Missä Jumala oli!? Kysyttiin Iltalehdessä kun Estonia upposi vuonna 1994. Missä Hän on nyt? Vai onko Häntä ylipäätään?

Tämän kirjoituksen pointit löytyvät viimeisitä kappaleista. Joten jos luet tämän, jaksa loppuun asti.

Kun Estonia upposi, niin siellä meni mukana Ruotsista, Virossa vierailulla olleita raamattukoululaisia, muiden mukana. Nämä nuoret olivat kouluttautumassa seurakuntien palvelukseen, välittämään ihmisille Jumalan rakkautta.

Helsingin Piispa Eero Huovinen joutui vastaamaan tuonhon absurdiin kysymykseen.

En muista, enkä rupea googlesta etsimään tuota artikkelia., mitä hän yritti vastata tuohon kysymykseen johon kukaan ei pysty vastataamaan.

Jumala joka on rakastanut ihmistä niin paljon, että lähetti oman poikansa kuolemaan ristillä syntisen maailman tähden. Missä hän on kun viattomat lapset ja aikuiset kärsivät sodissa ja muissa epämääräisissä olosuhteissa.

Tunnen henkilöitä joiden elämä on muuttunut uskoontulon myötä. On narkomaneja, alkoholisteja ja vankilakundeja/gimmoja.

Mitä heille on tapahtunut, että se vanha elämäntyyli ja ennenaikaisen kuoleman todellisuus on löytänyt uuden suunnan ja tänään he kiittävät siitä Jeesuksen ristillä ansaitsemaa armoa joka heitä on kohdannut?

Samaan aikaan joku jossain kokee, että kukaan ei kuule eikä näe hänen kärsimystään.

Miksi minä kirjoitan tämän kijoituksen?

Siksi että olen nähnyt liian paljon ihmisiä jotka on rikottu katteettomilla lupauksilla ja toivoa antavilla falskeilla lupauksilla, siitä että elämäsi muuttuu kun teet niin kuin minä, hyvää tarkoittaen sanon. Minä joka olen kuitenkin yhtä epävarma kuin sinä.

Jos uskoisit raamatun tekstiä, niin voisit lukea sieltä, että kun Jumala halusi auttaa ihmistä, Hän tuli ihmisen kaltaiseksi elämään sen aikaista elämää joka oli raakaa aikaa. Siihen aikaan oli tapana ristiinnaulita ihmisiä milloin mistäkin syystä ja oli sanonta että olisin mieluummin Herodeksen sika kuin poika. Herodes tapatti kaksi poikaansa, mutta sikoja ei, koska ne oli pyhiä eläimiä.

Voisin jatkaa ja laajentaa tätä pohdiskelua, mutta en halua kaikkia suututtaa, koska jos joku fundamentalisti lukisi tämän, niin kyyti olis jo tarpeeksi kylmää tässä kohtaa.

Kysymyksiä on paljon joihin emme koskaan saa vastausta, mutta ne pitää meidät liikkeessä.

Ehkä meidän pitäisi vaan yrittää olla ihmisiä ihmisille ilman sitä olettamusta, että minulla on vastaus ongelmaasi.

Ei elämä saisi olla niin tekniikkalaji että jos et osaa oikeaa tekniikkaa, niin minulla on oikeus suuttua sinulle tai jopa velvollisuus.

Mitä tarkotat tällä viimeisellä lauseellasi? En oikein ymmärrä miten se liittyy koko muuhun tekstiin.

Oman ymmärrykseni mukaan jumalilla tai millään muullakaan yliluonnolliseksi käsitettävällä olennolla ei ole sjiaintia, joten tähän nojaten kysymys: “Missä Jumala oli?” on täysin epätodellinen. Ymmärtääkseni Uuden Testamentin mukaan Jeesus kulkee sydämessä ja sieltä käsin elämällä ihmisten elämä muuttuu konkreettisesti kunhan ottaa Jeesukseen sydämeensä <3 “Sydämeeni joulun teen” - kappale kertoo tästä.

