Negatiivinen kommunikaatio parisuhteessa

Miten tulisi toimia, kun parisuhteessa kommunikointi alkaa olemaan negatiivista ja hermo tiukilla kaikilla perheessä?

1 tykkäys

Hei! Mietin vielä vähän miten muotoilisin tämän viestin mutta toivon että tästä saa kiinni kontekstin. En ole ihan varma, minkälaista negatiivista kommunikointia on ollut kyseessä joten otan sattumanvaraisesti joitain esimerkkejä pöydälle.

Negatiivinen kommunikointi, esimerkiksi piikittely ja “sä et ikinä” tai “sä aina” tyyliset kommentit ovat usein patoutumaa jostakin asiasta, mistä toinen ei ole ehkä raaskinut puhua kun usein voi muodostua ajattelutapa, että “kumppanilla on jo valmiiksi kiire/stressi/huono päivä”, niin asioita voi jäädä hautomaan pitkäksikin aikaa. Ja patoutumat siitä sitten räjähtää kun niitä on tarpeeksi tai sitä tökitään tarpeeksi samasta kohdasta ja aiheesta ja voi tulla esiin passiivis-aggressiivisena tunnepuuskauksena ja sammakoina, joita ei välttämättä ole edes tarkoittanut.
Juuri kavereitten kanssa juteltiin siitä, että esimerkiksi kämppisten kanssa tällaista emme ole kukaan huomanneet, kämppikseltä aina kysyy esimerkiksi joka tiskivuoren edessä että meinasitko tiskata omasi vai mikä homma, mutta herkästi puolison tai avopuolison kanssa käy niin, että molemmille pinttyy tietyt kotityöt, joista ei enää jotenkaan sen jälkeen enää puhuta :confused: Esimerkiksi toinen tottuu pistämään pyykit ja toinen vaan alkaa tottumaan siihen, että se toinen todellakin tekee ne ja jättää sitten tottumuksesta omat pyykkinsä laittamatta.

Tällaisissa tilanteissa olisi toivottavaa, että sen kumppanin tai kenen tahansa kanssa jonka kanssa asuu voisi jutella tämän kanssa kiireettömästi ja rauhassa. Esimerkiksi olisi hyvä keskustella kotitöidenkin ohella siitä, miten toisella oikeasti menee. Tuntuuko jokin muukin kuin arki ja kiire kiristävän punttia? Ehkäpä toinen toivoisi jotain, mitä ei uskalla sanoa ääneen, esimerkiksi enemmän kahdenkeskistä aikaa? Pinnan alla voi olla jotain muutakin, joka ei ole välttämättä syntynyt tässä hetkessä, esimerkiksi lapsuudesta tai muualta menneisyydestä opitut tavat ja olettamukset ovat saattaneet nostaa päätänsä, jotka olisi hyvä tiedostaa, että esimerkiksi nyt puhun vaikka kumppanilleni kuin äidilleni tai muuta vastaavaa.

Negatiivisessa kommunikoinnissa jos piikittelyä ja kommenttia lentää paljon suuntaan ja/tai toiseen niin yrittäkää tiedostaa se, mistä se tulee. Jos tilanne tuntuu kuumentavan myös tunteetkin niin itse olen niissä tilanteissa suoraan sanonut että odota hetki, olen kiihtynyt ja menen hetkeksi rauhoittumaan, koska tiedän että voin suoltaa sammakoita itsekin mitä tuskin koskaan ikinä haluaisin sanoa toiselle. Hetken päästä kun on saanut mietittyä ja rauhoittuttua voi sitten palata asiaan, kun tietää mistä tunteet ovat peräisin.

TLDR; Jos negatiivinen kommunikointi tuntuu jarruttavan arkea ja mieltä, jutelkaa asioista toisianne kuunnellen ja kunnioittaen, kiireettömässä ja rauhallisessa hetkessä. Jos tulee varsinaisia ärtymyksenpuuskia niin ottakaa hetki rauhassa muualla kuin siinä keskustelussa ja palatkaa asiaan mielellään saman päivän aikana tai heti seuraavana aamuna, näin asiat eivät unohdu, molemmat saavat kertoa oman puolensa ja kummankaan tunteita ei ns. sivuuteta.

Toivottavasti tästä oli jotain apua tai ohjetta, jos tuntuu että meni ihan ohi ja harakoille niin ei haittaa :sweat_smile: Käytä sitä mitä tunnet, että tarvitset :orange_heart:

7 tykkäystä