Miten saatte asiat aloitettua, tai ohjattua toimintaanne?

Hei!

Miten te saatte asiat alkuun? Siis vaikkapa sen kirjan käteen tai soitettua sen lääkärinajan jos ahdistaa?

Miten te niinkuin muuten hallitsette omaa toimintaa? Tauotus, kellon seuraaminen… huomion siirtäminen yksityiskohdista oleelliseen… mitä näitä nyt on. Miten te teette tän? Homma ei toimi!

Varskinkin tää aloittaminen käytännön tasolla on ollu mun kompastuskivi viimeiset kymmenen vuotta elämän kanssa. Homma on pisteessä, että aion alkaa pyörittää itse ryhmää tyyliin “anonyymit alisuorittajat” helsingin kahviloissa päivittäin, jos tähän ei tule muuten tolkkua. Elämä ei suju vaikka päällään seisoisi, mutta muut ihmiset saavat mun lamaantumisen ja muut ongelmat mystisesti vain katoamaan. Tai… ne ei katoa, mut… muiden ihmisten läsnäollessa pystyn dealaamaan mun ongelmien kaa. Ryhmän toiminnan organisointi onnistuu vaivatta, oman toiminnan ohjaus on käytännöllisesti mahdotonta. Kumma juttu.

Edit: olen ihan hemmetin lahjakas organisoimaan, tekemään suunnitelmia ja pyörittämään montaa palloa samaan aikaan. mut… kun… ei… saa… itseään ALOITTAMAAN! pää hajoaa. Anteeksi viestin tunteellisuus. Tää kaikki vaan alkaa tulla läpi, eikä aina jaksa olla hyvin artikuloiva, vakavasti otettava ja älykäs nuorimies jolla on kaulus suorassa.

2 tykkäystä

Moi! Pahoittelut, että vastaan näin myöhään.

Sinä selvästikin tiedät monenlaisia tapoja, joilla omaa aikaan saamista voisi helpottaa, mutta et ole vielä oikein onnistunut. Tuohan on ADHD-ihmisillä hyvin yleistä ja turhauttavaa.

Tuo kuulostaa arvokkaalta huomiolta, että muiden seurassa saat asioita aikaiseksi. Osaa auttaakin paljon vaikka keskusteltunomaisen podcastin tai striimin kuuntelu tai muu, mistä tulee seuran tuntua ja “harhautus” tekemisestä.

Älä turhaan pahoittele tunteellisuutta. Tilanteesi kuulostaa hyvin turhauttavalta, varsinkin kun tunnistat ongelman niin hyvin. Tehtävien pilkkominen pienempiin paloihin etukäteen auttaa usein myös monia, koska sitten ne voivat tuntua sopivan kokoisilta aloittamiseen. Lisäksi tekemisen ajallinen pilkkominen voi auttaa eli jos aloittaa tekemään vain vartin, niin sitten se aloittaminen onnistuu helpommin.

Tällä viikolla pidän striimin Apua ADHD-oireisiin torstaina kahdeksalta. Voit myös kysyä siinä jotain tarkempaa tai kuunnella jos tulisi vinkkejä.

Tässä on myös todella hyvä käytännönopas.

1 tykkäys

Kiitos kun vastasit!

Mä oon lukenu ton kirjan, siinä on paljon hyviä neuvoja.
Ne ei vaan toimi. Mistään ei tule mitään. Mikään ei suju. Ikäänkuin mun mieli vastustaisi elämää ja onnellisuutta, kuin se olisi kuuma levy. Mieli haluaa mennä kaappiin joka lauantai. “Ei täällä mitään Ilmaria ole.” Tyhjä kuori suorittaa terveellisen, pahan makuisen ruoan valmistusta.

Lahjoja olisi vaikka mihin, mutta mikään EI SUJU!!! SAAAA… T… A… N…

Tää on ollut yhtä tuuleen huutamista ja harmaata loskasadetta. Siis elämä. Lapsuus ja aikuisuus. Kuinka kauan ihminen jaksaa hakata päätä seinään, että saa elää parikymmentä onnellista vuotta lopulta? Voiko elämä alkaa ennenkuin täytän 40? Olen nyt 32. 45 vuotiaana saatan lopettaa yrittämisen. Ei vaan jaksa kiinnostaa enää siinä kohtaa. Vituttaa kuin pientä apinaa, jota tökitään kepillä häkin rei-istä.

Ystäviä ei ole, se on se mikä ratkaisisi ongelmat, ja jota siksi pelkään niin paljon. Viimeiset kaverit, jotka mä sain pari viikkoa sitten tuli karkoitettua pois. “Sammakoita tuli suusta”, loin kuvan itsestäni inhottavana ihmisenä. Se vain tapahtui, enkä tiedä miksi. Miks mä noin sanoin, aaafkfke? En tiedä.

Ehkäpää tämä on pohjimmiltaan dissosiaatiota? Vanhemmat oli narsisti + läheiseriippuvainen, traumatisoitunut lapsi aikuisen kehossa joka ei ollut koskaan väärässä.

Ei tässä kai auta kun jatkaa traumaterapiaa ja voida pahoin vielä pari vuotta. Tää vihan ja turhautumisen määrä on ihan valtava.

1 tykkäys

Tiiätsä, mä oon saanut tästä roskasta tarpeekseeni.

Aloitan ryhmän pyörityksen. Nyt. Tänään.

Voinko saada siihen teiltä apua?