Miten kertoisin…

Miten ootte kertoneet teitä hoitavalle taholle, että ootte satuttaneet itseänne. Tekis kauheesti mieli kertoo, kun oli ensimmäinen kerta ja sekin tapahtu hetken mielijohteesta kun oli kauhee ahistus ja paniikki päällä😓. Viikko sit en vaan löytäny sanoja siihen joten päätin pitää sen vielä salaisuutena, mut kovasti mun tekis mieli kertoo ja olis muutaman päivän päästä taas aika. Toistaseks eka kerta on jääny viimeseks kerraks enkä haluis et siitä tulee keino lievittää omaa pahaa oloa. Varsinki nyt ku kahen viikon päästä siirryn yleissairaalan poliklinikan hoitosuhteeseen, nii ois helpoin kertoo nykyselle psykologille kun on kerennyt sen luottamuksen häneen rakentaa ja kuitenki uuden ihmisen kanssa vie hetken ennenku alkaa luottamaan.

2 tykkäystä

Hei mintuska!

Itselläni ollut samanlainen ongelma, ja pidin asian salassa muutaman vuoden. Tänä syksynä päätin, että kerron asiasta psykologilleni. No, helpommin sanottu kuin tehty… Annoin lopulta hänelle lapun jossa asia luki. Se oli hyvä päätös. Enää asia ei ole vain mun kannettavissa. Ja psykologi oli kiitollinen, että uskalsin kertoa. Toivottavasti uskallat myös kertoa itsesi satuttamisesta ja saat apua näihin liian hankaliin hetkiin. :heart:

2 tykkäystä

Joo ei ollu kyllä helpoimmasta päästä kertoo, mut hän suoraan kysy onko jotain mitä pitäs tietää ja siinä sit nyökkäilin et on ja psykologi sit anto aikaa ja hyvä tovi siinä hiljaa oltiin ja välillä häntä katsoin ja lopulta sit vaan näytin nopeesti sekunnin ajan kättä ja sanoin et kävi tälläin. Eipä siinä hän suhtautu asiaan hyvin ja oli ilonen siitä et kerroin, lopulta siinä sit tunti asiasta keskusteltiin. Keskustelun loppu puolella kysyi että näyttäisinkö sitä kättä hänelle uudestaan ja hetken siinä mietin et näytänkö vai en, näytin kyllä mutta en uskaltanu kattoo psykologiin päin siinä vaiheessa.

2 tykkäystä

Tosi hyvä että uskalsit näyttää. :heart:

1 tykkäys