Läheisriippuvuus

Hei!
En oo ikinä kirjottanu millekkään tämmöselle palstalle mut ajattelin testata nyt onneani josko joku vastais tai olis kokenut jotain vastaavaa:D olis hienoa kuulla teidän kommentteja!
Mut mulla on ongelmana läheisriippuvuus. Se on vaikeaa myöntää itselleni. Mutta näin oon viime aikoina todennut (tätä on kestänyt about 2v), oon ylikeskittynyt toiseen ihmiseen (joka tässä tapauksessa on kaveri) ja mietin jatkuvasti mitä hän tästä ja tästä ajattelee, mitä hän tekisi tässä tilanteessa… Ylipäänsä mietin elämääni nykyään hänen kannaltaan vaikka koen että hän teki erään kerran väärin minua kohtaan. Minusta tuntuu että olen jäänyt roikkumaan siihen suhteeseen, enkä pääse eroon tästä olosta. Emme näe muuta kuin koulussa eikä tulisi kuuloonkaan ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan. En kehtaa puhua asiasta kenenkään kanssa enää mutta koen että en ole käsitellyt asiaa tarpeeksi itselleni vielä. Olen myös huomannut ajatuksen itsessäni (oon sinkku), että ikään kuin en voisi alkaa seurustelemaan, koska mitä jos mun kaverit ei tykkäis hänestä tai mun poikaystävä ei ois heidän tyylinen, heidän makuun jotenkin… Musta on pitkään tuntunut etten osaa tehdä omannäköisiä päätöksiä elämäni kannalta ja kaipaan menneisyydestä sitä, että näki paljon kavereita.
Haluaisin alkaa elämääni taas omalta kannaltani ja olla miettimättä mitä muut minusta ajattelevat, luottaa siihen että kun elän omien arvojeni mukaan niin löydän sellaisia ystäviä jotka hyväksyvät minut tällaisena.
Minulle on myös aina ollut vaikeaa asettaa rajoja ja pahoittaa kenenkään mieltä.
Miten saada elämästään otteen ja elää rohkeammin? Ja ennen kaikkea tämä kysymys: Miten päästä läheisriippuvuudesta eroon?

3 tykkäystä

Hei! kiitos sun viestistä.

Ensimmäinen tärkeä askel on tunnistaa se ilmiö, minusta tuntuu, että olet siinä jo edennytkin =).

Sitten hiljalleen rohkeita askeleita suuntaan: minun ei tarvitse miellyttää jatkuvasti tätä ihmistä. Otat vaikka pieniä harjoitteita, että et toimikaan niinkuin olet tehnyt läheisriippuvuuden ajamana.

On hyvä miettiä hyvällä hetkellä myös: “mitä pahaa siitä seuraa jos joku pahoittaa minun jutuista mielensä”.
Läheisriippuvuuteen liittyy olennaisesti myös toisen ihmisen henkisen kestävyyden aliarviointi.

3 tykkäystä

Kiitos vastauksesta! Tämä tuntuu pitkältä ja vaikealta prosessilta, sillä olen aina ihaillut häntä ja heidän perhettään ja kaivannut vastaavanlaista myös omalta perheeltäni…

2 tykkäystä

Hei, mahtavaa kun kirjoitit aiheesta.
Monille tuttu.
Niinkuin Ville sanoi, oot jo edennyt pitkälle kun tunnistat ilmiön.
Ymmärrys johtaa muutokseen, on mun mottoni :slight_smile:
Usein taustalla on tarve tehdä tutustumismatka omaan identiteettiin. Kuka mä olen, mistä mä tykkään, mitä mä haluan elämässäni, millaisia asioita minä arvostan.
Tällöin on helpompi myös ilmaista omia mielipiteitä ja olla menemättä mukaan toisen arvomaailmasta nouseviin juttuihin.
Joskus tarvii tosiaan ihan tietoisestikin ilmaista niitä asioita mistä itse ajattelee eri lailla. Ikäänkuin kasvattaa tätä omaa itseä ilmaisevaa puolta.
Korona aika ei oo kyllä ollut tässä avuksi… Moni on pohtinut sitä, että kun ei “kuule itseään” ilmaisemassa erilaisia juttuja, ei tule oikein edes omissa silmissään nähdyksi. Oma identiteetin kehittyminen ei oikein saa kunnolla ravintoa.
ota tästä vaikkapa kerrallaan vuoden projekti :slight_smile: Ja kannusta ja kehu itseäsi jokaisesta askeleensta jossa ilmaiset sitä mitä itse toivot, haluat ja koet elämässäsi. Aina kun tykkäät jostain musiikista, tai jostain jutusta, tallenna tämä mieleesi.
Kirjoita päiväkirjaa? Mikä vois olla sun juttus miten teet itseäsi näkyväksi omalle ittellesi? ja myös muille muuta kautta.

