On ihanaa, että aikuinen oikeasti haluaa ymmärtää meidän nuorien pelkoa ja sitä, että mitä haasteita me näemme elämästä yms.
Kun yleensä ajatellaan ettei kaikki ikääntyneet välttämättä ymmärrä sitä, mikä meitä pelottaa. Ymmärrettävästi, koska on joutunut elämään nuoruuden hiihtämällä kouluun, lama-aika vaikuttanut tavalla X omaan elämään ja erillaisia esim. oppimisvaikeuksia ei oltu omassa nuoruudessa tunnistettu ja sitä hankaluutta tai erilaisuutta asioissa. Kaikilla on saattanut olla “oikea” tyyli, millä jankutettiin esim. kouluaikoina päähän asioita ja ne piti pitää mielessä tietyn aikaa X, kunnes sai unohtaa.
Maailma on siis ollut omalla tavalla erilainen ja vaatimuksia on ollut vähemmän työelämässä, mihin nyt ollaan menty. Varmasti suurin syy ja onkin tämä, että ennen ei ollut tietoakaan digiajasta tai näistä älylaitteista, mutta nyt kun ne on olemassa ja niitä tarvitaan kaikkialla niin tottakai maailma on muuttunut paljon sen myötä. Jotenkin nuorilta oletetaan tietynlaista viisautta ainakin näiden laitteiden suhteen ja myös ehkä paremmankin koulutuksen myötä jotenkin parempaa sivistyneisyyttä ja avarakatseisuutta.
Mitä haasteita meillä on?
Riippuen yksilöstä, mutta jos miettii työelämää niin nykyään se vaatii mielestäni enemmän osamista heti koulun päätyttyä, tarkoitan lähinnä ammattikoulun käyneitä. Jotenkin tässä maailmassa pitää osata hakea tietoa eri asioista, ymmärtää kokonaiskuvaa (ongelma jos on synnynnäinen hahmottamisen vaikeus) ja paljon vaaditaan nuorilta itsenäistä tekemistä. (Voin olla väärässäkin, riippuen työpaikan omista kriteereistä, mutta näin olen itse kokenut). Itsenäinen tekeminen ei kuitenkaan ole ongelma, jos tietää miten kuuluu tehdä, mutta koska välttämättä työelämässä ei ole kenelläkään aikaa selittää asioita sinulle tarkasti, miten kuuluu tehdä (jos olet harjoittelija tai aloittajana) niin se itsenäinen tekeminen voi olla haastavaa, jos et saa kuvaa siitä mitä halutaan lopputulokseksi. Ja myös jos ilmapiiri on sen kiireen ja stressin keskellä vaativa, kireä niin voi olla vaikeaa saada toiselta asiallista neuvoa/ohjeistusta haluttavasta asiasta. Voin kertoa, että työelämään meneminenkin voi olla kammo. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, mutta helposti sellaisen voi saada erityisoppijana, jos harjoitteluusi ei olla tyytyväisiä ongelmien takia joihin olisi voinut olla yhdessä miettien ratkaisuja, sen sijaan että liian suuret oletukset on asioissa ja sen takia saat haukut päälle tai jos ei haukkuja, niin työilmapiiri saattaa jättää sinut taka-alalle. Toivottavasti en musta maalaa liikaa työelämää, mutta näen sen itse haasteena että uskot siihen työpaikkaan, että siellä saat apua tarvittaessa (ainakin aluksi paljon, niin että opit jotain mitä pit’ääkin), mutta se kaikki kääntyy vain moitinnaksi, raivoksi sinua kohtaan. Haasteena on myös se, että jos ihmisille annetaan liian kiireellinen aikataulu suorittaa asioissa ja lisää porukkaa halutaan töihin eikä voida perehdyttää kunnolla, niin miten siellä voisi oikeasti pärjätä? Ja mikä se työhyvinvointi ilmapiiriä kohtaan on, jos saat vain moitintaa, huutoa niskaan asiasta jolle et voi mitään? Hahmotusvaikeus on vähän sama kuin menisit huutamaan kuurolle korviin. Ei, en tarkoita että hahmottamisen vaikeus olisi kuuro tai sokea, vaan jotkut asiat hahmotan eri tavalla kuin sellainen kuin toinen jolla ei ole sitä eikä siihen asiaan auta kimpaantuminen. Kuuro ja sokea oppii oman tavan selvitä maailmassa, niin myös hahmottamisen vaikeutta omaava oppii elämään omalla tavallaan riippuen vaikeuden tasosta yms.
Ja jotenkin minusta on haastavaa ylipäänsä elämässä se, että lukiolaisia pidetään nykypäivänäkin jonain sankareina vrt. ammattikoululaisiin. Ennen lukion käynyt oli jotain, mutta fakta on se, että nykyään jos käy lukion et saa sieltä kuin ylioppilas todistuksen, mutta et ammattia. Silti se on median mukaan suuri urhollinen teko versus sellainen, joka on oikeasti edes opiskellut ammatin. En halua vähätellä lukiolaisia se ei ole se pointti,vaan se että mielestäni pitäisi jo median alkaa huomata enemmän myöd ammattikouluja käyviä. Jos ei olisi hoitajia niin kuka täällä oikeasti tekisi hoitajien työt? Lääkäritkö? Epäilen.
Kuka täällä myisi kaupassa ja rahastaisi tuotteita tai ylipäänsä myisi niitä, jos ei olisi merkonomeja? Entä metsätyöt? Entä liikenteen liittyvät työt? Siivoojat? Kuka leipoisi kakut ja muut herkulliset leivonnaiset tai tekisi ruoan? Just asking. Ammattikoulussa lopulta moni ammatti on sellainen, mitä nykyyhteiskunnassa tarvitaan. Ei pelkästään AMK ammatit tai Yliopiston käyneet vaan myös ihan nämä “pohja-ammatit”. Välillä tuntuu, että ammattikoulujen kiitos on vain, että “kiva kun kävit ja tervetuloa uudelleen”. Harvoin esim. kerrotaan ainakaan täällä päin uutisissa sitä, miten joku nuori on opiskellut johonkin ammattiin hankaluuksista huolimatta. Jos sinulla on lukihäiriö niin yleensä se on lukiolainen, mutta entä jos olet ammattikoulussa ja sinulla on vaikka se lukihäiriö tai joku muu oppimisvaikeus? Ei sanallakaan siitä.
Siinä mielessä itse ainakin ajattelen, että jossain kohtaa maailmankin pitää kääntyä ja etsiä myös muualta kuin lukion penkiltä niitä tulevaisuuden sankareita. Lukion todistuksella ei tee muuta kuin hakee jatko-opintoihin. Tottakai ammattikoulunkin pystyy, mutta voi olla vaikeaakin, koska Suomi lellii edelleen ylioppilaita.Ja tämän näkee ihan jo hakiessa jatko-opiskeluihin siten, että lukiosta saat ehkä enemmän pisteitä kuin ammattikoulun käynyt. Jos olen väärässä, minut saa korjata.
Ja toivon, ettei tätä vastausta oteta vihakommenttina vaan yritin avata asioita vain siten, miten minä olen nähnyt tämän touhun. Kiitos!
Rauhaa kansalle silti.
Yleensä voidaan ajatella asioiden olevan toisin. Suunnistaminen metsässä olisi ongelma, jos tekisin sitä ja lentopallo on haastavaa, kun käsi ja aivojen koordinointi oikeana hetkenä ei anna onnistu, johtuen siitä että välillä analysoin pallon suunnan ja laskeutumisen kohdan pieleen. Mutta motorisesti minulla ei ole haasteita.