tuota minkäänlaista ongelmaa esiintyä ylästatuksen omaisesti. Mutta heidän kulttuurissa on ihan normaalia olla hyvin tietoinen omasta erinomaisuudestaan.

Muistan myös kun olin eräällä luennolla opiskeluaikoinani, jossa luennoitsia oli vanha professori joka on tutkinut paljon skitsofreniaa.
Hän totesi että ne ihmiset jotka meidän kulttuurissa eristetään psykiatriseen sairaalaan.
Ovat joissain kulttuureissa heimopääliköitä, sillä heillä on parhaat visiot.

2 tykkäystä

Täytyy tässä vähän harrastaa faktojen korjaamista. Psykologia on tieteenala, jossa tehdään jatkuvasti valtavasti tieteellistä tutkimusta. Se, ettei psykologisia ilmiöitä voida todentaa ottamalla verikoe, on melko hatara perustelu, koska suurin osa tieteenaloista on sellaisia, joissa ei oteta verikokeita.

Mitä tulee itse aiheeseen, usein huomaan, että keskusteluissa sekoitetaan kaksi asiaa: narsistinen persoonallisuushäiriö ja narsistiset piirteet persoonallisuudessa ja käyttäytymisessä. Ehkä jättäisin jälkimmäisenä kohdalla sanan narsismi kokonaan pois ja puhuisin vain itsekkyydestä. Narsismi jääköön tuonne persoonallisuushäiriöpuolelle arkikielessä. Meissä kaikissa on jonkin verran itsekyyttä, mikä on pääosin ihan hyvä asia. Onhan meidän pidettävä omista tarpeistamme ja hyvinvoinnistamme huolta. Ongelmalliseksi tämä muuttuu siinä vaiheessa, kun muut ihmiset kärsivät itsekkyydestämme joko niin, että ajattelematta jätämme muiden tarpeet huomioon (tähän voi olla taustalla monia syitä) tai itsekkyys on sen verran voimakasta, ettemme edes välitä siitä, että muut kärsivät tekojemme takia.

Narsismi persoonallisuushäiriönä taas on huomattavasti voimakkaampi ja toisaalta suoraviivaisempi ilmiö, johon liittyy tietoista muiden hyväksikäyttöä, empatian puutetta, suuruudenkuvitelmia omista kyvyistä, syyllisyyden ja häpeän tunteiden puuttuminen jne.

1 tykkäys

Kiitos Mari kun korjasit käsitystäni ja laajensit muutenkin tekstini sisältöä.

Piti ihan tarkistaa faktat tuosta kaikkitietävästä wikipediasta. Psykologia on toisiaan tiedettä.

Eli mielipiteeni kumoutui faktoilla.
Näin tämä toimii kun on ammattilaisia ja ei ammattilaisia keskustelemassa.
Kiitos siitä!