Lupauksien paikkansapitävyys lähtee näkymisestä itselleen. Siitä että saa ja voi olla todellinen ensisijaisesti itselleen tässä maailmassa. Voi omassa voimassaan seistä kahdella jalalla, vasta silloin voi tukea muita sekä olla aidosti avuksi. Antaa perustarpeita tyydyttävän kohtaamisen lahjan toiselle ihmiselle.

Ihmisyys on meitä kaikkia samalla yhdistävä sekä erottava tekijä. Inhimilliset tarpeemme ovat kaikilla samat. Silti niin moni asia on minussa erilaista suhteutettuna johonkuhun toiseen. Olemme paradoksaalisia kaikki.

2 tykkäystä

Suhteesta Jumalaan :thinking: Jos olen oikein ymmärtänyt, tämä suhde on yksilöllinen sekä yksityinen. Itselleni ei tulisi mieleenkään kysyä aiheeseen liittyen keneltäkään kysymyksiä pyytämättä ensin lupaa tähään.

Pyhän yhteyden saattaa haluta pitää yksityisenä. Oma kulttuurimme ainakin mieltää nämä asiat hyvinkin visusti piilotettavaksi. Ainakin sellainen, missä itse olen elämyt.

2 tykkäystä

Hyvä kirjoitus. Viimeinen lause ei vain aukene mitä yrität sillä sanoa.
Ymmärrän hyvin tämän ajattelun ja niin kuin unna_alexa tuossa aiemmin sanoin niin Jumala suhde on yksilöllinen ja aika yksityinen. Itse en ole uskossa enkä usko Jumalan olemassa oloon, yritin joskus pari vuotta sitten ymmärtää ja tutkia ihmisen ja Jumalan suhdetta, mutta se aiheutti minussa ahdistusta jota koin myös rippikoulussa huonon nuortenohjaajan takia, joka oli todella konservatiivinen Jumalasuhde. Ehkä joitakin ihmisiä vain helpottaa uskoa siihen, että kun täältä lähdetään niin päädytään Isän luo ja jotenki puhdistautuminen omasta aiemmasta elämästä. Kyse on kuitenkin omanlaisesta elämäntavasta, jota uskovaiset pitää itsellään.
Se voi tuoda turvaa toiselle yhtä paljon kuin toiselle tuo turvaa perhe tai varashälytin?
Itse koen, että tämä asia pidetään hyvin visusti yksityisenä sen takia, koska helposti muuten ihmiset pitävät toisiaan vääränlaisena. Uskova voi pitää sinua jotenkin huonompana, vaikka ei varsinaisesti sanottaisi sitä tai tuo muulla tavalla puheissaan sen ilmi. Ja sitten ei uskovat myö pitää yhtälailla vääränlaisena uskovia, mutta hieman näkyvämmin taas tuo esiin uskovissa sen mitä näkevät heissä. Kyseessä on yleensä myös ihan puhdas tietämättömyys asioista, minkä takia saatetaan esim. ihmetellä jotain asiaa jossain toisessa. Mutta pääasiassa aika herkästi kuitenkin uskovat ja ei uskovat ovat aika napit vastakkain keskenänsä. En ole nähnyt ainakaan kunnollista yhteyttä siitä, että ääripäät tulisivat kunnolla keskenään toimeen ellei sitten ole joku asia, jonka takia pitää vain olla. Aika paljon uskova joutuu kuitenkin joustamaan toisessa siten, että ei uskovan kanssa ei välttämättä ihan heti puhuta uskosta ja tapella.

