Minä ja hauras omanarvontuntoni

Muistan lukeneeni nuorena, eli 30 vuotta sitten, psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta kohdan joka on jäänyt mieleeni. Siinä sanottiin näin,( muistikuva on hatara ja referointi sinnepäin) että se itsetunto joka sinulle on lapsena kehittynyt ei voi täysin muuttua, mutta sen kanssa voi oppia elämään ja tulemaan toimeen.
Korjatkaa hyvät ammattilaiset jos olen väärässä!!!

Muistan että sisälläni kiehahti kun luin tuon tekstin silloin. Ehkä se on siksi jäänyt niin hyvin mieleeni.

Itse koen että kotioloni olivat hyvät, mutta monia elementtejä siitä kuitenkin puuttui. Johtuen omien vanhempieni saamasta senaikaisista kasvatusmetodeista.
Joita oli työ ja pärjääminen, välillä niukoissakin olosuhteissa.

Kyllä siinä sen aikaisessa lmapiirissä syntyi pakonomainen tarve luoda itsellekin ihmisarvoa suorittamisen kautta.

Tänään kun mietin tuota Keltikangas- Järvisen lausetta 50vuotiaana miehenä, niin en ole enään vihainen tuosta lauseesta.

Olen lukemattomia tapoja käyttänyt itseni tutustumiseen ja ymmärtämisee ja jotakin olen ehkä saavuttanut.
Ainakin sen että olen levollinen ja hyväksyvä sen suhteen mitä olen ja mitä en ole.

Tiedän että itsetuntoni ei ole täyttä rautaa mutta olen sen kanssa sinut.( Frederik lauloi. Harva meistä on rautaa…Minä taivu en koskaan). Taipuu se rautakin kun vähän lämmittää.

Yleensä kai ajatellaan että voi kun minulla olisi hyvä itsetunto ja kun ei ole, niin olen nyt sitten tällainen ja piste.

Toistan itseäni, viitaten edellisiin kirjoituksiini, että niiden omien ominaisuuksien hyväksyminen on tie tasapainoiseen elämään.

Ne valheelliset mielikuvat onnellisesta ja täydellisestä elämästä mitä meille syötetään media välityksellä, ei kestä lähempää tarkastelua.

Niin monta julkkista olen tämän 25 vuoden taksiajon aikana tavannut ja jutellut heidän kanssa, että tiedän heidän kamppailevan aivan samojen riittämättömyyden tunteiden kanssa kuin me “tavikset”.

Joskus nää ihanteet ja diagnoosit jättää meidät jonkinlaiseen tyhjiöön oman elämämme kanssa.

Jonkinlaisena yhteenvetona haluan rohkaista kaikkia niitä jotka kamppailevat oma-kuvansa kanssa.

Muista, että sinä et ole yhtä kuin diagnoosisi vaan arvokas yksilö juuri sellaisena kuin olet.

Rohkaisevin terveisin. TaksiMika

5 tykkäystä

On hyvä muistaa, että mikään diagnoosi ei muuta sinua ihmisenä. Se vain sanoittaa jonkin asian. Samoin kuin sää ulkona ei muutu, vaikka sanot ääneen sen.

3 tykkäystä

Olipa jotenkin tärkeä viesti lukea just nyt!

4 tykkäystä