Kun elämä rakensi padon ympärilleen

Olen nähnyt lääkäriksi opiskelevan miehen joka sairastu skitsofreniaan. Olen nähnyt lääkärin joka skitsofrenian takia joutui suljetulle osastolle. Olen seurannut läheltä sen tuskan ja nähnyt sen hämmentyneen ilmeen lapsen kasvoilla kun perhe on mennyt rikki ja vaimoni lapset sai minusta " uuden isän". Olen nähnyt koulukiusatun tyttäreni tuskan ja vetäytymisen. Olen nähnyt omat itkuiset silmäni peilistä, kokiessa suurta kyvyttömyyttä elämän haasteiden edessä. Seurakunta työtä tehdessäni, olen vankilan kirkossa polvistunut alttarille ja laskenut käteni miehen olalle joka oman traumaattisen lapsuuden ja sattumien summana oli ajautunut henkirikokseen.

Olen kokenut sen kuinka sisäisen polkuni pientareita pitkin olen kompuroinut kohden oman heikkouden hyväksymistä ja nähnyt mikä voima siihen kätkeytyy.

Olen nähnyt ja kokenut myös paljon hyvää ja nähnyt sen voiman mikä rehellisyydellä, hyväksynnällä ja rakkaudella on.

Se on ikäänkuin pieni poranterä joka tekee pieniä reikiä siihen patoon joka sisällesi on syntynyt.

Tämä keskustelukanava voi olla sinulle ja minulle se pieni poranterä joka pikku hiljaa ja huomaamattomasti tekee meissä työtä, niin että tuo elämään rakentunut pato heikkenee tai jopa romahtaa ja uskallat omana pienenä itsenäsi vastata elämän heittämiin haasteisii.

3 tykkäystä

siis todella herkkä ja syvältä koskettava, upeesti kirjotettu teksti! kiitos sulle hirmusesti :heart:

2 tykkäystä

Elämä koskettaa meistä jokaista yksilöllisellä tavallaan. Erillisyyden ja yhteyden leikki on jatkuvaa läpi elämän niin kauan kuin hengitämme. Persoonan rakenteessa ego luo meidät erillisiksi toisistaan.

Erillisyydessä elää kahta eri todellisuutta. Päänsisäinen maailma ei ole valmis vielä olemaan sanojen tai tekojen myötä totuudellisena kaikille jotka sen voisivat nähdä. Vastaantulisivat muiden mielipiteet sekä kaikki se valo, joka meitä hellii. Eläessä enemmän oman mielensä sisällä sen todellisuuden ollessa erillinen ja kaukainen siitä kaikessa mihin keho kuljettaa.

Niin kauan kuin mieli ja keho ovat erillisiä toisistaan, on myös päänsisäinen maailma vankina näkymättömien kaltareidensa ympäröimänä. Tunteiden ollessa vieras käsite niitä on vain helpompi paeta kaikella mitä osaakaan. Koittaa hetki jollon pään sisällä ei huuda kilpaa kaikki itsensä osaset, joiden kohtaamattomuus on johtanut ainaiseen kakofoniaan mielessä.

Hetki ja tietoinen ajatus kerrallaan erillisyys muuttuu yhteydeksi mielen ja kehon, sekä itsensä ja muun maailman välillä. Yhteyden olemassaolon huomaa kasvavasta kyvystään olla läsnä kuluvassa hetkessä. Hiljaisuus tai yksin oleminen eivät olekaan enää pelottavia juttuja vaan niitä saattaakin kaivata pitkän päivän jälkeen. Ärsykkeiden liika kuormittaminen saa hermoston hetkellisesti epätasapainoon.

Yhteydestä käsin elämä avautuu aivan uudenlaisella tavalla. Tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Monet erillisyydessä olleet käytösmallit ovat joko lieventyneet tai kokonaan poissa. On vapaa ja perillä itsessään. Ei tarvitse enää etsiä.

2 tykkäystä

Kun luin kommenttejanne niin roska tuli silmääni ja tulin kosketetulsi jälleen kerran.
Tervehdyttävä ja jaksamaan auttava keskustelu ei ole tämän ihmeellisempää ja kaikilla meillä on se taito kun me rohkeasti uskallamme avautua, vaikka sitten tällä keskustelufoorumilla.

Teitä kaikkia lämmöllä rohkaisten. TaksiMika

1 tykkäys

Voi kiitos Mika kauniista sanoistasi :heart_eyes: :melting_face:

1 tykkäys

Kiitos kauniista sanoistasi ja paljon rakkautta ja hyvää tarkoittavia ihmisiä lähelläsi.
Toivoo TaksiMika

1 tykkäys

Hirmuisen iso kiitos myös sinulle kirjoituksestasi. Olet todella ajatellut asioita.