4 tykkäystä

Kiitos vastauksesta, tää lämmitti mieltä! <3 päiväkirjan kirjottaminen on tuntunut vaikealta pitkään kun en oo uskaltanut olla itselleni rehellinen vaan kaunistelen asioita jostain syystä itsellenikin… mutta oon alkanut kirjoittamaan taas ja se tuntuu ehkä helpottavan jo hieman.

2 tykkäystä

Hei,

Ihanaa, kun joku on tehnyt tänne tästä aiheesta avauksen. Itse olen viimeisen vuoden aikana myös herännyt tähän ajatukseen omasta läheisriippuvaisuudesta, kun huomasin toistavani samoja kaavoja parisuhteissa, ja selkeästi samoja piirteitä on kuin Jaahas sulla. :slightly_smiling_face:
Seuraavat piirteet olen bongannut itsestäni parisuhteessa toisen kanssa:
-Huomioni kiinnittyy toiseen(olen koko ajan saatavilla puhelimen välityksellä yms. ja teen kalenterista tilaa nähdäkseni toista, jopa omat harrastukset tuntuvat tylsiltä osallistua)
-En uskalla kertoa tarpeistani tai pyytää mitään.
-Joustan liikaa rajoistani. Minua saa kohdella suhteessa aika huonosti, ennen kuin olen lopulta niin rikki henkisesti, ja ymmärrän luovuttaa. Tätä ennen yritän monta kertaa lähteä, mutta aina se kaipuu toiseen saa palaamaan takaisin ja yrittämään uudelleen uskoen, että nyt tämä muuttuu paremmaksi.
-Koen herkästi loukkaantuneisuutta toisen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä, eli minun huomiomattomuudesta vaikkapa päätöksenteossa. Tämä on kuitenkin vaikea asia hahmottaa, että onko oikeasti minua kohtaan tehty väärin vai olenko omien hylkäämiskokemusten vuoksi ns. liian herkillä tuntemaan loukkaantumista. Vastuutan siis tiedostamattomasti omaa onneani toisen harteille.

Nyt olen suhteessa, jossa olen kokenut hylkäämiskokemukset rankimman kautta. Uskottomuus, valehtelu ja riidan aikaiset uhkailut toisen puolelta ovat saaneet minut vainoharhaiseksi ja pohdin, miten saisin turvan luotua itselleni mutta myös ymmärrettyä, voinko näistä enää päästä yli tässä suhteessa. Paljon olen Eevi Vuoriston(ent. Minkkinen) juttuja lukenut ja kuunnellut, mutta en saa selvyyttä itselleni, miten voisin näissä piirteissäni kehittyä terveempään suuntaan. Yritän myös selventää itselleni, ruokkiiko puolison tietyt piirteet omaa läheisriippuvuuttani niin paljon, että tämä suhde on tuhoon tuomittu vai ovatko ne satunnaiset tapahtumat vain jättäneet jälkeensä sellaista, mistä joko yritän toipua tai sitten ne ovat rikkoneet minut tässä suhteessa. En haluaisi kontrolloida, olla epävarma ja vainoharhainen vaan luottaa toiseen, mutta koen sen todella vaikeaksi. Toinen kyllä tekee asioita luottamuksen rakentamiseksi, mutta koen etteivät ne riitä minulle täysin. Olemme erittäin halukkaita selvittämään omia käyttäytymismalleja omilla tahoillamme ammattiavun kera, mutta tällä hetkellä suhteen riidallinen raastavuus vaikeuttaa itselläni esimerkiksi uuden työn oppimista. Paljon on ymmärretty asioita, mutta ei löydetty oikeita ratkaisuja niiden toteutumiseksi käytännössä.

2 tykkäystä