Nepsypiirteet ja ulkopuolisuuden tunne

Mulla on lievä tourette, adhd ja autismin piirteitä. Oon aina tuntenu oloni ulkopuoliseks ja et en vaan kuulu porukkaan.

Ala-asteella olin kyllä sosiaalinen vaikka olikin haasteita, mutta silti koin, että oon aivan porukan ulkopuolella. Yläasteella esitin jotain ihan muuta ku oon, ja se ei päättyny hyvin, sillä jouduin 8lk puolessa välissä olin 3vk pois koulusta jonkunäkösen burnoutin takia.

Nyt oon lukiossa ja kavereiden saaminen on vaikeempaa ku ikinä. Neki kaverit jotka mul oli, on jotenki lähteny pois mun elämästä. Tuntuu et en osaa tutustuu uusiin ihmisiin ja mielenkiinnonkohteetkaa ei oo samanlaisia ku valtaosalla mun ikäsistä (oon siis 16).

Mut siis tiivistettynä mul on aina ollu sellanen olo, et kaikki muut on jossain porukassa ja mä seilaan niitten välillä tai oon kokonaan ulkopuolinen kaikesta. Onko muilla nepsyillä samankaltasii kokemuksia?

3 tykkäystä

Ulkopuolisuuden tunne on raskain tunne ikinä.
Olen kokenut samaistuttavaa tunnetta työharjoitteluissa ja siksi työpaikkojen hakeminen on aina vain vaikeampaa omien haasteiden takia.
En edes pysty ottamaan aina omia vaikeuksia esille työpaikkaa hakiessa, koska esille otosta on jäänyt huono kokemus. Ihmiset eivät ole ymmärtäneet asioita kuten ne on, vaan on tehty omia tulkintoja siihen liittyen joten pystyn ymmärtämään ulkopuolisuuden tunnettasi.

Koulumaailmassa mulla ei oo kuitenkaan ollut haasteita sosiaalisissa tilanteissa, vaikka olenkin ujo. Ite koen enemmän koulumaailman helpommaksi kuin jossain työpaikalla olemisen. Mua auttaa koulussa se, että mä vaan pakotan itseni menemään mukaan ja tutustumaan ihmisiin. Alku on haastavaa itselle, kun tuntuu myös ettei oikein kiinnosta, mutta kyllä se ajan kanssa.

1 tykkäys

Ikävä kuulla, et työpaikalla/harjottelussa on ollu haasteita.

Mä oon siis vasta 16, joten työkokemusta ei mulla hirveesti oo, mutta TET-harjoitteluista nautin yläasteella. Pääsin työskentelemään lasten kanssa, ja niitten kaa ei tunnu ulkopuoliselta.

Kiva kuulla et sul kuitenki koulussa on sujunu sosialisoituminen paremmin, ja kiva muutenki kuulla ihmisten kokemuksii täst aiheesta!

1 tykkäys

Mie olin koko peruskoulun ja lukion siinä porukassa, joka jätettiin luokan/ryhmän ulkopuolelle. Kavereit on ollu, mut valitettavan usein oon tuntenu ulkopuolisuutta heidänkin kanssaan. Se voi hyvinkin johtua omista peloistani ja nepsypiirteistä, mitään diagnooseja ei vielä ole, mutta ADHD on oma pääepäilty. Autismi piirteitä on myös, ja testin mukaan sijoitun juuri siihen rajamaastoon, että onko sitä vai ei.

On mulla kans tosiystäviä, mutta ei yhtäkään lähellä. Vaikka oonki tosi sosiaalinen ja puhelias, nii ystävien tekeminen on hankalaa. Luulen kans et oon ehkä vaa vähä “liian extra” monelle oikeassa elämässä juuri puheliaisuuden takia ja helposti myös ylijaan asioita huomaamatta. Aikasemmi on kutsuttu ärsyttäväks, nii koko ajan on pelko siitä, et ihmiset jättää ulkopuolelle siksi, ku ei vain kestä.

Netistä on löytyny hyviä ystäviä, mutta en tiedä millä pentagrammilla sitte niit löytäis oikeas elämäs.

1 tykkäys

Heips täältä joen toiselta rannalta. :slight_smile:

Työskentelen koulussa, ja yhtenä roolina on ollut tukea nepsy-nuorten kaverisuhteita ja sosiaalisia kuvioita. Ja varsinkin autismin kirjon kanssa tilanne on usein haastava, kun mielenkiinnon kohteet ja kemiat eivät suurimman osan kanssa kohtaa. Ja mitä isommiksi lapset kasvavat, sen paremmin he huomaavat erilaisuutta.

Useamman kohdalla on käynyt niin, että pikkuhiljaa se lapsuuden hyvä ystävä on pikkuhiljaa mennyt kauemmaksi ja kauemmaksi. Ja yläkoulun aikana suurin osa tai kaikki kaverikontaktit ovat netissä. Toisaalta, onneksi meillä on internet joka mahdollistaa yhteydenpidon ympäri maailmaa, ja sieltä on helpompi löytää ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Ja on hyvä muistaa, että “nettiystävä” voi olla täysin yhtä hyvä tai huono ystävä, kuin “irl-ystävä”. Ystävyyden määritelmässä ei tietääkseni puhuta mitään fyysisyydestä.

2 tykkäystä

Täällä on tosi paljon hyviä vastauksia sulle.

Komppaan vielä, että autismikirjolaisilla on aika tavallinen kokemus, mutta muillakin, joiden kiinnostuksenkohteet eivät ole ihan valtavirtaa ja ovat persoonallisia, niin se oman porukan löytäminen voi valitettavasti kestää. Monilla sitten lukion jälkeen tärppää, kun on vielä enemmän omien kiinnostusten kohteiden väkeä. Lukiossakin sitten syventävillä voi löytääkin enemmän samanhenkistä väkeä. Autsimikirjolla oleva elätutkija ja professori Temple Grandin puhuu siitä, että monet löytävät kaverit nimenomaan jaettujen kiinnostuksenkohteiden parissa eli jos olisi jotain mitä haluaisi harrastaa tai löydät nettiyhteisöja, niin ne voivat olla hyvin arvokkaita.

1 tykkäys

Oon ehdottomasti joo sitä mieltä, että netistä voi löytää hyviä ystäviä myös. Mutta, jos lähestulkoon kaikki hyvät kaverit on vain nettissä, ja ehkä asuu jopa Suomen ulkopuolella, niin sekin on hyvin raskasta. Itse saatan olla yksinään viikkoja, ennen kuin irl tapaan jonkun kaverin yhtenä päivänä.

Olen nykyään huono kysymään ihmisiä minnekään, kun on tullut sellainen olo ettei heitä kiinnosta, ja että en ole haluttu tulla seuraksi, kun muut tapaa yhdessä. Olen lukenut whatsapistä kun muut puhuu illan suunnitelmista, mistä mulle ei oo kerrottu mitään. En haluaisi aina tunkeilla mukaan, koska ajattelen, että “kyllä mua olis ees kysytty, jos mut haluttais mukaan”.

2 tykkäystä