Masennus, FOMO, elämänvaiheet

Millä ihmeellä sitä jaksaa painaa eteenpäin masennuksesta huolimatta? Oon kärsiny tästä jo kymmenisen vuotta, lääkkeet testattu ja samaten terapia josta oli jonkin verran apua. Silti sama vanha vaiva nostaa aina välillä päätään ja tuntuu että elämässä jää jälkeen (työ, perhe, oma asunto yms) kun seurailee muita kavereita jotka hankkii jo luoja ties monetta autoa ja n:nettä lasta.

On kokeiltu vaihtaa alaa, tehdä töitä, opiskeltu uutta ja silti aina kausittain iskee se alakuloisuus joka vie kaiken energian ja koti näyttää useita viikkoja tai kuukausia hirveältä ku siellä ei tuu siivottua. Pelkkää selviämistä vuodesta toiseen ja vaikea uskoa että tämä ikinä tästä parantuu ja eläisi “omilla jaloillaan.” Tuntuu ettei mistään uskalla haaveilla ja pelottaa jatkuvasti että kaikesta jää paitsi kun masennus syö niin paljon hallintaa omasta elämästä. Ikäänkuin ois jääny paikalleen elämässä ku on niin iso köysi kiinni joka vetää kokoajan taaksepäin että on kauheeta painamista edes pysyä paikallaan.

Nyt taas jonoteltu kuukausia lääkärille, sitä ennen mt-sairaanhoitajan käynnit jotka päätty sanoihin “en tiiä onko tästä sulle hyötyä.” Muutenkin tuntuu että koko muu yhteiskunta ja kaverit muistuttaa aina välillä kuinka sitä ei ole ku miinusta budjetissa ja taakkana muille. Haluaisin haaveilla niistä asioista mistä näkee että ihmiset ympärillä nauttii, muttei voi luottaa että sinne asti ikinä pääsee. Huolettaa että menee vaan pahempaan suuntaan.

Eka kirjoitus tänne. Piti olla sellainen ytimekäs “miten selvitä masennuksesta kun tuntuu että kaikki tärkeät elämänvaiheet (perhe, ura jne) jää välistä?”