Työskentelen koulussa vahvasti sosiaalisten haasteiden ja pulmien äärellä, ja ajattelin näin koulujen alkaessa muutaman sanan koulukiusaamisesta.
Ei taida kovinkaan montaa ihmistä löytyä, jotka eivät olisi sitä mieltä että koulukiusaaminen on väärin ja siihen tulisi puuttua. Jostain kumman syystä todella monella on myös käsitys, että siihen ei puututa. Internet on täynnä ehdotuksia ja mielipiteitä, miten asia ratkeaisi. Alla otan käsittelyyn muutaman tyypillisimmän kommentin ja ehdotuksen.
Alkuun on kuitenkin sanottava, että jo termi ”koulukiusaaminen” vähättelee koko ilmiötä. Ilahduttavaa onkin huomata, että edes silloin tällöin mediassa ja kouluissa puhutaan väkivallasta. Koulukiusaaminen on väkivaltaa, joko fyysistä, henkistä tai molempia. Kouluissa saatetaan samaan aikaan pohtia väkivaltaan puuttumisen mallia, ja kiusaamiseen puuttumisen mallia. Vaikka riittäisi yksi, väkivaltaan puuttumisen malli. Jos sana kiusaaminen poistettaisiin kokonaan kaikista hankkeista, malleista, suunnitelmista, mediasta sekä keskusteluista, ja korvattaisiin se väkivallalla, kenties asian vakavuus tarttuisi myös lapsiin ja nuoriin. Sen sijaan, että vanhempien kanssa pidetään palaveria kiusaamisesta, palaveri pidettäisiinkin väkivallan teoista. Tarvittaessa paikalla poliisin edustaja, ja todennäköisesti yleinen asenne ilmiötä kohtaan voisi muuttua.
”Miksi kiusatun pitää vaihtaa koulua, parempi olisi jos kiusaaja joutuisi vaihtamaan koulua!”
Hyvin harvoin on tarkoituksenmukaista, että tekijä vaihtaa koulua. Käytännössä tämä toki turvaa kohteen koulunkäynnin, mutta siirtää itse ongelman toisen koulun huoleksi. Kun ilmiötä tapahtuu jokaisessa koulussa, tekijän siirto aiheuttaisi vain kierteen missä yhden siirretyn tekijän tilalle tulisi toisesta koulusta sieltä siirretty tekijä. Siinä on varmaan kiva rehtorina aamuisin avata maileja, kun siellä lukee että teille nyt siirtyy oppilas, joka on väkivaltainen muita kohtaan emmekä saa sitä loppumaan. Jos joku ajattelee, että siirto pistäisi tekijän miettimään ja käytös muuttuisi, kannattaa lukea seuraava kohta.
”Kovemmat rangaistukset, niin oppivat olemaan!”
En ole koskaan nähnyt tutkimusta, missä rangaistusten koventaminen olisi vähentänyt rikollisuutta. Sen sijaan päinvastaisia tutkimuksia on useampiakin. Kovemmat rangaistukset toimivat pelotteena lähinnä harkituissa rikoksissa, kuten talousrikokset.
Amerikassahan Kalifornian osavaltiossa on ”3 ja ulos” käytäntö, jolla kuviteltiin rikosten vähenevän. Eli kolmannesta rikoksesta saa todella pitkän tuomion, jos kaksi aiempaa ovat olleet vakavia tai väkivaltarikoksia. Rikokset eivät vähentyneet, mutta vankilabisnes alkoi kukoistamaan. Nuoret, jotka koulussa kohdistavat säännöllistä väkivaltaa samaan kohteeseen, voivat itse todella huonosti. Tällöin yleensä taustalla on traumoja ja häiriöitä kasvussa ja kehityksessä, ja elämästä puuttuvat suunnitelmallisuus, tavoitteet ja usko tulevaisuuteen. Toiminta on usein tunteiden ohjaamaa, koska tunteiden tunnistaminen, käsittely ja hallinta on vajavaista. Siinä missä tasapainoinen nuori saattaa pysähtyä miettimään mahdollisia seurauksia, näillä väkivallan tekijöillä tätä kykyä ei yleensä ole. Usein myös empatiakyky on selvästi keskivertoa alempi.
Käytännössä rangaistuksen pelko ei korjaa tilannetta, ja kovemmat rangaistukset eivät poista kouluväkivaltaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö teoilla tulisi olla seuraamuksia. Väkivallantekijöillä on lähes aina haasteita ottaa ja kantaa vastuuta omista teoistaan, ja helposti asiat ovat aina jonkun muun syy. Oikeanlaiset seuraamukset ja niistä huolehtiminen ovat osa kasvatusta, jossa nuorta opetetaan ottamaan vastuu omista teoistaan. Jälki-istunnot, koulusta erottamiset, kotiarestit yms. eivät tätä kehitä.
”Koulu aina hyysää kiusaajaa!”
Itse en ole kertaakaan törmännyt täysin mustavalkoiseen tapaukseen, jossa on selkeästi paha tekijä ja hyvä kohde. Sen sijaan tapaukset ovat täynnä monimutkaisia harmaan sävyjä. Mediassa ja somessa vanhempien kertomukset ovat aina vain toinen puoli. Sen toisen puolen tarina on yleensä erilainen. Vaikka vanhemmilla on vahva käsitys siitä, miten oma lapsi on aivan viaton ja se tekijä on aivan paha, tämä ei aina ole ihan koko totuus.
