OCD vai ahdistuneisuushäiriö

Kirjoittelenpa nyt ajatuksiani jos joku muu on joskus miettinyt samaa.

Mulla siis tulee pakkoajatuksia aina välillä mutta voi mennä päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia ettei tule mitäään. Ensimmäisellä kerralla ne kesti varmaan 3-4kk mutta sen jälkeen ne hävisivät varmaan pariksi vuodeksi.

Ensimmäisen ajatuksen aikaan käytin muuten alkoholia aika todella paljon joka viikonloppu ja työni oli erittäin stressaavaa.

Sen ajatuksen toistuessa huomasin että nyt se ajatus tulee vuosien takaa ja totesin itselleni muutamana kertana ”se oli viimeksikin vain ajatus. Tuskinpa koskaan realisoituu”. Jonka jälkeen se hävisi taas varmaan pariksi vuodeksi. Lopetin myös alkoholin käytön lähes kokonaan tässä kohtaa.

Nyt olen taas käyttänyt jonkun verran alkoholia ja se on aiheuttanut uusia pakkoajatuksia tai valemuistoja jos on mennyt filmi poikki.

Se mistä ajattelen tämän olevan OCD:tä on että mun on välillä ihan pakko miettiä niitä ajatuksia ja valemuistoja ja hakea varmistusta ettei ne ole totta. Osasta olen keskustellut puolisoni kanssa ja jotenkin uskon häntä koska hänen todetessa niiden olevan vain mun vilkkaan mielikuvituksen tuotetta ne pakko-oireet on hävinnyt kokonaan.

Tänään taas olen oikein väkisin yrittänyt käynnistää niitä ajatuksia (mikä on muuten aiemmin ollut pelottava ajatus) niin ei ne tunnu käynnistyvän millään. Hetken yritettyäni totean vaan sitten itselleni ”antaa olla sitten, katotaan jos joskus realisoituu”.

Nyt kun tätä kirjoitan niin alkoholin käytön lopettaminen kuullostaa kyllä ihan hyvältä idealta :sweat_smile:.

1 tykkäys

Kuulostaa, että olet tehnyt hyviä havaintoja itsestäsi ja oireiden ilmaantumisesta. Pakko-oireinen häiriö ei välttämättä vain ole tai ei ole, vaan joillain ihmisillä on enemmän taipumusta pakko-oireisiin kuin toisilla ja esim. stressin alla ne voivat tulla esiin. Alkoholi aiheuttaa keholle ja mielelle kuormitusta ja esim. heikentää unen laatua ja kuulostaa siltä, että sinulla se lisää pakko-oireiden riskiä.

Jos alkoholin käytön lopettaminen vaikuttaisi vähentävän oireita, niin suosittelen vakavasti harkitsemaan sitä!

1 tykkäys

Kiitos kommentista. Täytyypä kokeilla taas olla ilman jonkun aikaa.

2 tykkäystä

Hei, tuntuu helpottavalle kun löysin tämän ketjun. Omat ensimmäiset pakko-ajatukseni ovat alkaneet joskus nuoruudessa 15 v joiksi niitä en silloin tunnistanut, pelkäsin saaneeni jonkun sairauden/sairauksia ja koitin elää sen mukaan etten tartuttaisi sitä muihin, samaan aikaan en uskaltanut mennä tutkimuksiin että olisin saanut mielenrauhan vaan koitin sinnitellä ja asia unohtui vuosiksi, mutta tuli aina uusissa parisuhteissani esiin.

Jätin asian sikseen ja perheeni taustalla on isälläni vakava masennus joka on vaikuttanut minuun lapsuudesta asti. Ehkä läsnä on ollut sellainen kuoleman pelko/menettämisen pelko. Nyt kun isäni sairastui uudelleen tänä vuonna keväällä, tuntuu että pakko-ajatukset laukesivat uudelleen, ne vaikuttavat uneen koska tuntuu että herään painajaisiin ja tuntuu että ahdistun nimenomaan väkivaltaisista pakkoajatuksista. Ne oikeasti lamaannuttavat, mutta puhuminen on auttanut jo pienissäkin määrin ja itsensä tutkiskelu sekä ajattelu siitä, että ajatukseni eivät ole minä tai määritä minua. Pelko on maailman kamalin tunne kun pelkäät, se vie sinulta normaalit voimavarat muualle.

Toivon, että löydän sopivan psykoterapeutin.

1 tykkäys