Tämän kirjoituksen pointit löytyvät viimeisitä kappaleista. Joten jos luet tämän, jaksa loppuun asti.
Kun Estonia upposi, niin siellä meni mukana Ruotsista, Virossa vierailulla olleita raamattukoululaisia, muiden mukana. Nämä nuoret olivat kouluttautumassa seurakuntien palvelukseen, välittämään ihmisille Jumalan rakkautta.
Helsingin Piispa Eero Huovinen joutui vastaamaan tuonhon absurdiin kysymykseen.
En muista, enkä rupea googlesta etsimään tuota artikkelia., mitä hän yritti vastata tuohon kysymykseen johon kukaan ei pysty vastataamaan.
Jumala joka on rakastanut ihmistä niin paljon, että lähetti oman poikansa kuolemaan ristillä syntisen maailman tähden. Missä hän on kun viattomat lapset ja aikuiset kärsivät sodissa ja muissa epämääräisissä olosuhteissa.
Tunnen henkilöitä joiden elämä on muuttunut uskoontulon myötä. On narkomaneja, alkoholisteja ja vankilakundeja/gimmoja.
Mitä heille on tapahtunut, että se vanha elämäntyyli ja ennenaikaisen kuoleman todellisuus on löytänyt uuden suunnan ja tänään he kiittävät siitä Jeesuksen ristillä ansaitsemaa armoa joka heitä on kohdannut?
Samaan aikaan joku jossain kokee, että kukaan ei kuule eikä näe hänen kärsimystään.
Miksi minä kirjoitan tämän kijoituksen?
Siksi että olen nähnyt liian paljon ihmisiä jotka on rikottu katteettomilla lupauksilla ja toivoa antavilla falskeilla lupauksilla, siitä että elämäsi muuttuu kun teet niin kuin minä, hyvää tarkoittaen sanon. Minä joka olen kuitenkin yhtä epävarma kuin sinä.
Jos uskoisit raamatun tekstiä, niin voisit lukea sieltä, että kun Jumala halusi auttaa ihmistä, Hän tuli ihmisen kaltaiseksi elämään sen aikaista elämää joka oli raakaa aikaa. Siihen aikaan oli tapana ristiinnaulita ihmisiä milloin mistäkin syystä ja oli sanonta että olisin mieluummin Herodeksen sika kuin poika. Herodes tapatti kaksi poikaansa, mutta sikoja ei, koska ne oli pyhiä eläimiä.
Voisin jatkaa ja laajentaa tätä pohdiskelua, mutta en halua kaikkia suututtaa, koska jos joku fundamentalisti lukisi tämän, niin kyyti olis jo tarpeeksi kylmää tässä kohtaa.
Kysymyksiä on paljon joihin emme koskaan saa vastausta, mutta ne pitää meidät liikkeessä.
Ehkä meidän pitäisi vaan yrittää olla ihmisiä ihmisille ilman sitä olettamusta, että minulla on vastaus ongelmaasi.
Ei elämä saisi olla niin tekniikkalaji että jos et osaa oikeaa tekniikkaa, niin minulla on oikeus suuttua sinulle tai jopa velvollisuus.
Jos olen oikein ymmärtänyt, tämä suhde on yksilöllinen sekä yksityinen. Itselleni ei tulisi mieleenkään kysyä aiheeseen liittyen keneltäkään kysymyksiä pyytämättä ensin lupaa tähään.
