Mitä tehä jos puhuminen ahistaa?

Oon siis nyt käyny jonku aikaa psykiatrisen sairaanhoitajan luona juttelemassa.
Mulla on aikusia kohtaan aivan halavatun kovat luottamusongelmat, varsinki nimenomaan näitä niin sanottuja jonkin sortin ammattilaisia kohtaan; luottamusongelmien aiheuttajia ovat siis kuraattori, terkkari, koululääkäri ja varmaan viis eri sosiaalityöntekijää

Plus sit vielä monen vuoden takaa opettajia ja omia kavereita ja mun vanhemmat jos näin ammattilaisihimisten ulukopuolelta katotaan.

Ja joo, tiiän että kuraattori ja terkkari yms ei oo mittää mielenterveysongelmien asiantuntijoita, vaan ku ne on pettäny luottamuksen esim. kertomalla muille asioista jotka ovat selkeällä suomen kielellä luvanneet olla kertomatta.
Plus kuraattori valehteli mulle ja teki lasun vaikka väitti että puhuu asiasta ensin mun äitille ja että ei välttämättä ookkaan tarvetta sille ja sit se lasin aihekki oli täyttä paskaa. Siinä ei ollu mittää todenperää.

Toki myöhemmin musta tehtiin toinen lasu mut se tehtiin oikeasta aiheesta, ja mää tiesin etukäteen ja se joka sen teki oli eri ihiminen.

Anteeksi mää selitän ihan kauheen pitkästi taustoja, mutta tästä mulla on kehittyny sit puhumisen pelko.
Mua ahistaa sanua ennää kellekkää mittää, yliajattelen asioita jatkuvasti enkä pysty miettimään tulevaisuutta. En tiiä auttaako se ongelmista puhuminen mittää. Mut sit toisaalta mulla ei oo mittää muitakaan apukeinoja. Multa kysellään jatkuvasti et miten mää haluan et mua autetaan ja on sitte oltu turhautuneita ku oon sanonu et en tiiä. Mitä mää voin tehä tässä tilanteessa?

5 tykkäystä

mulla on tosi samanlaisia kokemuksia, et todellakaan oo yksin! mun luottamus petettiin sossun yms. toimesta, ja mua muutenkin kohdeltiin todella huonosti. hätää ei ymmärretty, joten mulle oltiin suoraan ilkeitä ja täysin epäoikeudenmukaisia. ja mulle on jäänyt siitä tosi paha trauma ja pelko!

en pitkään aikaan pystynyt hakemaan minkäänlaista apua, vaikka tarve on vuosia ollut kova. jatkuva pelko siitä, että jos näytän yhtään mun haavoittuvaisuutta, sitä että menee huonosti, niin mut pakotetaan hoitoon väkisin. sillä mua vuosia uhkailtiin, vaikka tilanne ei todellakaan ollut sellanen. he eivät vaan kestäneet, kuinka sanavalmis ja tietonen itsestäni ja voinnistani olin jo tosi nuorena, ja halusivat päästä mun niskan päälle.

edelleen kyllä kärsin tästä ongelmasta, mutta nyt täysi-ikäistyttyäni oon saanut varmuutta ja uskallusta, ja sitä tärkeintä eli aitoa omaa tahtoa käsitellä asiat!
mun kohdalla autto yksinkertaisesti se, että löysin oikeenlaisen tyypin. sellasen kuka oli mun kanssa samalla aaltopituudella, otti mut tosissaan mutta ei ylireagoinut. ja hänen kanssa on tällä hetkellä selvittelyt käynnistetty! kerro suoraan ääneen, että millasia kokemuksia sulla on, ja että sun on vaikee luottaa!

ja mä olin ihan 100% varma, etten enää koskaan avaa suutani mistään ongelmista, mutta nyt tilanne on kääntynyt ja oon kertonut sille psyk.sairaanhoitajalle jopa sellasii juttui mitä en IKINÄ ois uskonut että sanon ääneen!

kyllä se luotettava tyyppi löytyy vielä, mä lupaan sen sulle! ja meidän ihana villekin täällä mun mielestä näyttää huikeeta esimerkkiä siitä, ettei noi kaikki kallotohtorit oo niin kuumottavia tyyppejä :smiling_face_with_three_hearts:

ihan hurjasti tsemppiä ton jutun kanssa, kyllä sä selviit iha varmasti! se ottaa aikaa mutta kyllä palaset loksahtaa vielä paikalleen ja sanat alkaa tulee ulos suusta :heart:

3 tykkäystä

Tosi tärkeää mielestäni on juuri, että löytäisit sen yhden aikuisen johon voit luottaa. Nyt kun käyt tuolla psyk. sairaanhoitajalla, hänestä toivoakseni tulee sellainen.
Luottamusta täytyy kuitenkin rakentaa pala palalta eikä siihen kauheasti oikotietä ole.

Parashan olisi nimenomaan pitkä hoitosuhde on sitten tämä sairaanhoitaja tai joku muu jonka kanssa voisi sitä luottamuspulaa lähteä taas rakentamaan. Sitten taas jos saisit luottamuksen jo yhteenkin aikuiseen niin sitä luottamusta on taas helpompi rakentaa myös seuraaviin.

Ongelmista puhuminen yleensä myös auttaa aina. Monet ongelmat konkresoituvat, kun saat sanottua ne ääneen jolloinka niistä tulee totta ja niitä on mahdollista lähteä työstämään. Jos kokee, että on monia ongelmia niin siinäkin lähtisin ensin työstämään ongelma kerrallaan ja puhumaan aina yhdestä ongelmasta.

Paljon tsemppiä :slight_smile:

3 tykkäystä

Ihana et sulla on kuitenki loppujen lopuksi menny hyvin sun juttujen hoitaminen :heart:

Mää todellakin haluisin löytää jonku oikeen ihmisen jolle puhua.
Kyllähän toi nykynen ihiminen jolle puhun on mukava ja se tietää mun luottamusongelmista eikä suoraan päin naamaa syytä mua mistään. Mut se yrittää jatkuvasti kysellä sitä samaa et “mikä auttas” johon mulla ei oo vastausta. Plus myös se et välissä se tuntuu olevan sitä mieltä et mut sais samantien viedä jonnekki osastolle ja välissä taas sitä mieltä et mulla tuntuu olevan kaikki hyvin.

Pitäisi kai vaan jaksaa etsiä D:

Mutta kiitos viestistäsi ja tsempeistä todella paljon :heart::heart:

1 tykkäys

se etsiminen on kyllä piinaavaa, mutta niin sen arvosta!
mulle tää tyyppi tipahti vaan eteeni, kun päätin että haen nyt OIKEESTI apua, pakko alottaa selvittelyt että mitä täällä päässä oikeesti tapahtuu. ainoo harmi vaan on se, että tää tyyppi ei kauaa mun kuvioissa pyöri, tekee vaan vielä muutaman kerran kartotusta mun tilanteesta ja sit mäkin lennän taas jonkun uuen tyypin luo :frowning: kyllä vähän ahdistaa että millanenkohan tapaus sieltä taas tulee vastaan!

mut vaikka kuinka kyyniseks ja epätoivoseks tässä on tullu, ni tää maailma on oikeesti täynnä hyviä ihmisiä! :heart: toki myöskin niitä, keiden kanssa ei energiat kohtaa. rohkeesti vaan uus tyyppi tilalle, jos sen hetkinen ei tunnu oikeelta! oot oman elämäs pomo joten saat valita sun työntekijät! :smiling_face_with_three_hearts:

2 tykkäystä