Ja siihen on vaikea sanoa, mikä on johdattanut uskoon. Kaikilla se on vähän eri elämäntilanteet ja jokin johdattanut siihen. Joillekin varmaan se usko on ollut paljon läsnä elämässä lähes koko ikänsä, lapsuuden yms jonka takia on helppo olla. Jotkut vangit tai alkoholistit yms on voineet vain saada jotenkin voimaa ja uutta perspektiiviä uskosta elämään. En osaa antaa suoraa vastausta tähän, mutta mielestäni elämä voi yllättää monessa asiassa.
Joillekin se uskoon tuleminen on helppoa ja sitten on niitä ,joita ei saa vakuutettua Jumalan ja Jeesuksen olemassa olosta (kuten minua) ja siksi ei vain ole.

Kukaan meistä ei voi tietää, missä Jumala on juuri nyt kuitenkaan tai onko olemassa. Ken uskoo niin saa uskoa, se on ihan uskonnonvapaus asia.

Mutta hyvä, että tämä kysymys tulee esiin, koska olen miettinyt itsekin vähän välillä Jumalan olemassa oloa ja tämä biisi oikeastaan kuvaa myös ajatuksia jopa näinä hetkinä :blush:

Kysymys mitä tarkoitin sillä että ihmissuhteet ei saisi olla tekniikka laji ei välttämättä liity itse tekstiin, mutta kun en olen minkäänlainen asiantuntija missään lajissa niin rönsyjä tulee välillä kirjoituksiin. Mutta voisin antaa siitä yhden esimerkin että ihmiset voi tosiaan suuttua mistä vaan, vaikka tarkoitat vain hyvää. Minulle on ikämiehenä iskostunut tapa että jos pariskunta tulee taksini kyytiin, niin avaan ovet kummallekkin ja kun en kerkiä sulkemaan kummankin ovea yhtäaikaa, niin yleensä suljen naisen oven ja jos kerkeän kipittämään auton toiselle puolella, niin suljen sitten miehen oven. No, erään kerran sitten toimin näin ja sain osakseni huomattavan reaktion siitä että sukupuolistin tuon naishenkilön sulkiessani hänen ovea sillä seurauksella, että hän rykäisi oven kiinni että karmit paukkui ja tunnelma oli jokseenkin kireä koko matkan. Tämä nyt yhtenä esimerkkinä siitä että ihmisen voi suututtaa vain tarkoittamalla olevansa herrasmies. Tuo uskon asia onkin sitten vaikeampi asia josta itsellänikkään ei ole mitään apteekki vastausta että asia on näi ja vain näin. Jos ymmärrän yhtään niin kyse on henkilökohtaisesta suhteesta ja on tosiaan henkilökohtainen ja erillainen, niinkuin on ihmisetkin. Toivottavasti auttoi yhtään ymmärtämään. Olen parempi puhumaan asioista kuin kirjoittamaa ja siksi olenkin pyytänyt Villeä poistamaan profiilini foorumilta kun en kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa niin kuin puhua.

pe 4. maalisk. 2022 klo 20.42 Storberg sivustolta Willfeel mielenterveysyhteisö <willfeel@discoursemail.com> kirjoitti:

Kirjoittamisessakin kehittyy. Jos tykkäät kirjoitella tänne, niin kirjoittele ihmeessä. Itse ainakin tykkään kuulla vähän ikäihmistenkin ajatuksia ja ajattelumaailmaa, esimerkiksi aiemmin kirjoittamasi kysymys nuorista ja heidän elämänkuvan ymmärtämisestä oli minusta loisto keskustelu sinulta, sillä sain mahdollisuuden ja varmasti joku muukin saa mahdollisuuden halutessaan kertoa omasta elämästään myöhemminkin.

