Mitä tämä on?

Minulla on ollut outoja tuntemuksia. Kokeilen nyt niitä laittaa sanoiksi, katsotaan saako tästä mitään selvää :sweat_smile:.

Eli siis, kun olen käymässä nukkumaan ja makaan silmät kiinni sängyssä ja ajatukset kulkevat normaalisti eri asioissa. Sitten ajatukset alkavatkin mennä hirveän kovaa vauhtia, ihan kuin pikakelauksella. Aistit myös “terävöityvät”. Tuntuu ihan kuin kaikki ajatukset kulkisi kuin junan rattaat konsanaan :thinking:. Itse kroppa pysyy ihan rauhallisena kuitenkin. Lisäksi välillä ajatuksissa jotkut asiat/ihmiset, tällöin ajatuksen laukatessa, muuttuukin yhtäkkiä todella pieneksi. Siis ajatuksissa, ei oikeasti. Kauhean vaikea selittää :sweat_smile:

Toinen jännä juttu mitä olen miettinyt on, kun kuuntelen tarkkaavaisesti jotain ihmistä, niin yhtäkkiä aistini taas terävöityy ja ihminen jotenkin silmissäni korostuu. Tämä tuntuu todella raskaalle henkisesti. Ja tuntuu että ei pysty keskittymään itse puheeseen (kuuntelee vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos) vaan keskittyy vain siihen ihmiseen katsomiseen. Tämäkin, kuulostaa oudolle näin kirjoitettuna :sweat_smile:.

Onko jollain samoja outoja kokemuksia? Tietääkö joku mistä tämmöiset johtuu mahdollisesti ja mitä niille voisi tehdä? En ole kehdannut sanoa tai kysyä keneltäkään näistä, kun näiden tuntemusten sanoittaminen on kovin vaikeaa.

Tunnistan tuon nukkumaan käydessä tulevan “pikakelaus” tilan. Olen aina ollut tosi hyvä nukkumaan, eikä mulla ole koskaan ollut vaikeuksia nukahtaa ja pysyä unessa. Sairastuttuani masennukseen ja ahdistuneisuuteen tuli niiden mukana myös uniongelmat. Oon ajatellut sen jotenkin niin että silmät kiinni maatessa kun ei ole mitään häiriötä muille aisteille niin mieli menee johonkin ylivireystilaan. Päällekkäin saattaa olla 305 ajatusta ja lisäksi alan miettimään vielä jotain huomista kauppalista tai sitten jotain niin fiksua että montakohan lehteä on koivussa. Sitten jos satun saamaan unta niin herään 3-4 tunnin päästä keskellä yötä siihen ajatusten ruuhkaan ja sittenpä en enää nukukkaan loppu yönä. Olen huomannut että tämä sama toistuu ihan sama kuinka väsynyt olisin illalla. En kykene nukkumaan ilman unilääkkeitä. Pari kertaa on käynyt unohdus ja en ole muistanut ottaa unilääkkeitä niin seuraavan päivän olen aivan rätti väsynyt nukuttuani 3 tuntia.
Ennen kuin sain unilääkkeet niin unen saaminen onnistui kun mielessäni toistelin jotain merkityksetöntä sanaa, esim. mutta, ja, kun. Se täyttää mielen ja vie tilan muilta ajatuksilta

Kiva kuulla ettei ole ainoa tämän ongelman kanssa. Minulla myös nukahtamisongelmia, liekö tuo pikakelaus johtuu tosiaan mielen käymisestä kierroksilla tms :thinking:

Hei, olen itse kamppaillut tuon asian kanssa aika paljon aikaisemmin.

Minun kohdallani kaikki lähti liikkeelle koska minulla oli liian paljon asioita ympärilläni. Oma mieleni kuormittuu vaihe vaiheelta ja kun aivot lopulta alkoivat väsyä liikaa, lähti aluksi yö unet ja tämä eskaloitui lopulta siihen että jouduin tarkkailuosastolle jossa minut nukutettiin väkisin niin että aivot rauhoittuisivat.

Itsellä tuo tapahtui siihen aikaan kun meillä ei vielä ollut kehitetty nykyisen mittakaavan mukaista psykiatrista järjestelmää. Olin jo ennen tätä tapahtumaa hakeutunut lääkärille ja saanut tähän apua unilääkkeen muodossa, jostain syystä oma mieli kuitenkin taisteli vastaan niin vahvasti että uneen en päässyt.

Minulle selitettiin silloin että analyyttinen puoli aivoissani oli ylirasittunut ja vastauksen ihmisten luomiin kysymyksiin tulivat muistilohkosta. Koska se osa aivoistani jonka kuuluisi poimia kysymyksiin vastauksia oli väsynyt, se ei myöskään pystynyt enää kontrolloimaan minkälaisia vastauksia tuli eteen.

Lopulta siis makasin tarkkailuosastolla, jos se ei olisi auttanut seuraavaksi oltaisiin annettu sähkö shokkeja aivolle.

Kuitenkin kaikki alkoi tuolla tavalla kuin kuvailet tilannettasi. Vähitellen ympärillä olevat asiat kuormittivat minua enempi ja aivoni vireystila kasvoi.

Psykiatri kuvasi asian näin.

Kun analyyttinen puoli aivoista rasittuu riittävän paljon, se alkaa suojella itseään informaatio tulvalta ja silloin vastaukset kysymyksiin alkaa tulla ilman suodatusta.

Minun kohdalla ajauduin vaiheittain psykoottisuuteen ja lopulta psykoosiin.

Tämän kokemuksen jälkeen olen ollut erittäin huolellinen siinä että kukaan ympärilläni ei tahallisesti tai tahattomasti aiheuta minulle tilannetta jossa lähden aktivoimaan liian nopeata toimintaa analyyttisellä puolella aivoissani.

Minä pysäytän oman toimintani, teen välissä jotain muuta joka saa aivoni irti pohdinnasta hetkeksi, lisäksi en lähde mukaan muiden kiireisiin vaan kuuntelen omaa minääni.

Kuulostaa pelottavalle :slightly_frowning_face: Minulla tuota pikakelausta vain nukkumaan käydessä ja silloin tällöin, ei joka ilta. Mutta se on hurjaa kun ei pysty sitä hallitsemaan tai pysäyttämään!