Merkitysettömyys

Merkityksettömyydessä kuihtuu hetki kerrallaan olemattomaksi. Pieneksi näkymättömäksi möykyksi, jonka ääni on kauan sitten kadonnut. Haalistunut maali seinällä jatkaa kulumistaan auringonvalossa, mutta äänettömät avunhuudot eivät koskaan lakkaa.

Mitä merkityksettömyys siulle tarkoittaa?
Millaisia ajatuksia tai tunteita siihen on liittynyt?
Onko elämässäsi ollut tilanteita joissa olet kokenut olevasi merkityksetön?

Liitän tähän oman blogitekstini aiheesta. Kyseessä on kuvaus repivästä ihmissuhteesta, jossa kaksi ihmistä ajautuvat toisistaan kauemmas.
Miltä merkityksettömyys tuntuu?

3 tykkäystä

Vaikka kuinka kuuntelisi Veikko Lavin laulua. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, niin tulee hetkiä jolloin Dingon. Tukka pystyssä katuja astelen valtaa mielen. Nyt kun on 50v ja miljoonia kilometrejä takana, tulee mieleen olenko sittenki elänyt alisuorittaen elämääni, vaikka kaikkensa on yrittänyt. On vissiin perusasetuksissa meidän kovalevyssä ajatus, riitänkö, olenko tarpeeksi hyvä. Vaikka kuinka vatkaa ja vatuloi, niin kyllä se tunne välillä järjen ohi ajaa. Ihmisten hyväksynnän varaan jos hyvinvointinsa rakentaa niin meno on kuin aallokossa. Sama aalto nostaa sinut huipulle ja kohta mennään taas tukka hulmuten pohjalle. Joten rakastakaa itseänne ja olkaamme lempeitä itsellemme. Isä tapasi sano. Hyvin menee, ojas ollaan.

2 tykkäystä

Yksinäisyys ja merkityksettömyys kulkee käsi kädessä elämässäni. Jos tiedätte Tove Janssonin muumikirjoista Näkymättömän ninnin, tiedätte mitä haen takaa. Katoaa näkymättömiin, kukaan ei näe eikä ketään kiinnosta mitä teet. Vaikka tekisi kaikkensa, aina muut ottaa sen kunnian. Merkityksettömyys tuntuu siltä kuin tekisi pääroolin, mutta lopputeksteissä ei lue nimeäsi, kiitokset ja kehut menevät aina toisille. Huutaa, mutta kukaan ei kuule koska huuto on äänetön. Se tuntuu raskaalta taakalta kantaa.

Olin lomalla ystävien kanssa ja kokoajan muut menivät omassa porukassa ja minusta alkoi tuntua, et miksi minä olen täällä. Ketään ei välitä siitä että tulenko perässä. Väliäkö sillä jos jään tähän, ei nuo minua kaipaa.

Toki oma masennustila pahentaa tätä merkityksettömyyden tunnetta, tuntuu että mikään ei riitä. Merkityksettömyys, hirveä tunne, kukaan ei ansaitse sitä.

3 tykkäystä

Moi kultasiipi. Kuuntele Exit- kultasiivin biisi.
Haluan rohkaista sinua.
Ehkä palaamme vielä keskustelun aiheeseen myöhemmin.
T. Mika

Itse kykenisin kuvailemaan merkityksettömyyttä samankaltaisesti kuin sinä, Kultasiipi. Tietenkin eri kokemuksiin pohjautuen.

Omalla kohdallani merkitysettömyyden kokemus nousi siitä ettei omat sanat ja tekoni olleet samoja asioita vaan valehtelin ja petin luotttamusta. Lopputuloksen oli ettei millään sanomallani ollut merkitystä… Se on kamala ja sisältäpäin kalvava kokemus!

3 tykkäystä

Kun kaverit asui vielä samalla paikkakunnalla (ennen kuin he valmistuivat ja muuttivat pois) koin oloni usein merkityksettömäksi tai vähintään siksi vähiten tärkeäksi henkilöksi tässä porukassa. Tätä tunnetta lisäsi se, että valitsin eri kursseja kuin kaverini ja en sen takia nähnyt koulussa. He valmistuivat ja tekivät opparin ajallaan ja itse jäin tekemään sitä viidennelle vuodelle mielenterveys syistä. Mutta se suurensi sitä kuilua jonka koin olevan mun ja kavereiden välillä.

He olivat koulussa yhdessä, sopivat yhteistä menoa koulussa joista puhuivat sitten meidän WhatsApp ryhmässä - mutta kukaan ei kysynyt mua mukaan. En halunnut kutsua itseäni mukaan tai tunkeilla mukaan, koska mulla on paha tapa “testata” kaverisuhteita. Halusin tietää kysyttäisikö mua mukaan, kaverini tietävät etten ole kiireinen ja olen usein puhunut yksinäisyydestä. Ja se kun kutsua ei tule tai kystytty muuttoavuksi satuttaa. Mun kuullen on myös sovittu tapaamisesta, ja ei kysytty haluanko tulla messiin.

Tiedän, että ylitulkitsen kaikkea mitä läheiseni tekevät, sanovat tai jättävät tekemättä/sanomatta. Pelkään jääväni yksin, pelkään kavereitteni hylkäävän… pelkään etten ole heille yhtä merkityksellinen kun he ovat mulle. En koskaan uskalla sanoa, jos joku tekee jotain mikä satuttaa. Pelkään, että siitä syntyy konflikti ja jään ihan varmasti yksin.

Samoja merkityksettömyyden pelkoja on niin “oikeassa elämässä” ja netissä, ja olen tuskaillut näiden asioiden kanssa kauan.

Tiedän sen olevan normaalia, että ihmisiä tulee ja menee elämässä, joskus menneet tulee vastaan ja homma jatkuu siitä mihin se jäi. Mutta alkaa tuntumaan että ihmisiä enemmän menee elämässä kuin jää.

3 tykkäystä

Tekisi mieli kirjoittaa jotain minkä toivoisin lohduttavan sinua. Juuri nyt kaikki sanat tuntuvat latteuksilta, jotka kaikuisivat ilmaan vailla tarkoitusta. Liikutuin kirjoittamastasi.
Parasta, mitä voin kai todeta: Kannan sinua ajatuksissani :heart: Itsesi kannalta tärkeää että tulit kirjoittamaan tähän ketjuun.

1 tykkäys

Arvostan pelkästään jo sitä et yritit keksiä jotain lohduttavaa, se jo itsessään lohduttaa että tuntematon netissä toivoisi voivansa auttaa jotenkin.

1 tykkäys