Miten minusta tuli jeesustelija?

Niinkuin olen kertonut isäni oli vankilatuomion kärsinyt talousrikollinen joka kohtasi Jeesuksen vankilassa ja hänen elämä sai uuden mutta ei täydellisen asennemuutoksen. Hän oli mies joka eli kaupanteon kautta ja oli niin profiloitunut kauppamies, että hän teki kauppoja veljeni ja minun avustamana teho-osastoltakin käsin, jossa hän vietti 2kk ja oli hyvin lähellä kuolla tuona aikana. Hänen kurkustaan meni hehgitysputki joten hän ei voinut kuin kirjoittaa meille ohjeita kuinka tuli toimia kussakin tilanteessa. Myöhemmin hän kertoi että hän ei muista tuosta sairaala-ajasta mitään, mutta toimitimme hänen ohjeiden mukaan asioita jotka olivat järkeviä ja edisti tiettyje kauppatilanteiden syntymisen, niin selkärangassa hänellä oli tietyt asiat.

Tämä alustus siksi jotta ymmärtäisit että elimme jokseenkin ristiriitaisessa, hengellisiä arvoja sisältäneessä lapsuuden kodissa.

Noin 16 vuotiaana luovuin itse ns. Lapsuuden uskostani ja ajauduin kaveriporukkaan jossa touhusimme kaikenmoista mitä nyt voit kuvitella tuonikäisten juippien keksivän.

Itselläni oli semmoinen erikoisuus kavereihini nähden, että en käyttänyt alkoholia, se oli ihmetyksen aihe, mutta pelasti minut ehkä niiltä vakavimmilta asioilta jotka loppujen lopuksi toi vankilatuomion joillekkin tuohon kaveriporukkaan kuuluvista. Minä olin pohjimmiltani äitin poika joka ajatteli aina sitä kuinka minun tekemäni asiat, julkitullessa toisi surua äidilleni.

Veljeni joka oli myös luopunut noista lapsuuden kodin arvoista rupesi jossakin vaiheessa käymään seurakuntanuorien tilsisuuksissa.

Näin hänessä muutoksen ja jonkin käsittämättömän ilon ja yhteenkuuluvuuden tunteen muiden meillä kotona vierailleen seurakuntanuorten porukan kanssa.
Varsinkin yksi noista nuorista sai minun oloni tuntumaan jotenkin ontolta. Tuo nuori mies oli kuin “Hangon keksi”, pelkkää hymyä ja jotenkin selittämättömän vapaan oloinen.
(Juuri hänestä tuli minun opiskelukaverini myöhemässä vaiheessa Vapaakirkon raamattukoulussa).

Minä ajattelin että minua onnellisemmassa asemassa ei moni nuori voi olla. Olihan minulla vakituinen, unelmatyö tissiliivitehtaalla( tämä ei ole vitsi) oma uusi auto ja tyttöystävä. Noiden nuorten läsnäolo sai minussa aikaan tunteen että ehkä elämästäni sittenkin puuttui jokin tärkeä asia.

En nyt kerro hirvittävän pitkästi tätä asiaa sinua lukijaani säästääkseni.

Mutta raamattukoulun aikaan elämäni ja asenteeni muuttui jopa niin radikaalisti, että äitini kertoi minulle isän sanoneen hänelle, että tuossa pojassa on tapahtunut jokin suuri muutos.

Voisin kertoa paljon asioita mitä siinä välissä tapahtui, ennen kuin sitten ajauduin kriisiin myöhemmässä elämän vaiheessa ja rupesin kyseenalaistamaan koko jutun vaikka oli kokenut henkisesti rikkaan ja monipuolisen elämän seurakuntaelämäni aikana.