Joskus voi tulla kyllä hetkiä ettei aina ymmärretä toisiamme ja mitä yritämme milloinkin sanoa, mutta se on inhimillistä , mutta ei parane sen takia luovuttaa ja ajatella, että “minusta ei ole mihinkään”. Sen sijaan voi ottaa aina opikseen asiosta ja yrittää toisella tavalla kertoa asiansa :slight_smile:

Rohkaisisin ja kannustaisin sinua jatkamaan täällä, jos yhtään koet oloa että tykkäät tuoda esiin kuitenkin ajatuksiasi muille. Tarkoitukseni ei ole pakottaa tietenkään, vaan saat lopulta itse päättää miten teet. Mutta mielestäni jokaisen näkökanta asioissa ja ajatuksissa asioissa on rikkaus ja se opettaa meitä aina ymmärtämään asioita eteenpäin. Kukaan ei ole täydellinen ja jokainen tekee virheitä välillä, mutta tuulta kohti silti. :slight_smile: Niin kauan kun on elämää niin kauan on myös mahdollisuuksia

Olipas kauniisti sanottu. Kiitos!

pe 4. maalisk. 2022 klo 23.16 Storberg sivustolta Willfeel mielenterveysyhteisö <willfeel@discoursemail.com> kirjoitti:

Kaikkien miellyttäminen on mahdotonta. Täten sen tavoittelemisesta seuraa automaattinen epäonnistuminen. Tavoittelun lomassa yleensä hukkaa oman itsensä, koska yrittää muokata itseään sellaiseksi, mitä kuvittelee muiden haluavan.

Maailmasta löytyy aina ihmisiä, jotka ovat asioista eri mieltä. Ja heidän joukostaan löytyy aina niitä, joiden empatiakyky on jossain määrin jäänyt kehittymättä eivätkä he pysty asettumaan toisen asemaan automaattisesti. Heidän maailma pyörii heidän itsensä ympärillä, ja jos joku on eri mieltä asioista he loukkaantuvat. Esimerkkinä vaikka BLM, korona, rokotteet, Ukrainan sota… Jos olet siitä jotain mieltä, maailmasta löytyy ihminen joka on eri mieltä ja loukkaantuu sinulle mielipiteestäsi. Jos haluat miellyttää tätä ihmistä, toiselta puolelta joku loukkaantuu.

Tärkeintä olisi löytää itsensä, ja olla rohkeasti oma itsensä. Samalla muita ja erilaisia näkemyksiä kunnioittava. Jos joku ei sinusta pidä, sille et voi mitään.

Mitä tulee taas uskontoihin, niistä harvoin saadaan fiksuja keskusteluja kahden ääripään välillä. Kyse on puhtaasti tunteesta, koska jumaluutta ei valitettavasti voi nykytieteen keinoin todistaa. Eikä mitään yliluonnollista. Täten keskustelu siitä, onko jumalaa tai jumaluutta ylipäätään olemassa, on käytännön juupas-eipäs keskustelu. Toinen osapuoli argumentoi tunteilla, toinen logiikalla. Valitettavasti mikään uskonto ei kestä loogista tarkastelua, ja epäloogisuuden vasta-argumentti on aina jumaluus.

Uskonnosta saa kyllä mielenkiintoisia keskusteluja, kun keskustelu viedään pois siitä onko jumalaa tai jumaluutta olemassa vai ei.

2 tykkäystä

Juuri näin. Mielettömän upeesti avattu ja kiteytetty loputon keskustelun aihe. Kiitos

ma 7. maalisk. 2022 klo 14.46 Ville sivustolta Willfeel mielenterveysyhteisö <willfeel@discoursemail.com> kirjoitti:

Luin uudestaan kyyberìn kommentin kun siinä oli niin paljon viisaita pointteja ja itse kun olen taipuvainen miellyttämään toisia ja ongelmaksi asti empaattinen ja herkkä, niin tuo teksti tuntui hyvältä, sillä siinä oli semmoista terveen persoonan jämäkkyyttä mitä itseltäni puuttuu. Voisin vedota siihen että 25 vuoden taksityö on osittain muokannut minusta ilmapiirin mukaan menijän, mutta varmasti ongelma on jossakin syvemmällä. Kiitos Kyyberi sinulle

ma 7. maalisk. 2022 klo 15.10 Mika Kamarto <mika.kamarto394@gmail.com> kirjoitti:

1 tykkäys