Luottamusogelma

[Nansu]

Olen ollut 5,5v parisuhteessa. Suhde on itselleni ensimmäinen ns. “oikea” parisuhde. Meidän yhteinen tie on ollut alusta asti ajoittain haastava. Kaksi vahvaa persoonaa ottaa välillä yhteen. Tietysti minulle kaikki on ollut uutta ja on paljon oppimista.

Kolmannen vuoden kohdalla tuli vastaan tilanne, että poikaystävä jäi aivan sattumalta kiinni muille naisille viestittelystä. Kyseessä oli vieläpä hänen ex kumppani, nainen joka oli hänelle hänen mielestään se ainoa oikea, mutta suhde päättyi jo yli 10v ennenkuin me tapasimme. Viesteissä oli mm. tunnustettu ikuista rakkautta ja kerrottu kuinka mies odottaa vain häntä ja hän on ollut se jonka kanssa mies on halunnut elää elämänsä loppuun saakka onnellisena ja mennä naimisiin. Se oli minulle kriisin paikka ja olin aivan varma, että tämä suhde loppuu siihen paikkaan.

Toinen viestiketju kertoi minulle, että poikaystäväni haukkui minua omalle parhaalle kaverilleen, joka oli myös nainen ja jota en koskaan ollut tavannut vaikka olisin myös halunnut tutustua poikaystäväni kavereihin.

Näistä syistä suhteeseemme tuli järkyttävän suuri kuilu ja luottamuspula.

Minä kävin asian tiimoilta sairaanhoitajalle juttelemassa useita kertoja ja työstimme asiaa pikkuhiljaa poikaystäväni kanssa eroamatta. Asumme toinen toisella puolella Suomea, joten etäisyyttäkin on otettu ajoittain.

Aikaa kului ja suhteemme alkoi hiljalleen palautua osittain siihen, mitä se oli ennen kriisiä.

Nyt pari vuotta myöhemmin, mies edelleen salailee puhelintaan, en saa edes vilkaista siihen suuntaan saatika koskea siihen.
Mitä minun pitäisi tehdä? Aina, kun kysyn miksi hän puhelintaan salailee, en saa mitään muuta vastaukseksi kuin tuhahduksen tai jotain mutinaa ja tekosyitä, että hän ei voi työn takia antaa kenenkään muun käsitellä puhelintaan, mutta se on täyttä p*#kaa. Hän tietää, etten koskaan mene paljastamaan hänen suurimpia salaisuuksiaan kenellekään, taikka sitä mitä hänen puhelimensa sisältää.

Tätä salailua on jatkunut kriisistä asti. En jaksa olla koko ajan varuillani, että vieläkö mies pettää minua puhelimessaan muiden kanssa ja koska siitä tulee fyysistä pettämistä.

Pitäisikö minun vain olla itsekäs ja lähteä tästä suhteesta?

En oikein tiedä mitä tällä haen, mutta halusin asiasta kertoa johonkin.

[ciara]

Kyllä pitäis todellakin lähtee. Todella epäkunnioittavaa ja oksettavaa käytöstä. Kerran voi ehkä mokata, mutta sen jälkeen pitäis herätä ja oikeesti näyttää että katuu ja on luottamuksen arvonen.

Itekin oon kyllä antanu kumppanille joskus ties kuinka monta mahdollisuutta, kun oon vaan uskonu, että kyllä se siitä muuttuu. Eroon johti lopulta, pitkitin vaan asiaa.

[darkskiesreveal]

Ulkopuolisten on tosi paha toisten parisuhteisiin kommentoida mitä pitäisi tehdä, koska vain te kaksi siinä suhteessa elätte ja tunnette miltä siinä tuntuu olla.

Siihen nähden kuitenkin, jos tosiaan pahalta, tai ei oikealta tuntuu, niin miksi et olisi ns. “itsekäs”. Eihän siinä ole mitään itsekästä lähteä pois suhteesta, jossa ei voi hyvin. Se ei ole mielestäni myöskään kenenkään velvollisuus olla onnettomana parisuhteessa pelkästään sen kumppanin iloksi ja koska hän ei muka voi olla ilman sinua.

Parisuhteessa jos on, niin pitäähän siinä molempien viihtyä ja olla tyytyväinen oloonsa. Kaiken olla tasapainossa välillänne, niin ettei kumpikaan joudu “uhraamaan” itsestään toisen takia jotain tärkeää ja luottamus onkin mielestäni todella iso asia siinä mielessä. Jotkut kyllä senkin osaavat taitavasti lakaista maton alle, jos luottamus on rikottu, mutta itse en kykenisi.

Luottamus on kaikissa läheisissä ihmissuhteissa todella tärkeä asia olla kunnossa. Omalla kohdallani sen saavuttaminen vie aivan jumalattoman paljon aikaakin vielä ja pahinta on se, että niin pienessä hetkessä se voi sitten taas romuttua täysin.

