En tiedä mihin palstalle tää kuuluu en tiiä saako tänne vaan tälleen tyhjentää ajatuksia mutta.
Mua ahdistaa, elämä, työ, koulu, parisuhde, perhe, kaikki. Tuntuu etten selviä enää, en jaksa olla vähän väliä ihan rikki ja viettää iltojani itkien yksin. Mulla on semmonen tunne että kaikesta pitää selvitä yksin. Joskus poikaystäväni on tukena ja puhutaan ja se auttaa tosi paljon. Mutta kun tulee riitaa, jään ahdistukseni kanssa aivan yksin. En jaksa tuntea pahaa oloa en halua elää elämää näin. Mietin joskus miks tätä elämää edes eletään.
Oon käyny puhumassa opiskelijaterveyden kautta joskus aina kun aikoja on saanut, mutta näissä keskusteluissa on ennemmin keskitytty siihen että no kouluhommat palautuu ajoissa niin eihän sulla mitään oo. Ja sit mietin vaan että nii, eikai tässä mitään. Nyt kuitenkin tuntuu että tulee seinät vastaan joka suunnasta. Pääsin kyllä johonkin 5 kerran lyhyt-terapiaan mitä odottanut monta kuukautta, ja ens kuussa se alkaa. Ahdistaa sekin että mitäs sitten sen 5 kerran jälkeen tapahtuu ja kun alitajunnassa odotan että sitten kaikki selviää ja paranee mutta eihän se nyt varmaan ihan niin toimi.
Tuntuu että oon niin hukassa tässä elämässä, yksin, tyhjä. Mutta töihin menen jokapäivä ja koulun oon suorittanut tähän mennessä ihan hyvällä menestyksellä mutta en tiedä miten jaksan vielä 2 vuotta.
Koulun loputtua suurin ahdistuksen lähde on parisuhde. Haluaisin vaan olla onnellinen… Ja siis oonhan mä aina joskus, mutta tuntuu että se hiipuu kokoajan ja menetän itseni kokonaan.