Koululla on myöskin vaitiolovelvollisuus ja kaikkien osapuolten oikeusturva pitää toteutua. Tästä syystä usein kohteelle ei kerrota, miten tekijän kanssa työskennellään. Usein työ on hidasta, koska harvoin väkivallan tekijä lopettaa käytöksensä pelkästään palaverin ansiosta. Toisaalta kouluissa usein keskitytään täysin tekijään, ja kohde unohtuu toimenpiteistä. Hyvissä rakenteissa on kirjattuna myös kohteen tuki ja kuuleminen. Tärkeää on myös toimenpiteistä päätettäessä sopia seuranta-aika, jonka jälkeen arvioidaan toimenpiteiden vaikuttavuutta. Valitettavasti koulut usein päättävät ”seurailla tilannetta” ilman selkeää päivämäärää arvioinnin ajankohdalle, ja tilanne jää ”auki”. Tästä syystä usein tulee tunne (ja aivan oikeutetusti), että koululla puututaan näennäisesti.
Kiva-koulu on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Osa kritiikistä on aiheellista, osa yllä kuvattujen haasteiden tuomia. Kiva-koulun periaatteet ovat hyviä, mutta kuten missä tahansa työkalussa se tärkein rooli on sen käyttäjällä. Valitettavasti nuoren elämä on täynnä arpapeliä, ja näillä arvoilla on suunnattoman iso rooli sen suhteen, minkälainen ihminen sieltä kouluputkesta tulee ulos. Päiväkotiryhmissä ja henkilökunnassa on todella isoja eroja laidasta laitaan. Onnekkaimmat saavat rakkautta, lämpöä ja ammattitaitoa, kun taas epäonnisimmat saavat ammattitaidotonta ja stressaantunutta varhaiskasvatusta. Koulussa opettajat ovat ihmisiä, vahvuuksineen ja haasteineen. Onnekkaat saavat taas välittäviä ja myös kasvatuksellisesti ammattitaitoisia opettajia, epäonnekkaat saattavat saada kyynistyneen ja loppuun palaneen opettajan. Kouluissa vasta onkin eroja, toisissa puututaan asioihin oikeasti, toisissa vain paperilla ja pahimmissa ei edes paperilla.
Mitä tehdä vanhempana tai osallisena?
Mikäli löydät itsesi palaverista, jossa käsitellään kiusaamista, väkivaltaa tai jotain muuta haastetta, on hyvä muistaa muutama tärkeä seikka. Jos näitä ei koulun puolelta muisteta/osata/haluta, on oikeutesi niitä vaatia kirjattavaksi. Kaksi tärkeintä ovat toimenpiteet sekä seuranta. Eli palaverin muistioon (jos palaverista ei tehdä muistiota, on aiheellista kysyä miksi. Tämän pitäisi olla lakisääteinen ja kaikkien osapuolten, myös koulun henkilökunnan, oikeusturvan takia) tulisi kirjata toimenpiteet, kuka niistä vastaa, ja milloin järjestetään seuraava palaveri jossa tarkastellaan miten toimenpiteet ovat toteutuneet ja vaikuttaneet. Jos koulun edustaja sanoo, että ”seuraillaan tilannetta ja palataan mikäli on aihetta”, tähän ei tulisi tyytyä. Silloin kenenkään selkeä tehtävä ei ole tarkkailla ja arvioida tilannetta, sekä toimenpiteiden toteutumista. Asia jää helposti vain leijumaan, ja koulu voi todeta että asia on kunnossa koska mitään pyyntöjä uudesta palaverista ei ole tullut.
Tärkeää on myös muistaa, että pahoinpitely on rikos myös koulussa. Vaikka tekijä olisi alaikäinen, se ei poista vastuuta eikä tarkoita etteikö poliisi tarvittaessa puuttuisi asiaan. Koulu menee usein sen taakse, että kun tekijä on alle 15 niin kyseessä ei olisi rikos tai poliisiasia. Laki velvoittaa koulun henkilökuntaan kuuluvia ottamaan yhteyttä poliisiin, mikäli oppilasta epäillään rikoksesta jonka enimmäistuomio on vähintään kaksi vuotta. Tämä sisältää mm. törkeän pahoinpitelyn sekä törkeän varkauden. Esimerkiksi jonkin aseen käyttäminen (keppi, teräase, nyrkkirauta yms.) usein tekee pahoinpitelystä tai ryöstöstä törkeän. Mikäli ei ole varmuutta, onko kyseessä ilmoitusta vaativa teko, ohjeistus pitäisi olla että asiaa kysytään poliisilta. Valitettavan usein koulu pyrkii välttämään rikosilmoituksia tai poliisin konsultaatiota, koska rehtorilla voi olla huoli koulun (ja itsensä) maineesta tai opettaja pyrkii välttämään lisääntyvää työmäärää. Huoltajan oikeus on tehdä tarvittaessa rikosilmoitus itse, jos epäilee esimerkiksi pahoinpitelyä. Poliisin tehtävä on selvittää, ylittyykö rikosoikeudellinen vastuu vai ei.
Mikäli sinulla on esimerkiksi kysyttävää koulun roolista tai toiminnasta, vastaan mielelläni mikäli osaan.