Mieti sitä, että samalla kun olet suhteessa, jossa joudut epäilemään ja pelkäämään pahinta voisit sen sijaan olla sellaisen tyypin kanssa, jonka seurassa on niin turvallista ja mukavaa, että sinulle ei tulisi mieleenkään epäillä hänen olevan kaksinaamainen.

[unna_alexa]

Komppaan edellistä kommentoijaa. Luottamus on läheisten ihmissuhteiden yksi olennainen peruspilari jonka päälle rakentuu monta muuta asiaa. Toisena haluaisin mainita yhteydestä. Yhteys on minulle ilmapiiriä ja tunnetta toisesta ihmisestä.
Miltä itsestäni tuntuu hänen seurassaan ja päinvastoin? Millainen tunneilmapiiri keskusteluissanne on? Onko tilaa kaikenlaiselle sanottavalle? Jopa niille epävarmmmille, joiden ääneen sanominen pelottaa tai aristaa.

Haluan antaa sinulle muutaman kysymyksen
En tietenkään odota näihin julkisesti vastausta!
Millainen teidän yhteinen arki on?
Millainen yhteys teillä on toisiinne ihmisinä?
Miten mainitsemasi seikka vaikuttaa arkiseen elämäänne?
Onko muita syitä miksi et voi luottaa kumppaniisi?
Olisiko sinulla aidosti syitä jäädä suhteeseen? Entä mitä syitä olisi lähteä?
Mikä sinua eniten sattuu tässä tilanteessa?

Ei ole minun paikkani sanoa: mitä tehdä ja mitä ei. Uskoisin että meiltä muilta voit saada peilausta tämänhetkiseen elämäntilanteeseesi. Selkeästi sitä tarvitset muuten et olisi kirjoittanut tänne juuri tästä aiheesta.

Kuulostat kovin epävarmalta tilanteesi kanssa, mikä on täysin ymmärrettävää. On varmasti kivuliasta olla ihmissuhteessa toisen kanssa pitkän aikaa ilman luottamusta. Siltikin vaikka luottamusta saisikin palautettua, ei se ole samanlainen ennen kuin sen menettämistä. Jatkuvassa (mahdollisessa) stressitilassa eläminen on kuormittavaa jo sinulle itsellesi. Toivon että löydätte sinulle ja hänelle sopivan ratkaisun yhdessä tai erikseen.

Toivon sinulle elämääsi kuuluvaa hyvää Vaalin sinua ajatuksissani
P.S. Lahjoitin sulle monta kysymystä

[Kazzumazzu]

Ajattelin tuoda oman suoran mielipiteen kanssa kekoon: todella isoja “red flageja”, jos olette sopineet, ettei muille tekstailla ja se että hän on haukkunut sua sun selän takana. Joo, välillä tunteet voi kiehua ja välillä voi miettiä omia eksiään mutta tästä viestistä minkä kirjoitit paistaa läpi se, ettei tämä mies kyllä hirveästi kunnioita sinua ja sinun rajojasi. Saatat ehkä miettiä, että “nää on tämmösiä pieniä asioita” mutta sun ei tarvitse todellakaan tyytyä yhtään vähempään - suakin pitää kuunnella, kunnioittaa ja ymmärtää.

On varmasti vaikeaa ajatella elämää ja omaa arkea ilman kumppania, jos on viettänyt usean vuoden toisen seurassa, mutta voin kertoa, että hetken päästä jos nyt päätät lähteä (mitä itsekin kyllä suosittelisin etkä juttele hänelle enää) niin tulet olemaan niin paljon paremmassa paikassa henkisesti Ansaitset paljon parempaa, eikä hän selkeästi ole halukas joustamaan tai muuttamaan käytöstään, jos hän edelleen toimii samoilla kaavoilla vaikka olet niistä sanonut ja pannut merkille tuon ihme puhelimen salailunkin. Sinun ei todellakaan tarvitse sietää tuollaista käytöstä. En usko, että kaverisuhde toimisi jos hän pikkumaisesti ja avoimesti kavereilleen haukkuu sinua ja salailee edelleen eikä pysty keskustelemaan kanssasi avoimesti asioistaan.

Pahoittelut tällaisesta tosi suorasta kommentista. Itse olen vaan kanssa menneessäni kestänyt ja sietänyt ja odottanut kuuta nousevaa niin jos ei kiinnosta jutella ja jos ei kiinnosta muuttua siinä missä minäkin niin oon ite vaan silleen soronoo
Sattuuhan se, kun on toista rakastanut ja uskonut toisen hyvään, mutta parempaa on aina tulossa, jos siihen uskoo. Ei kenenkään meistä tarvitse täällä “vain selviytyä”, voi ja saa ja pitää elää! Koska itse on oman itsensä onnellisuudesta vastuussa, se ei ole kenenkään muun työ tuoda, ja haluaisin, että voisit olla onnellisempi.