Mitä tänään ajattele uskosta? Ensinnäkin voin todeta, että se mitä luulin nuorena tietäväni asioista, niin tänään tiedän luulevani.
Mutta en voi tehdä tyhjäksi sitä tosiasiaa nyt viisikymmentä vuotiaana että tuo uskoon tuloni muutti minut ja se on pysynyt vaikka lukemattomat sakkokierrokset olen kiertänyt, ja niiden kautta, oman mahdottomuuteni ja heikkouteni kautta olen löytänyt levon ja armollisen ja rakastavan Taivaan iskän, joka ei ole hyljännyt minua vaikka olen kapinoinut ja lakannut uskomasta hänee ja joissakin elämäni kipeissä vaiheissa pitänyt häntä suoranaisena sadistina joka seuraa ylhäältä käsin kunka paljon tuskaa ja ahdistusta yksi ihminen kestää.

Heräsikö sinulle joitakin ajatuksia tai kysymyksiä kyseisestä tekstistä.
Muista ja luota siihen että minulla ei ole mitään salaista agendaa tai käänytys operaatioita mielessäni tätä kirjoittaessa. Halusi vaan kertoa lyhykäisesti oman kokemukseni asiasta, joka kiinnostaa joitakin teistä ja joitakin ei ja kumpikin näkökanta on ihan ok.

5 tykkäystä

Oli mahtava teksti kiitos siitä!

Ite oon uskossa ollut kyyläkin vasta 1v3kk mutta, tää tie on ollut pitkä päässä tähän pisteeseen. Voin kertoo tässä minun uskoon tulosta.

Kaikki alkoi 2015 kun elämässäni tapahtui paljon asioita joista tuntui, etten tule pärjäämään enää yksin ja olisin halunnut luovuttaa elämän suhteen, mutta sitten kuulin puolitutulta jumalasta ja siitä että kannattaa rukoilla.Ja päädyin testaamaan rukoilua.Mutta omasta mielestä jumala vastasi liian hitaasti tai ei edes ollemkaan kuullut minua,joten lopetin rukoilun ja unohdin jumalan kokonaan.

Sitten vuonna 2020 liityin yhteen tyttöjen ryhmään jossa luettiin raamattua ja rukoiltiin yhdessä. Ja sitä kautta jumala jo vähän kutsui minua hänen luokseen. Ja yhtäkkiä elokuussa 2020 minua pyydettiin seurakunnalle nuorteniltaan ja menin sinne,vaikka ahdisti todella paljon kun en tuntenut sieltä ketään. Kun saavuin paikalle niin rauha laski ylleni. Ja yhtenä iltana seurakunnalla tuli vahvasti tunne että nyt jumala kutsuu minua hänen luokseen ja samana iltana yks tyyppi seurakunnalta sanoi että se koki että jumala kutsuu just miut hänen luokseen. Ja menin kasteelle 2020 Marraskuussa ja olen siitä lähtien ollut uskossa. En enää käy nuortenilloissa,koska minua syrjitään siellä.

2 tykkäystä

Oi että olen iloinen puolestasi! Mä olen taivaaniskältä saanut elämälleni päämäärän jota kohti kuljen ja joka auttaa mua jaksamaan.
Mä olen ollut huono uskon vaelluksessani, mutta olen sen kautta oppinut että Jumalan rakkaus ja armo ei ole siitä kiinni kuinka minä onnistun, vaan kaikki on hänen ansiota.
Ikävä että sinua syrjitään jossakin nuorten porukassa. Etsi toinen paikka ja Youtube on täynnä hyviä saarnoja. Kuuntele esim. Ilkka Puhakan puheita ja Pekka Simojoen lauluja sieltä. Saat niistä lohtua ja voimaa jaksaa.
Elämä on kovaa, mutta yhdessä me jaksetaan. Minulle voit aina laittaa vaikka yksityisviestejä jos sinua jokin askarruttaa. Voidaan yhdessä miettiä ja rukoilla.
Kaikea hyvää ja tsemppiä sinulle!

2 tykkäystä

Kiitos <33

2 tykkäystä