Minä vaan täällä hei

Tervehdys :slightly_smiling_face:

Täällä kirjoittelee rapiat 30vuotias tällä hetkellä Kymenlaaksossa asuva eukko.
Olen lähtöisin Vantaalta ja ensi kevään jälkeen on maailma avoin. Työskentelen sosiaali-ja terveysalalla keikkalaisena eli nollatunti-sopimuslaisena alalla kolmen eri vuokrafirman kautta, sekä neljässä eri työpaikassa opiskeluiden ohessa.

Olen lähäri ollut miltein 15vuotta ja työskennellyt vuosien saatossa ihan kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin kentillä missä lähihoitajana vaan voi työskennellä . Ensi keväänä olisi sitten tarkoitus valmistua sairaanhoitaja/terveydenhoitaja opinnoista. Korona aika on valitettavasti tähänkin luonut omat haasteensa, kun oppimista vaikeuttavia ominaisuuksia löytyy niin lukihäiriön, hahmotushäiriön kuin keskittymishäiriön muodossa. Muuten elämääni vaikuttavat vaativa persoonallisuus, masennus sekä aisti- ja tunneyliherkkyys.

Onnellinen olen koiranpojasta, josta on itselleni paljon seuraa. On hyvä syy nousta sängystä, lähteä lenkille joka päivä useamman kerran, vaikkei olisikaan töitä tai harjoittelua tai muuta velvoitetta. Tällä hetkellä ihmettelen uutta parisuhdetta, mälvään ajoittain vielä menneitä ja ja yritän pysyä kasassa nykyhetkessä.
Perusluonteeltani olen kontrollifriikki, täydellisyyden tavoittelija, paljon itseltäni vaativa, naivi, “sinisilmäinen”, jolla lapsen usko jokaisen ihmisen hyvyyteen, kunnes tulee rikotuksi tai jollain tavalla hyväksikäytetyksi. Olen kyllä puhelias, paljon äänessä, mutta se mitä puhun ja jaan on aika pintapuolista ja vain harvoille sekä valituille jaan ajan saatossa itsestäni enemmän. Horoskoopiltani härkä nouseva vaaka, joka hirmu hyvin kyllä määrityksiltään minua kuvastaa.

Toivottavasti joskus tulen löytämään maailmassa paikkani jonne voin vakiintua, jotta jonain päivänä pääsisin aloittamaan psykoterapian. Haaveena olisi saada menneisyyden möröt käytyä läpi, jottei niitä tarvitsisi kantaa harteilla mukana joka käänteessä. Jokaisessa päivässäni on musiikkia, joko kuunneltuna tai itse soitettuna, äänikirjoja, lenkkejä, opiskelua tai töitä sekä koiruuden kanssa halailuhetkiä, sillä 40kg painava koirani omistaa sylikoiran sielun eikä aina ymmärrä ettei tuosta noin vain voi kivuta syliin…

Yritän muistaa, että ihminen ei koskaan ole valmis vaan jokaisessa päivässä on asioita joita voi oppia tai ymmärtää uudella tavalla. On hyvä olla kiinnostunut uusista asioista, ihmisistä sekä ilmiöistä. Haluan tehdä hoitotyötä suurella sydämellä asiakasta/asukasta/potilasta/ perhettä kuunnellen kunnioittaen, kokonaisvaltaisesti ja mahdollisimman laadukkaasti.

Tässä pinta raapaisu, jotain hieman minusta :slight_smile:

6 tykkäystä